Opiskelitko yliopistossa mutta jätit sitsit väliin?

Mulla on vasta kolmikymppisenä sen verran hyvä itsetunto, että voin osallistua tapahtumiin :D Parikymppisenä pelkäsin "cooleja" ja välttelin paikkoja joissa he ovat. Kaikista naurettavinta tässä on se, että olen kuullut muiden pitäneen minua "coolina". Siis sellaisten jotka eivät tunne minua, tutut tietävät etten ole cool ja nauravat sille, että näytän siltä. Olen myös sinänsä itsevarman oloinen ja juonsin nuorempana jotain juhlia, mutta juontajana on ihan eri asia olla kuin osallistujana. Juontajana lavalla on helpompaa, kuin olla yksi muista. 

En jättänyt väliin vaan osallistuin sitseille ja kaikenlaisiin muihinkin tapahtumiin. 

Opiskelin pienten lasten kanssa joten olin kotona iltaisin lukemassa heille unisadut.

Vierailija kirjoitti:

Ei semmoisia tietääkseni edes järjestetty meillä, kun opiskelin Turun Yliopistossa tietojenkäsittelytiedettä. En ainakaan koskaan kuullut. Ainejärjestön bileitä oli kyllä, mutta ei ne ollut sitsejä. 

Suorititko Akateemisen Aurajokilaivuritutkinnon? Entä Humalistokadun Ohrapirtelösuunnistuksen? (ysärillä myös Turun yliopistolla TKO:lla opiskellut, hyviä muistoja)

Sitsit on ikivanha perinne ainakin Pohjoismaiden vanhimmassa yliopistossa eli Uppsalan yliopistossa. Ihmeellistä jos sellainen on apinoitu Suomeenkin. Sitsit tosin ovat meidän ympyröissä hyvinkin arvokas tapahtuma ja siellä ei todellakaan aleta sikailemaan tai joutuu sen myös korvaamaan.  

Sitsejä ei mun opiskeluaikana ollut kuin pykälisteillä, muilla oli sitten ihan vaan bileitä. Kyllä osallistuin, hauskaa oli usein ja niissä tuli luotua kivja ystävyyssuhteita. Hauskaa on nyt kun omat lapset viettää aikaa näiden ihmisten lasten kanssa koulussa ja vapaa-ajallaan. 

Sadomasokistit tykkää sitseistä. Nöyryyttäminen erityisesti kiinnostaa. Toastmasteri on usein se pahin kpää.

Sitsit olivat oikein miellyttävä kokemus,  söimme kolme ruokalajin illallisen ja lauloimme ja nostimme maljoja.

Valitettavasti jonkun piti pitää aina puhe, aina ei voi voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Sitsit on ikivanha perinne ainakin Pohjoismaiden vanhimmassa yliopistossa eli Uppsalan yliopistossa. Ihmeellistä jos sellainen on apinoitu Suomeenkin. Sitsit tosin ovat meidän ympyröissä hyvinkin arvokas tapahtuma ja siellä ei todellakaan aleta sikailemaan tai joutuu sen myös korvaamaan.  

Uppsalan ekonomit on tunnettu käsite myös Suomen puolella 😌

Laulaminen ei nappaa. T. KoneDI, fuksi88

Vierailija kirjoitti:

Sitsejä ei mun opiskeluaikana ollut kuin pykälisteillä, muilla oli sitten ihan vaan bileitä. Kyllä osallistuin, hauskaa oli usein ja niissä tuli luotua kivja ystävyyssuhteita. Hauskaa on nyt kun omat lapset viettää aikaa näiden ihmisten lasten kanssa koulussa ja vapaa-ajallaan. 

Asutte yhä naapureina? Meillä ovat opiskelukaverit muuttaneet ympäri Suomea töiden perässä, osa myös ulkomaille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei semmoisia tietääkseni edes järjestetty meillä, kun opiskelin Turun Yliopistossa tietojenkäsittelytiedettä. En ainakaan koskaan kuullut. Ainejärjestön bileitä oli kyllä, mutta ei ne ollut sitsejä. 

Suorititko Akateemisen Aurajokilaivuritutkinnon? Entä Humalistokadun Ohrapirtelösuunnistuksen? (ysärillä myös Turun yliopistolla TKO:lla opiskellut, hyviä muistoja)

Aurajokilaivuritutkinnosta riitti 1. Perämieheksi asti ryyppykunto, kapteenius jäi saavuttamatta :D Pienikokoiselle naiselle sekin oli hurja määrä ryyppäämistä, mikä tuohon perämieheen tarvittiin. Katsoin huvikseni googlella ja ne järjestää aurajokilaivuritutkintoja vieläkin, hauskaa :) Ja nykyään fiksuntunut niin, että myös alkoholiton juoma oikeuttaa merkintään, eli ei enää tarvi ryypätä itseään sikakuntoon että saa laivuritutkintoja.

Ohrapirtelösuunnistuksia en suorittanut - eikö nämä ollut jonkun harrasteryhmän, jonkun yliopiston suunnistuskerhon juttuja? Sen nimi taisi olla OLUT (Orienteering League of University of Turku). Ja kun en kuulunut sinne, en tehnyt humalaistenkadun suunnistustakaan. Olen kyllä kuullut siitä, että olisi sellainen, että jokaisessa Humalistonkadun baarissa pitäisi tilata tuoppi ja juoda,  yhden illan aikana.

Sosiaaliset verkostot luodaan noissa tilaisuuksissa. Ne jotka eristäytyvät muista eivät työllisty, koska verkostot puuttuvat.

Aloitin opinnot viime syksynä 27-vuotiaana. Kävin yksillä sitseillä toteamassa, että kyseessä on vain hyvin pitkälle viety juomapeli. En tiedä mitä odotin, mutta ryyppääminen mukahauskojen juomalaulujen tahtiin ei kyllä ollut itselleni mikään mieltäylentävä kokemus, vaikken lasiin syljekään. Eihän siellä ehdi edes seurustella ja tutustua ihmisiin, kun koko ajan pitää vain juoda ja laulaa. Joo, ei ollut mun juttu ja tuskin menen uudestaan.

En ole kyllä muutenkaan juuri käynyt opiskelijatapahtumissa, kai se on myönnettävä, että jo tässä iässä alkaa olla vähän yli-ikäinen noihin kuvioihin, vaikka näkeehän tuolla myös niitä reippaasti yli 30-vuotiaitakin ikiopiskelijoita kippaamassa kaljaa haalarit päällä ihan innoissaan. Ehkä olen vain tylsä.

En todellakaan jättänyt sitsejä väliin! Olipa niissä aina hauskaa 😊

Meillä taideaineiden opiskelijoilla ei ollut edes haalareita Ysärillä. 

En oikein ole varma, kumpi on enemmän junttia: sitsit, vai haalaripelleily?

Ehkä sitsit, koska siellä on avoimen rasistisia  ja naisia halventavia teemoja

Kyllähän ne opiskelijabileetkin yleensä päättyy suihinottoon ravintolan vessassa.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sitsit, koska siellä on avoimen rasistisia  ja naisia halventavia teemoja

Nykyisin on separatistisia queer-sitsejä jotka ovat turvallinen tila naisille ja muille sorretuille vähemmistöille. Myös tarjottavat ovat siellä vegaanisia, joten sinne on helppo tulla.

Kävin mä kerran, mutta en sen enempää koska ei ollu kavereita omalla alalla. Ei sit tullu mentyy.

Jätin väliin, koska ei voinut vähempää kiinnostaa. Kävin koko opiskeluaikana vain parissa tapahtumassa, heti opintojen alussa. Totesin ettei ole minua varten.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliset verkostot luodaan noissa tilaisuuksissa. Ne jotka eristäytyvät muista eivät työllisty, koska verkostot puuttuvat.

Jaksoin tuota reilut puoli vuotta ja sitten kyllästyin ääliökännäilyyn. Ei jäänyt verkostot siltikään luomatta.