Lue keskustelun säännöt.
Opiskelitko yliopistossa mutta jätit sitsit väliin?
28.04.2023 |
Mikä oli syynä? Kuitenkin kuuluvat osana opiskeluelämää.
Kommentit (86)
Joo. Olin kolmekymppinen perheenäiti, "opiskelijaelämä" ei enää kiinnostanut, vaan halusin itselleni tutkinnon jonka avulla saisin ns. paremman työn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sitsit ovat vain jotain humanistien ja yhteiskuntatieteilijöiden juttuja? Meillä luonnontieteilijöillä oli kyllä bileitä, mutta en muista kenenkään puhuneen mistään sitseistä. Vai ovatko ne osakuntajuttuja? Minua ei osakunta kiinnostanut, kun olin kasvanut useammalla paikkakunnalla eikä yksikään tuntunut erityisen omalta.
Toiset vaan opiskelevat saavuttaakseen jonkun tavoitteen elämässään, tai välietappi se on siinä missä ylioppilastutkintokin.
Olen valmistunut maisteriksi ilman mitään havaintoa sitseistä. Jonkunlaiset fuksiaiset näyttivät olevan jossakin yliopiston pihalla eräänä syksynä, mutta ei kiinnostaneet nekään.
Jos sitseissä on tosiaan juominen pääasia niin, että sitä sakkia ei kukaan selvin päin kestä, ei liene mitään eroa tavanomaisiin symposeumeihin.
En tiedä, mitä on sitsit. Bileitä oli kyllä. Humanistisia ja luonnontieteitä olen opiskellut 80-90-luvulla, ja olin niin ainejärjestö-, osakunta- kuin poliittisessa toiminnassa mukana. Kaikissa osattiin juhlia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se kyllä jännä, miten jotkut jaksaa lähtökohtaisesti inhota ja ajatella pahaa opiskelutovereistaan tutustumatta edes. Kai se sitten on jotenkin kivaa olla kuulumatta porukkaan?
Olen joskus kuullut yliopistossa opiskelleiden kaverieni laulavan sitsilauluja, ja on kyllä omituista settiä. Nyt kun olen itse yliopistossa päälle kolmekymppisenä, niin ei vaan jaksa kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se kyllä jännä, miten jotkut jaksaa lähtökohtaisesti inhota ja ajatella pahaa opiskelutovereistaan tutustumatta edes. Kai se sitten on jotenkin kivaa olla kuulumatta porukkaan?
Kyllähän minä opiskelukaverieni kanssa sosialisoin, mutta typeriin bileisiin ja sitseihin en halua osallistua.
Vierailija kirjoitti:
On se kyllä jännä, miten jotkut jaksaa lähtökohtaisesti inhota ja ajatella pahaa opiskelutovereistaan tutustumatta edes. Kai se sitten on jotenkin kivaa olla kuulumatta porukkaan?
Millä tavalla tämä viesti liittyy aiheeseen eli sitseihin, joista suuri osa maisteriksi valmistuneista ei ole koskaan kuullutkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
pystyykö sitseissä olemaan ilman alkoholia?
Pystyy mutta eipä taida kukaan jaksaa sitä menoa selvinpäin. Varsinkin teekkarisitseillä missä hoilataan lauluja joissa esiintyy paljon sanoja "viina", "p*llu" ja "k*rpä".
Kävin fuksina mutta ei ollut mun juttu. Kaikkia typeriä sääntöjä esim. "puheiden aikana ei saa syödä". Ja sitten tarkoituksella pidettiin pitkät puheet kun ruoka oli pöydässä ja ruoka jäähtyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätin kaikki teekkaribileet väliin. Tai kävin kaksissa, ensimmäisissä ja viimeisissä, osuivat molemmat fuksiaisiin. Naisfuksit pakotettiin esittämään kaikenlaisia kuva-arvoituksia, tietenkin seksuaalisia tekoja. Osa opiskelijoista itki, itseäni vaan ketutti suuresti. En enää ikinä mennyt yksiinkään teekkaribileisiin sen jälkeen. Ei mennyt moni muukaan arkkitehtinainen. Typerää seksististä dokaamista koko teekkarikulttuuri.
Opiskelin 1990-luvun alussa Tampereella enlä osallistunut sitseihin, en tiedä olikokaan niitä. Seurustelin silloin jo parikymppisenä vakavasti ja siksi bilettäminen jäi aika vähiin. Nyt jälkeen päin harmittaa. Lapsi opiskelee nyt dippainssiksi ja kyllä sitsit ovat tulleet sitä kautta tutuiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käynyt ainejärjestön tai yliopiston riennoissa koska oma ainejärjestö oli täynnä klikkejä. Lisäksi siellä oli leikkejä joissa nolattiin toisia. Olin kaupunkisuunnituksessa ja koin sen todella ahdistavana. Tuutori haukkui palikaksi heitä ketkä ei osallistuneet tapahtumiin. Ainejärjestön lehdessä oli aikoinaan juorupalsta johon oma vuosikurssi osallistui innokkaasti, sairasta. Nyt ainejärjestö on kuulemma ottanut käyttöön turvallisen tilan periaatteen ja lehtikään ei ole mitään seiskap*.
Mitään tiettyä tapaa viettää opiskelijaelämää ei tietääkseni ole..joten älä yleistä.
Kahdet sitsit ja yhdet approt kävin. Ihan hauskoja, mutta rahaa ja opiskelupäiviä krapulassa meni sen verran etten ymmärrä miten jotkut niissä pystyi viikosta toiseen marhaamaan. Leffa/peli-ilta kaverin kanssa tai perus pussikaljottelut riitti ihan hyvin siihen aikaan jos halusi kännipäistä sosiaalisoitumista joskus harrastaa.
Eivät olleet 2000-luvun alussa ilmeisesti niin olennainen osa opiskelijaelämää kuin nykyisin. Oli muita bileitä ainejärjestöillä, ja oli kavereita yli ainejärjestörajojen, joskus "kuokittiin" toisten järjestöjen bileissä, ja jossain kohtaa opiskelijabileet jäivät.
Erikoista, että sitseistä on sittemmin tullut niin iso juttu. Tarvitaanko tai halutaanko organisoidumpaa illanviettoa, eikö enää "pelkät bileet" riitä?
Järjestin monet sitsit ja kävin vielä useammilla :) Ainoat bileet joissa pystyi käymään selvinpäinkin, rakastan laulamista.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sitsit ovat vain jotain humanistien ja yhteiskuntatieteilijöiden juttuja? Meillä luonnontieteilijöillä oli kyllä bileitä, mutta en muista kenenkään puhuneen mistään sitseistä. Vai ovatko ne osakuntajuttuja? Minua ei osakunta kiinnostanut, kun olin kasvanut useammalla paikkakunnalla eikä yksikään tuntunut erityisen omalta.
Kyllä meillä maatalous-metsätieteellisellä sitsataan jatkuvasti.
En mäkään ole kuullutkaan tuota sanaa.
PsM vm 99