Lue keskustelun säännöt.
Anoppini toivoi miniää itsekkäistä syistä ja on pettynyt kun en vastaa niitä saappaita
29.04.2023 |
Anoppini oli pitkään toivonut että ainoa poikansa vakiintuisi ja perheytyisi. Mies on ihan kunnollinen mies, mutta tyypillinen mies, joka ei ns sukuhössötyksistä välitä. No äitinsä oli sitten haaveillut, että tuleva vaimo houkuttelisi usein miehen anopin luo kahvittelemaan ja syömään, viettämään mökillä yhteisiä lomia, järjestäisi joulupäivällisiä tai hoitaisi niin että tullaan anopin luo jouluksi. Osallistuttaisi miehen sukujuhliin, hankkisi lahjat sukulaislapsille jne.
Minä en näihin saappaisiin suostunut astumaan vaan sanoin jo alussa miehelle että kumpikin hoitaa oman sukunsa. Anoppi on nyt suuresti pettynyt minuun. Kuuluuko teidän mielestä miniän ryhtyä tuollaiseen?
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi esimerkki naisten omasta naisvihasta.
Tämä oli kyllä ihan naulan kantaan sanottu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi tässä nyt on itsekäs?
Juuri näin. Minä en yksinkertaisesti ymmärrä kuinka vaikea on ollut kohtelias, huomioida ihminen siitäkin huolimatta ettei hänestä pitäisi. Kun tällä palstalla vuorotellen huudetaan sen perään ettei isovanhemmat auta/huomioi/osallistu ja vastaavasti huudetaan kuinka isovanhempia ei kutsuta/huomioida/minulle ei miehen suku kuulu, niin koittakaa nyt hyvät ihmiset päättää mitä te heistä haluatte.
Oma anoppini, nyt jo kuollut, oli hirveä riivinrauta mutta hän oli kuitenkin mieheni äiti ja lasteni mummo. Kerran tai pari puolessa vuodessa puoli päivää hänen kanssaan, ei maailmaani kaatanut vaikka en hänestä pitänytkään.Ei ap ole sanonut ettei pitäisi anopistaan tai ettei haluaisi häntä tavata. Sanoi että voisi tavata vaikka viikottain. Ettekö te ihmiset ollenkaan ymmärrä lukemaanne.
Aika nössykkää, jos haluaisi tavata, mutta ei vain periaatesyistä suostu järjestämään tapaamista. Etten sanoisi lapsellista...
Kun mennään naimisiin, puolison vanhemmista tulee sukulaisia, eivät enää ole vain puolison sukulaisia vaan omiakin.
Tuo on se ajatusmalli, jonka takia en itse mene naimisiin. En halua tulla "liitetyksi toisen sukuun". Olemme avoliitossa ja uskon, että tämä on meille molemmille loppuelämän suhde, mutta naimisiinmenoon ei kummallakaan ole halua eikä kiinnostusta ja itselleni tuo avioliiton historiallinen näkemys on tosiaan se, minkä takia en menisi naimisiin vaikka löytyisi jokin järkisyy miksi ylipäänsä mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos välimatka on lyhyt, voihan sitä välillä kahvilla tai syömässä käväistä. Joulupäivällistä voi syödä yhdessä. Meillä ei sukulaislapsille hankittu lahjoja. Anoppi sai jouluna pari pakettia.
Mökillä olimme eri aikaan. Anoppi oli kohtelias, hän ei kysymättä tullut kylään eikä soitellut jatkuvasti. Hän oli ihan ok.
Tietenkin voimme käydä kahvilla ja syömässä anopilla, jos mies sen sopii ja järjestää. Ja anoppi voi hyvin tulla meille kahville ja syömään, jos mies sen sopii ja järjestää. Myös jouluna.
ApNe lapset vähän vaikuttaa, jos niitä on niin ei siltä anopilta voi lapsenlapsia riistää, vain koska poikansa ei saa aikaan tapaamista. Jos ei ole, niin se tapaaminen on miehestäsi kiinni.
Millä tavalla riistäisin? En minä kiellä tapaamisia enkä kieltäydy tapaamisista. En vain itse aktiivisesti järjestä niitä vaan annan mieheni ja anoppini sopia ne keskenään. Lapsia on kaksi. Kuten sanottu niin minun puolesta voidaan tavata vaikka joka viikko kunhan mies asian sopii. Ap
Sinulleko on ihan ok, etteivät lapsesi opi tuntemaan toisia isovanhempiaan saamattoman miehesi vuoksi? Anteeksi mutta on se hieman riistämistä sinultakin, vain oman periaatteellisuutesi vuoksi.
Älä nyt viitsi. Ainoa joka tuossa riistää isovanhemmat lapsilta tai päinvastoin on lasten saamaton isä.
Juuri näin. Itse anoppina en todellakaan pitäisi miniän velvollisuutena huolehtia minun ja lastenlasten väleistä.
Vierailija kirjoitti:
Ois hyvä,ettei ihmiset odottais toisiltaan liikaa. Olis vaan tyytyväisiä siihen,mitä saa jos saa. Koskaan ei voi tietää,millainen se hra oikea esim. on ,johon rakastuu tai se anoppi,jonka kohtaa. Vanhempana ei voi odottaa saavansa lapsenlapsia. Sitten se on plussaa,jos kemiat kohtaa vaikka anopin kanssa tai saatkin bonustyttären tai pojan,josta tulee kuin oma lapsi.
Mä en halua mitään bonuslapsia. Vain oikeat lapsenlapset kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette siis tapaa anoppia ollenkaan. En ihmettele, että hän on pettynyt. Useimmissa perheissä nainen hoitaa näitäkin asioita.
Ai perhana tääkinkö on naisen hommaa? Mulla on viime päivinä kertynyt miesten toiveita kuunnellessa A4 kokoinen lista. Lisätäänpä tämäkin.
Tapaamiset varmaan sovitaan eri perheissä eri tavalla, mutta usein tosiaan odotetaan, että miehen vaimo suunnittelee, hankkii ja ehkä maksaakin (?) lahjat miehen lähisukulaisille. Itse ainakin ostin jotain pientä heille jouluksi, kun mieheni ilmoitti kylmästi, että hän ei osta kenellekään mitään. Tiesin sukulaisten odottavan lahjoja. Siinä suvussa annettiin järkeviä käyttötavaroita kuten keittiön pöytäliina tms.
No, se oli sinun valintasi joten toivottavasti et uhriudu siitä. Minulle ei ole tullut mieleenkään puuttua miehen ja hänen sukulaistensa välisiin muistamisiin lahjoilla tai yhteydenpidolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei saa lapseensa luotua sellaisia välejä että haluaa aikuisenakin olla vapaaehtoisesti tekemisissä niin se on voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Minä omen elänyt tuollaisen äidin lapsena. Äiti huoleti vain siitä, että hyvät välit ovat häneen sukuunsa. Isän äiti jäi aivan vieraaksi. Vieraiksi jäivät sitten myös tädit ja serkut isän puolelta.
Kyllä mä olisin toivonut, että äiti olis sen verran katsonut ettei vedä omaa typerää periaatetta sun ja mun suku niin tiukasti, että jää osoittain juurettomaksi. Isältä olisin toki toivonut myös, että olisi ollut aktiivisemmin yhteydessä vanhempiinsa ja vieneet meitä mummolaan.
Mutta isä ei pitänyt yhtyettä kehenkään ei silloin eikä nyt. Joten tasapuolisesti toimi.Itse olen pitänyt yhteyttä kun lapset olivat pieniä tasaisesti esim serkkuihin ja täteihin sekä isovanhempien välittämättä kummaltapuoleta ovat. Ja nyt lasten ollessa aikuisia pitävät itse yhteyttä molempiin puolen sukulaisiin.
Mutta näinhän se nykyisin taitaa olla, lapsi ei kasva sukuun se on vain minun lapsi.
Niin miksi tuo kaikki yhteydenpito oli äitisi vastuulla? Kuulostaa kohtuuttomalta syytökseltä, kaikki jäi vieraaksi kun äitisi ei pitänyt yhteyttä. Miksi ne mummot ja tädit ei tulleet käymään teillä? Oletko muuten perillä, millaista kohtelua äitisi sieltä isäsi suvun puolelta sai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä menee juuri niin, että mies hoitaa oman sukunsa tapaamiset ja lahjat ja minä omani. Molemmat kuitenkin osallistumme vierailuihin jne. Mies kyllä nykyään soittelee myös äitini kanssa mutta minä en hänen äitinsä, koska olen läheinen oman äitini ja siskoni kanssa. Kummankin vanhemmat asuvat yli 200 km päässä, että tapaamiset ovat harvassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi esimerkki naisten omasta naisvihasta.
Tämä oli kyllä ihan naulan kantaan sanottu!
Noloa vastailla itselleen vain päästäkseen solvaamaan naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos välimatka on lyhyt, voihan sitä välillä kahvilla tai syömässä käväistä. Joulupäivällistä voi syödä yhdessä. Meillä ei sukulaislapsille hankittu lahjoja. Anoppi sai jouluna pari pakettia.
Mökillä olimme eri aikaan. Anoppi oli kohtelias, hän ei kysymättä tullut kylään eikä soitellut jatkuvasti. Hän oli ihan ok.
Tietenkin voimme käydä kahvilla ja syömässä anopilla, jos mies sen sopii ja järjestää. Ja anoppi voi hyvin tulla meille kahville ja syömään, jos mies sen sopii ja järjestää. Myös jouluna.
ApNe lapset vähän vaikuttaa, jos niitä on niin ei siltä anopilta voi lapsenlapsia riistää, vain koska poikansa ei saa aikaan tapaamista. Jos ei ole, niin se tapaaminen on miehestäsi kiinni.
Millä tavalla riistäisin? En minä kiellä tapaamisia enkä kieltäydy tapaamisista. En vain itse aktiivisesti järjestä niitä vaan annan mieheni ja anoppini sopia ne keskenään. Lapsia on kaksi. Kuten sanottu niin minun puolesta voidaan tavata vaikka joka viikko kunhan mies asian sopii. Ap
Sinulleko on ihan ok, etteivät lapsesi opi tuntemaan toisia isovanhempiaan saamattoman miehesi vuoksi? Anteeksi mutta on se hieman riistämistä sinultakin, vain oman periaatteellisuutesi vuoksi.
Älä nyt viitsi. Ainoa joka tuossa riistää isovanhemmat lapsilta tai päinvastoin on lasten saamaton isä.
Entäpä jos näin, että isä on se riistäjä. Äitinäkö tyytyisit tilanteeseen? Lapset kysyisivät aikuisena surullisina, että miksi ei käyty isovanhemmilla, ja sanoisit pokkana, että isänne saamattomuuden syy. Hieman kypsymätöntä minusta.
Kyllä, tyytyisin tilanteeseen, jos isä olisi niin saamaton ettei saa kutsuttua vanhempiaan käymään tai lähde kyläilemään kutsuttuna.
Täällä on miniät kirjoitelleet lähtevänsä kotoa pois jos appivanhemmat tulee. Kyllähän viesti varmaan menee petille, eivät tuppaa kutsustakaan.
Joku kertoi lapsen synttäreistä, äiti oli sukunsa kanssa yläkerrassa, miehen vanhemmat alakerrassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi esimerkki naisten omasta naisvihasta.
Tämä oli kyllä ihan naulan kantaan sanottu!
Noloa vastailla itselleen vain päästäkseen solvaamaan naisia.
Olen eri ja toi on muuten ihan totta. Kyllä mä naisena voin nostaa kissan pöydälle ja sanoa niin kuin asia on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä veljeni soittelee yleensä miehelleni. Tosi harvoin minulle.
Anoppi soitti viimeksi tänään minulle. Vein päivystykseen ja huolehdin koko reissun ajan anopista. Ja sen jälkeen vein kotiin ja hain apteekista lääkkeet. Mieheni harrasti lastemme kanssa erityistä osaamista vaativaa juttua sillävälin kun minä hoidin anopin asioita. Kun tulin kotiin niin mies vei minut kiitokseksi ulos syömään.
Meillä kumpikin hoitaa sukulaisasioita. Jos kyse autoista niin mies hoitaa on ongelma sitten äidillään tai minun isälläni. Minä taas autan enemmän terveyteen liittyvissä asioissa oli sitten kyse kumman suvusta tahansa. Toisaalta jos taas pitää kuskata sukulaisia 150 km päähän lääkäriin niin silloin mies hoitaa. Eli tilanteen ja taitojen ym mukaan mennään. Hyvällä mielellä.
Ihmettelen tätä aloitusta ylipäänsä. Täällä on kymmeniä aloituksia ja ketjuja, joissa halutaan vain haukkua anoppeja.
Taas aloitettiin sitten uusi ketju.
Mutta miksi, kun mihinkään tulokseen tässä ei kuitenkaan päästä eikä edes pyritä?
Mitä AP hakee, kun ei kuitenkaan mitään muutosta saa aikaan?
Sanotaan vaikka niin, että tulee 50 vastausta, joissa yhdytään anopin mollaamiseen. Jokainen mollaa oman anoppinsa. So?
Ja sitten tulee 50 vastausta, joissa ymmärretään anoppia.
No sehän ei AP:lle kelpaa, joten ei niistäkään vastauksista hänelle mitään hyötyä ole.
Kun joku ehdottaa jotain, AP hyökkää heti kysymään, et miksi minun pitäisi?!!!
No hyvä, ei sinun varsinaisesti pidäkään, mutta mitä täältä kyselet, kysy siltä anopiltasi. Hänhän se tässä se avainhenkilö on, jonka käytökseen haluat muutoksen. Käy keskustelu anoppisi kanssa. Siitä voi koitua jotain hyvää tai sitten ei.
Jos vertaistukea haet, sitä on täällä jo riittämiin. Laita hakusanaksi anoppi, niin kyllä löytyy.
Oma elämä kokemukseni on opettanut, että näitä asioita suuresti liioitellaan. Yksi sana voi saada aikaan maailmansodan, vaikka se olisi täysin helposti vältettävissä. Mutta joku näitä liioitteluja ruokkii. Koska siihen on tarve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Astuisit nyt vaan saappaisiin, sellaisiin fuck me bootseihin. Se olisi hottia.
Kaikki eivät elä samalla pikkupaikkakunnalla. Jos minusta tulisi mummo, lastenhoitajaa ei tulisi, koska välimatkaa on nyt jo niin paljon, ettei päiväseltään kannata edes käydä kylässä, ja eläkkeelle jäätyäni luultavasti muutama tuhat kilometriä.