Lue keskustelun säännöt.
Anoppini toivoi miniää itsekkäistä syistä ja on pettynyt kun en vastaa niitä saappaita
29.04.2023 |
Anoppini oli pitkään toivonut että ainoa poikansa vakiintuisi ja perheytyisi. Mies on ihan kunnollinen mies, mutta tyypillinen mies, joka ei ns sukuhössötyksistä välitä. No äitinsä oli sitten haaveillut, että tuleva vaimo houkuttelisi usein miehen anopin luo kahvittelemaan ja syömään, viettämään mökillä yhteisiä lomia, järjestäisi joulupäivällisiä tai hoitaisi niin että tullaan anopin luo jouluksi. Osallistuttaisi miehen sukujuhliin, hankkisi lahjat sukulaislapsille jne.
Minä en näihin saappaisiin suostunut astumaan vaan sanoin jo alussa miehelle että kumpikin hoitaa oman sukunsa. Anoppi on nyt suuresti pettynyt minuun. Kuuluuko teidän mielestä miniän ryhtyä tuollaiseen?
Kommentit (75)
Kyllä minun mielestäni ap vastaa saapasta hyvinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä. Mun pojat asui 15 vuotta toisessa kaupungissa itsenäisesti ennenko menivät naimisiin.
Ei tiheesti nähty, nuorilla miehillä oli oma elämänsä.
Nyt heillä on perheittensä kanssa oma elämä, minä en vaadi mitään enkä sotkeennu.
Jouluja ei vietetä yhdessä.
Aloittaja ei itse ole omista vanhemmistaan kasvanut aikuiseksi? Vaikka kai ikää jo on jos sulhokin oli 40 tavatessa. Vai lapsivaimo?
Minulla olisi anoppi halunnut itselleen seuraneidin joka kuuntelisi loputtomasti niitä neuvoja ja itsekehuja ja priorisoisi miehen suvun parissa oleskelua. Kyseli myös minulta liian yksityisiä asioita ja puuttui asioihimme. Ensi alkuun vaikutin ehkä liian nössöltä niin arveli saavansa minusta pomoteltavan jonka voi opettaa hyväksi vaimoksi.
Anopin ja miniän suhde ei ole ystävyyssuhde (ellei kumpikin sitä aidosti halua). Kurja jos anopilla on liian suuret odotukset.
Ei sitten ole rakkautta anoppia kohtaan, kylmä velvollisuus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei se aikuinen eli 40v poika ole tähänkään asti sukujuhlissa ravannut, niin miksi kuvittelet anopin olettavan, että sinä saisit sen juhliin mukaan?
Uskokaa jo nyt, että ei anopit oleta mitään tuollaista, mutta miniät kuvittelevat, että anoppi pitää kynsin hampain kiinni pojastaan. Jos ei poika ole noin 20 vuoteen käynyt kahvittelemassa, niin pakoon vaimoaanko se nyt ryhtyisi äidillään käymään?
En minä kuvittele. Anoppi on ihan suoraan sanonut asian minulle. Ja ilmaissut voimakkaan pettymyksensä kun kerroin, että elän niin, että minä hoidan oman sukuni (josta onkin monenlaista päänvaivaa, mutta se olisi jo eri aloituksen aihe) ja mies omansa. Ap
Itsenäisty jo sinäkin äidistäsi ja suvustasi. Sukusi ongelmat eivät ole sinun, juokoot ja tapelkoot. Sulla on nyt oma perheyksikkö, miehesi ja sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kuitenkin varmaan odottaa että miehensä on kohtelias ja hyvätapainen omalle anopilleen, toivottaa täysinä kymmeninä onnittelut ja tulee rouvan sukujuhliin mukaan.
Aikuisten lahjanostot, jouluna ja synttäreinä, ihan turhaa. Eikö tuosta ihmiset voisi jo olla lähtemättä kauppojen markkinointiin mukaan?
Omat lapset olen saanut uskomaan, minulla on kaikkea ja liikaa, en tarvi mitään , kohta niitä kuitenkin kaatopaikalke kärräävät ja valittavat kuutiohintaa.
Lapsenlapsia muistan.
Melko sekopää anoppi. Eikö ole aika viedä se hoitoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies tahtoo käydä vanhemmilleen tai soittelee joskus äidilleen, hän on äidissä kiinni oleva nössö ja keittiöpsykologit tekevät diagnooseja.
Samainen nainen joka ei pidä miehekkäänä jos mies on yhteydessä vanhempiinsa, soittelee kolmesti päivässä omalle äitikullalleen, kaikki lomat, juhlapyhät vietetään äitikullan luona. Ei siinä auta miesten sanoa anopista pahaa sanaa.
Missä näytelmässä se juttu olikaan, kun joku toivoi itselleen vihreää haavia. Sitten kun hän sai sen haavin, niin hän ei ollutkaan tyytyväinen, kun se ei ollut oikean sävyistä vihreää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatelkaa, jos olisikin ollut näin:
"Anoppini oli pitkään toivonut että ainoa tyttärensä vakiintuisi ja perheytyisi. Vaimoni on ihan kunnollinen nainen, mutta sellainen, joka ei ns sukuhössötyksistä välitä. No äitinsä oli sitten haaveillut, että tuleva mies houkuttelisi usein vaimonsa anopin luo kahvittelemaan ja syömään, viettämään mökillä yhteisiä lomia, järjestäisi joulupäivällisiä tai hoitaisi niin että tullaan anopin luo jouluksi. Osallistuisi vaimon sukujuhliin, hankkisi lahjat sukulaislapsille jne.
Minä en näihin saappaisiin suostunut astumaan vaan sanoin jo alussa vaimolle että kumpikin hoitaa oman sukunsa. Anoppi on nyt suuresti pettynyt minuun. Kuuluuko teidän mielestä vävyn ryhtyä tuollaiseen?"
Niin, olisi hiukan eri reaktiot vastaajilla.
Anoppi on ok. Hänellä on itseään täynnä oleva miniä.
Sinusta tulee mahtava ANOPPI!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on ok. Hänellä on itseään täynnä oleva miniä.
Sinusta tulee mahtava ANOPPI!
Se voisi olla myös:
Anoppi on ok. Hänellä on itseään täynnä oleva vävy.
Sinusta tulee mahtava APPIUKKO!
Anoppi hiihtää ja anoppi kalastaa, mutta kuinka sujuu anopilta rock'n roll?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ois hyvä,ettei ihmiset odottais toisiltaan liikaa. Olis vaan tyytyväisiä siihen,mitä saa jos saa. Koskaan ei voi tietää,millainen se hra oikea esim. on ,johon rakastuu tai se anoppi,jonka kohtaa. Vanhempana ei voi odottaa saavansa lapsenlapsia. Sitten se on plussaa,jos kemiat kohtaa vaikka anopin kanssa tai saatkin bonustyttären tai pojan,josta tulee kuin oma lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Aasiassa anoppia ja appiukkoa sanotaan äidiksi ja isäksi. Siellä ajatellaan, että naimisiinmentäessä puolison vanhemmat on kuin omia vanhempia. Minusta tämä ajatus on kaunis.
Varsinkin jos teillä on lapsia, on mielestäni sinunkin tehtäväsi huolehtia, että lapset näkevät isovanhempiaan. On sinunkin etusi.
Aasiassa myös aikuiset lapset elättävät vanhempansa. Tämä on hyvä ymmärtää, jos puoliso haetaan Pattayalta.
Vierailija kirjoitti:
Kumpi tässä nyt on itsekäs?
Juuri näin. Minä en yksinkertaisesti ymmärrä kuinka vaikea on ollut kohtelias, huomioida ihminen siitäkin huolimatta ettei hänestä pitäisi. Kun tällä palstalla vuorotellen huudetaan sen perään ettei isovanhemmat auta/huomioi/osallistu ja vastaavasti huudetaan kuinka isovanhempia ei kutsuta/huomioida/minulle ei miehen suku kuulu, niin koittakaa nyt hyvät ihmiset päättää mitä te heistä haluatte.
Oma anoppini, nyt jo kuollut, oli hirveä riivinrauta mutta hän oli kuitenkin mieheni äiti ja lasteni mummo. Kerran tai pari puolessa vuodessa puoli päivää hänen kanssaan, ei maailmaani kaatanut vaikka en hänestä pitänytkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi tässä nyt on itsekäs?
Juuri näin. Minä en yksinkertaisesti ymmärrä kuinka vaikea on ollut kohtelias, huomioida ihminen siitäkin huolimatta ettei hänestä pitäisi. Kun tällä palstalla vuorotellen huudetaan sen perään ettei isovanhemmat auta/huomioi/osallistu ja vastaavasti huudetaan kuinka isovanhempia ei kutsuta/huomioida/minulle ei miehen suku kuulu, niin koittakaa nyt hyvät ihmiset päättää mitä te heistä haluatte.
Oma anoppini, nyt jo kuollut, oli hirveä riivinrauta mutta hän oli kuitenkin mieheni äiti ja lasteni mummo. Kerran tai pari puolessa vuodessa puoli päivää hänen kanssaan, ei maailmaani kaatanut vaikka en hänestä pitänytkään.
Ei ap ole sanonut ettei pitäisi anopistaan tai ettei haluaisi häntä tavata. Sanoi että voisi tavata vaikka viikottain. Ettekö te ihmiset ollenkaan ymmärrä lukemaanne.
No kyllä mä sen verran ihan siltä omalta aikuiselta mieheltäni odottaisin, että osaisi ihan omatoimisesti hankkia lahjat sukulaislapsilleen ja välillä tapaisi sitä äitiäänkin ihan omasta tahdostaan. En kyllä semmoisenkaan miehen kanssa menisi yhteen, joka ei lainkaan välitä lapsuudenperheestään (olettaen, että on kuitenkin ihan normaali perhe kyseessä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi tässä nyt on itsekäs?
Juuri näin. Minä en yksinkertaisesti ymmärrä kuinka vaikea on ollut kohtelias, huomioida ihminen siitäkin huolimatta ettei hänestä pitäisi. Kun tällä palstalla vuorotellen huudetaan sen perään ettei isovanhemmat auta/huomioi/osallistu ja vastaavasti huudetaan kuinka isovanhempia ei kutsuta/huomioida/minulle ei miehen suku kuulu, niin koittakaa nyt hyvät ihmiset päättää mitä te heistä haluatte.
Oma anoppini, nyt jo kuollut, oli hirveä riivinrauta mutta hän oli kuitenkin mieheni äiti ja lasteni mummo. Kerran tai pari puolessa vuodessa puoli päivää hänen kanssaan, ei maailmaani kaatanut vaikka en hänestä pitänytkään.Ei ap ole sanonut ettei pitäisi anopistaan tai ettei haluaisi häntä tavata. Sanoi että voisi tavata vaikka viikottain. Ettekö te ihmiset ollenkaan ymmärrä lukemaanne.
Tuo ei varmaan ollut varsinaisesti ap:lle. Tosin vähän ihmettelen ap, että olet niin vakaa kannassasi, kun se on anopille iso pettymys.
Ei pidä ryhtyä. Ole sellainen kuin olet. Ehkä poika voisi soitella äidille. Ja joskus käydä tervehtimässä. Jotain apua voi kaivata joskus? Ehkä lahjoja ei tarvitse kaikille ostaa (jos ihmisiä on liikaa) ja jos tarvitsee jollekin hankkia, voisiko kysyä mitä toivovat, tuoda jonkun summan esille. Tai rahana jollekin vaikka pojalleen, jos haluaa.