Riitaa siitä, kun minusta tullut vanhemmiten vähän joustamaton

Ja siis tiedän olevani nykyään eli vanhemmiten monessa asiassa aika joustamaton, siitä siis ollaan kyllä miehen kanssa samaa mieltä. Monissa asioissa olen edelleen hyvinkin joustava ja niissä jopa kaikki käy minulle. Mutta sellaiset asiat, jotka liittyy vähänkin omaan mukavuuteeni ja vaikka mahdollisuuksiin huolehtia unesta ja hygienista, niistä en enää pysty joustamaan enkä suostu olemaan paikassa jossa ne ei ole kunnossa. Ja tästä on nyt tullut paljonkin riitaa.

En enää suostu mökille, jossa ei ole hyvää sänkyä, jossa saa nukuttua kunnolla. En suostu mökille, jossa minulla ei muiden siellä olevien (miehen sukulaiset) takia ole omaa rauhaa. En enää suostu ulkovessaan, en siihen että ei ole suihkua, jossa tarvittaessa peseytyä koska vain. En suostu yöpymään samasta syystä enää asuntovaunussa leirintäalueella. En suostu kotona asioihin, jotka häiritsee kunnon yöunia. Jne. Miehen mielestä olen suunnilleen hirveä ihminen, kun en enää tuollaisiin suostu, esim en suostu viettämään öitä noin ja se tietenkin estää meiltä kyseiset yhteiset tekemiset. Miestä en tietenkään kiellä menemästä yksin, mutta ei suostu.

Sanokaa te olenko oikeasti niin hirveä, kun olen muuttunut tällaiseksi? Miten te ratkaisisitte nämä asiat?

N45