Esivaihdevuodet - mistä tunnistit?
Ja mitä niille tehtiin?
Itsellä alkanut öisin hikoilupuuskat ja uni huonontunut niin, että herään jo aamuyöllä. Pinna kireähkö ja mieliala matala. Tätä hoidetaan jo parilla eri masennuslääkkeellä, joista ei juuri apua ole. Tänään aloin miettiä onko mulla esivaihdevuodet ja siksi täältä kyselen kokemuksia. Kiitos jo etukäteen vastauksesta!
Kommentit (84)
Itkuisuus, pahoinvointi, hikoilu ja palelu vuorotellen, runsaat ja tiheät kuukautiset (hemoglobiini laski), unettomuus (kesti useita vuosia), jäätävät nivelkivut, pissatulehduskierre, useamman kerran rytmihäiriön vuoksi päivystykseen, mitähän muuta vielä? Erikoislääkärit tutkivat allergiaa, reumaa, mielialaa monta vuotta, tuli kiitettävä Kanta-arkisto tai oikeastaan kirjasto. Ikää oli oireiden alkaessa 40+ vuotta.
Unettomuus on ehkä hiukan helpottanut, samoin rytmihäiriöt ja nivelkivut. Luin joitakin kuukausia sitten toisen ketjun aiheesta ja havahduin vasta siinä esivaihdevuosiin. Kuukautiset jäivät jossain kohtaa kokonaan pois mutta olin niin väsynyt ja täynnä stressiä että en tarkkaan muista edes milloin. Mielialahäiriöitä on ollut lapsuudesta asti joten niiden kanssa on elettävä.
Vinkkejä tulin minäkin katsomaan ja avauduin samalla. Sori siitä :)
Vierailija kirjoitti:
salviaa jossain muodossa
d-vitamiinia
hyviä rasvahappoja purkista
sokeri ja kofeiini minimiin
terveys ja kunto kuriin
Heh. Mitä vttua joku salvia auttaa yhtään mihinkään? Eikä kofeiini vaikuta millään tavalla vaihdevuosioireisiin.
Vierailija kirjoitti:
Esivaihdevuodet alkavat oikeastaan jo 35v. kun hedelmällisyys romahtaa. 35 - 40- vuotiaana kierto alkoi lyhetä, kynnet hapertuivat, tuli maksaläiskiä. Siitä eteenpäin limakalvot kuivuivat, orgasmikyky heikkeni, unenlaatu alkoi huonontua. Yli 50-vuotiaana kierto on selvästi pidentynyt, enkä pysty nukkumaan viittä tuntia pidempään yhtä soittoa. Nyt olen 52 ja edelleen on suht säännöllinen kuukautiskierto. Vielä en ole hormoneja hakenut. Emättimen kuivuuteen on onneksi voiteita.
Kuulostaa omituiselta. Olen 45-vuotias enkä tunnista yhtäkään noista oireista.
Ferritiinipaniikille voi nauraa niin kauan kunnes se osuu omalle kohdalle.