Oliko lapsuudenperheessänne "olemme parempia kuin muut" - mentaliteetti?

Vierailija kirjoitti:

Tarkoittaako akateeminen perhe, että molemmat vanhemmat on akateemisia?

Minusta kyllä. Ap

Ei.

Ei varsinaisesti parempia, oltiin keskituloisia, mutta vanhemmat kuvittelivat olevansa parempia vanhempia kuin muut. Harjoittivat henkistä- ja fyysistä väkivaltaa ja ihmettelivät, miksi mulla oli käytöshäiriöitä, mutta kavereilla ei. Ja nyt ihmettelevät, miksi muilla on läheiset välit lapsiin ja lapsen lapsiin, mutta omat lapset eivät halua olla tekemisissä.

Ei ollut. Joskus me lapset saatettiin elvistellä, mutta silloin vanhemmat laittoi ruotuun. Muiden halveksiminen oli huonoa käytöstä. 

Taas turhaa provoa. Ilman että kukaan välttämättä ajattelee, että on liian jotain: Kuten parempaa tai huonoa, niin kyllähön ihmiset osaa miettiä ja ei niin väärin puhuakaan tai vertailla asioita. 

Ihmiset vertailee koulutuksia.  asuntoja, työpaikkoja, sosiaalisia suhteita, ulkonäköä, lomamatkoja. Ja mitä ongelmia, onko alkoholi ongelmaa tai muuta. 

Vaikka asioita arvostetaan eri tavalla, voi ainakin joitain asioita yleistää tyyliin millainen asuminen kulloinkin parempaa ja onko asiat paremmin, jos on niin tai näin. On asioita mitä voi verrata yleiseen keskitasoon ja sitten ssioita mitä verrataan ehkä vain naapurustoon tai tuttuihin, mutta jokainen aikuinen tajuaa. että keskitason otantaan täytyy olla laaja otanta. 
 

Kuitenkin ihan normaalia on mainita tai huomata mikä asia on patemmim tai huonommin jollain toisella unohtamatta mitkä on itsellä ehkä paremmin tsi huonommin  ja muistaen, että ehkä ei tiedä toisesta js hänen elämästään läheskään kaikkea. 

Jostain ihmeen syystä vanhempani ysärillä puhuivat aika rumasti esim. yh-perheistä ja edullisissa vuokrarivitaloissa asuvista perheistä. Enpä usko, että kukaan noista "huonommista" perheistä järjesti lapsensa sellaiseen paskaan, jota itse sain kokea.

Provo tämäkin, mutta meillä ei tod. puhuttu kenestäkään näin. 

Enemmän semmoinen meininki että piti suurin elein teeskennellä olevansa muita parempi, lapset pianotunneille ja kuorolauluun, kirjahylly täyteen klassikkoja ja klassista musiikkia, todistukseen kymppirivi vaikka itkien ja sitten kotona kova sättiminen miten perheen (oikeista) asioista (nimeltä alkoholismi ja perheväkivalta) ei saa puhua ulkopuolisille. Mitä ne naapuritkin/muutkin ajattelee jos teet niin tai noin jne.

Ihan jäätävää menoa teeskennellä elämäänsä hukkaan joiden kuvitteellisten "muiden" takia, samalla kun perhe-elämä on oikeasti pelkkää masentavaa vihamielistä ja vastentahtoista saman katon alla asumista.

Kyllä ainakin minun mielessä ja pidän itseäni maailman parhaimpana ja muut ovat huonompia. Jokainen terve ihminen ajattelee noin.

Oltiin tavallinen perhe, vanhemmat töissä, iskä osti perjantaiksi pöytäviina pullon, äiskä valitti siitä.

Olen syntynyt -68 ja meillä samantyyppinen mentaliteetti kuin ap:lla. Muissa perheissä vain dokataan. Vanhemmat olivat akateemisia, ja myös osa isovanhemmista, ja koulutusta arvostettiin hirveästi. Siis muiden ihmisten. 

Kaiken päälle olivat vielä konservatiivisen uskovaisia. Se toi oman osansa siihen, että tietää enemmän kuin muut. Ja paremmat vanhemmat kuin muilla. 

nykyään ajattelen, että vanhemmat pelkäsivät kaikea erilaisuutta hirveästi.

Ei onneksi ollut ja puhetta oli juuri siitä ettei saisi arvottaa ihmisiä. Meillä opetettiin kotona myös sietämään arvostelua kodin ulkopuolelta opettamalla rehellisesti sitä millaisia nämä arvostelijat ovat. Olen pärjännyt elämässä hyvin, olen itsevarma ja hyväksyn ihan jokaisen ihmisen juuri sellaisena kuin hän on enkä pelkää arvostaa itseänikään tarvittaessa. Olen opettanut samoja asioita omillekin lapsilleni.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ainakin minun mielessä ja pidän itseäni maailman parhaimpana ja muut ovat huonompia. Jokainen terve ihminen ajattelee noin.

Terve ihminen ajattelee, että minä olen ok ja sinä olet ok. 

Kaikki muu on epätervettä: minä olen ok ja sinä et olet - minä en ole ok mutta sinä olet - kumpikaan meistä ei ole ok. 

transaktioanalyysi

Oli, ja se oikeasti piti paikkansa. Ei me rikkaita oltu muttei myöskään yleissivistymättömiä alkoholistijuntteja.

Vierailija kirjoitti:

Provo tämäkin, mutta meillä ei tod. puhuttu kenestäkään näin. 

Provo?! Anteeksi kuinka. Todella loukkaavaa. Ap

No ei todellakaan. Eivät vanhempamme vertailleet itseään muihin, ainakaan lasten kuullen. Muista ihmisistä puhuttiin asiallisesti, ei meillä esimerkiksi juoruiltu. 

Lapsena luulin, että olemme köyhiä ja häpesin vanhempieni akateemisia ammattejakin. Heidän ammattinimikkeensä vaikuttivat kurjilta ja  joita hävetti kertoa, jos joku kysyi. Auto oli Lada, sillä isä inhosi autoilua ja äiti käytti pyörää. Meidän oli pakko mennä kesätöihin, jos halusi farkut tai muotivaatteita. Ymmärsin vasta noin 15 vuotiaana vanhempieni aseman ja taloudellisen vaurauden, mutta meidät kasvatettiin vaatimattomiksi ja kunnioittamaan muita ihmisiä. Isäni oli vauraasta suvusta ja saanut samanlaisen kasvatuksen itsekin, mutta jonkinlainen "sukuvika" se oli se vaatimattomuus ja varovaisuus mitä ulkopuolelle näytetään.
Lapsuuteni oli 1960-70-luvuilla

Todellakin oli. Minulta mm. kiellettiin ystävyys naapurissa asuvan vasemmistolaisen kirvesmiehen tyttären kanssa.

Ei todellakaan ollut. Vanhemmat eivät koskaan arvostelleet ja puhuneet pahaa kenestäkään, ainakaan meidän lasten kuullen. Apua tarvitsevia autettiin paljon ja meillä myös kävi apua tarvitsevia. Molemmat vanhemmat akateemisia. Ei ollut mitään sellaistakaan ilmapiiriä, että oltaisiin huonompia kuin muut. Kaikki yhtä arvokkaita, ei siihen mikään koulutus tai sosiaaliluokka vaikuta, näin ajattelen edelleen.

Moni on sanonut täällä, että kotona oli sellainen ilmapiiri, että me ollaan huonompia. Kiinnostaa tietää, miten se näkyi? Miten asioista puhuttiin ja miten tämä tuotiin esiin? Aivan kamalaa tuokin.

Meillä myös päin vastoin. Oikein erikseen teroitettiin meille lapsille kuinka me ei olla "niinkuin nuo muut". Eli ollaan huonompia, köyhempiä ja jotenkin vähemmän arvokkaita. Kyllähän se vaikutti lapsen mielenmaisemaan ja itsetuntoon ja varmasti vaikuttaa vieläkin.