Olen seonnut?? Kun oma elämä meni todella haastavaksi, niin sen seurauksena aloin uskomaan henkioppaisiin, enkeleihin, johdatukseen.

Et ole seonnut, ihan päinvastoin. Se, mikä länsimaisessa kulttuurissa on "normaali" mielentila, on ihmiselle luonnotonta ja tuhoisaa.

No jos saat tuosta apua ja elämän hallintaan niin ihan hyvähän se on.

Stressin laukaisema psykoosi?

Ihan sama onko tuollaiset jutut objektiivisesti totta vai ei, niin ihmiset ovat käytännössä koko historiansa ajan olleet hengellisiä. Ei meitä ole tarkoitettu tähän yli-individualistiseen ja materialistiseen elämään, vaan meillä on sisäinen kaipuu johonkin syvempään. Sen syvyyden puuttuminen aiheuttaa suunnatonta pahoinvointia, vaikka elämme nykyisin melkoisessa materiaalisessa yltäkylläisyydessä verrattuna entisaikoihin tai toisiin kulttuureihin nykyisinkin.

Anna mennä kunhan et kierrä ovilla mainostamassa noita

Siksi osa maadoittaa. Että erottaa mikä henkinen on totta ja mikä ei.

Ihan sama kunhan et ala tuputtaa niitä muille joita ei kiinnosta.

Mieli ei pysty näitä asioita selittämään siksi sinäkin AP täällä epäilet seonneesi. Et ole seonnut vaan yhteydessä sisimpääsi. Anna vaan johdatuksen viedä kun se näköjään on tähänkin asti vienyt hyvän puolelle. Kaikkea kokemaa ei kannata aina yrittää järkeillä.

... 

Kyllähän tuo toiveajattelulta kuulostaa. Eihän sinun elämäsi meneminen haastavaksi millään tavalla oikeasti muuta sen todennäköisyyttä, että nurkissa pyörii näkymättömiä enkeleitä ja henkiä. Jos niitä olisi olemassa, niin niitä olisi ollut jo ennen vastoinkäymisiäsi. Se, mikä on muuttunut, on että nykyään sinulla on tarve lohduttaa itseäsi ajattelemalla, että enkelit ja henget varjelevat sinua. Yhtään uutta järkiperäistä syytä niihin uskomiselle ei ole ilmaantunut.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuo toiveajattelulta kuulostaa. Eihän sinun elämäsi meneminen haastavaksi millään tavalla oikeasti muuta sen todennäköisyyttä, että nurkissa pyörii näkymättömiä enkeleitä ja henkiä. Jos niitä olisi olemassa, niin niitä olisi ollut jo ennen vastoinkäymisiäsi. Se, mikä on muuttunut, on että nykyään sinulla on tarve lohduttaa itseäsi ajattelemalla, että enkelit ja henget varjelevat sinua. Yhtään uutta järkiperäistä syytä niihin uskomiselle ei ole ilmaantunut.

Ajattelen itseasiassa niin, että ne haasteet, joita minulla oli niin olivat elämässäni tarkoituksella, jotta oppisin ja kehittyisin. Ne ovat olleet erittäin tärkeitä polullani. Kuitenkin silloin kun olin luovuttaa niin sain apua uskomattomalla tavalla. Minulla on myös yksi itsariyritys, jossa kaiken järjen mukaan minun olisi pitänyt kuolla. Otin lähes 300 lääkepilleriä, eri lääkkeitä. Lääkkeiden seassa oli mm. vahvoja sydänlääkkeitä ja todella paljon erilaisia tietenkin alkoholin kanssa. Olin aivan varma, että kuolen. Kuinka kävikään, aamulla herään ja ei mitään. Minulle ei käynyt yhtikäs mitään. Heräsin vain ja silloin turhautuneena mutta tietenkin nyt kiitollinen. Lääkärikin sanoi sen olleen hyvin erikoista. 

Tuosta pari vuotta niin elämäni muuttui täysin ja etenkin nyt viimeinen vuosi on ollut valtavaa kehitystä ja tuntuu siltä, että olen vasta alussa tässä uudessa linjassani. Ap

En usko sinun seonneen. Tai ehkä mukana on ollut sekoamistakin, mutta tuskin kyse on ollut pelkästään siitä. Kuulostaa että käyt / olet käynyt elämässäsi läpi murrosvaihetta, jossa mielellä on prosessoitavaa yli kapasiteettinsa. Sellaisissa kohdissa voi olla myrskyisää ja tasapaino voi horjua. Voimakkaat energian vapautumiset, uuden oivaltaminen ja muutokset tietoisuudentilassa, maailmankuvassa sekä tottumuksissa voi tehdä olosta sekopäisen. Mieli yrittää ottaa tolkkua tuosta kaikesta, jolloin se herkästi tarrautuu erilaisiin merkityksiin. Jotkut löytää suurten myllerrystä keskellä Raamatun, jotkut alkaa nähdä enkelinumeroita ja jotkut hurahtaa johonkin muuhun. 

Kuulostaa siltä että pystyt nyt tarkastella kokemuksiasi ihan järkevästi etkä usko kaikkiin mielesi asioille antamiin merkityksiin. 

Kaiken kokemasi integraatio vie aikaa. Kyllä se siitä.

Jos se tekee sut onnelliseksi niin mikä ettei.

Kyllä se siitä tasaantuu. Joskus ihminen tarvii sitä. Eipä se juuri eroa uskoontuloista ja pyhällä hengellä täyttymisistä. Ei vaan liian syvälle kannata mennä mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

En usko sinun seonneen. Tai ehkä mukana on ollut sekoamistakin, mutta tuskin kyse on ollut pelkästään siitä. Kuulostaa että käyt / olet käynyt elämässäsi läpi murrosvaihetta, jossa mielellä on prosessoitavaa yli kapasiteettinsa. Sellaisissa kohdissa voi olla myrskyisää ja tasapaino voi horjua. Voimakkaat energian vapautumiset, uuden oivaltaminen ja muutokset tietoisuudentilassa, maailmankuvassa sekä tottumuksissa voi tehdä olosta sekopäisen. Mieli yrittää ottaa tolkkua tuosta kaikesta, jolloin se herkästi tarrautuu erilaisiin merkityksiin. Jotkut löytää suurten myllerrystä keskellä Raamatun, jotkut alkaa nähdä enkelinumeroita ja jotkut hurahtaa johonkin muuhun. 

 

Kuulostaa siltä että pystyt nyt tarkastella kokemuksiasi ihan järkevästi etkä usko kaikkiin mielesi asioille antamiin merkityksiin. 

 

Kaiken kokemasi integraatio vie aikaa. Kyllä se siitä.

Niin kauan kuin jonkinlainen objektiivisuus ja rationaalisuus pysyy prosessissa mukana, niin ei olla aivan vaarallisilla vesillä. Uskon kanssa, että ehkä on ollut mielelle liikaa prosessoitavaa. Itselläni kanssa alkaa pyöriä erikoisia keloja päässä, jos on aivan liikaa kaikkea, raskaita kokemuksia, väsymystä, sairautta jne. Se taitaa olla kovin tavallista. 

Vierailija kirjoitti:

Jos se tekee sut onnelliseksi niin mikä ettei.

Niinpä. Joku innostuu henkisyydestä, toinen saarnaa Jeesus jutuista.

Ihminen yrittää aina saada järkeistettyä asioita joita eivät syystä tai toisesta pysty ymmärtämään tai käsittelemään. On tutkimuksiakin joiden mukaan esimerkiksi kaltoinkohtelua kokeneet ihmiset ovat taipuvaisempia uskomaan yliluonnollisiin ilmiöihin.