Lue keskustelun säännöt.
Amiksesta yliopistoon käymättä lukion kautta, kokemuksia?
28.04.2023 |
Eniten mietityttää, osaanko oikean vastaustekniikan. Lukiossa opetetaan akateeminen kirjoittaminen ja oikeaoppinen esseevastaaminen, mutta entä jos lukio jäi välistä? Tämäkin on toki alakohtaisia, mutta noin yleisesti.
Miten itse selvisit?
Kommentit (28)
Aina joku pääsee, itse amispohjalta luin maisteriksi. Virkamiesruotsi ja tilastotiede teetättivät eniten töitä - en osannut ruotsia juuri yhtään. Mutta siitäkin selviää. Loppu on kiinni omasta motivaatiosta - mikä kiinnostaa sen eteen on valmis tekemään töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joitain vuosia sitten ammattikoulutaustaisten pääsyä korkeakouluihin ja yliopistoihin hankaloitettiiin entisestään kun linjaksi otettiin, että suositaan valinnoissa heitä joilla on parhaimmat yo-arvosanat ja jotka ovat hakijoina ns. ensikertalaisia. Kuka tästä hyötyi? Luultavasti he, jotka ovat joko itse varhaiskypsiä ja tietävät jo varhain, mikä on "oman ala", jota kohti haluavat edetä. Ja omaavat lähipiirin, josta löytyy neuvoja oikeiden aine yhdistelmien valintaan. Kuka hävisi? - Ne, jotka eivät tiedä mikä olsi oma juttu, eikä lähipiiristäkään löydy ketään, joka näyttäisi tietä. Mutta, jotka oppivelvollisuus iän pidentämisen seurauskena nyt sijoitellaan jonnekin, jolloin voi vain toivoa, että ellei heillä itsellään syty opinjano, niin anatvat muiden opiskella ilman isompaa häiriötä. Koska häiiriökäyttäytymistä on melko helppo ennustaa, jos ainoa motivaatio opiskeluun on, että kun ne hei pakotti mut tänne.
En tiiä miten, mutta kerran korjasin maisterin naisystävän auton helmapellin. Renkaiden vaihto ei ollut mennyt ihan oppikirjamaisen suorasti vaan helma oli painunut keskeltä ikäänkuin mutkille.
Täällä kans yksi amispohjalta yliopistoon halutulle alalle ekalla yrityksellä päässyt. Ei mun mielestä ollut mitenkään ylivoimaisen vaikeaa. Olin etukäteen käynyt avoimen yliopiston kautta pari kurssia, jotta oppisin alan terminologiaa. Suurin haaste oli siinä, että jaksoi uskoa itseensä ja kykyihinsä samalla, kun lähipiiri piti minua haihattelijana.
Vierailija kirjoitti:
Aina joku pääsee, itse amispohjalta luin maisteriksi. Virkamiesruotsi ja tilastotiede teetättivät eniten töitä - en osannut ruotsia juuri yhtään. Mutta siitäkin selviää. Loppu on kiinni omasta motivaatiosta - mikä kiinnostaa sen eteen on valmis tekemään töitä.
Olen se, joka sain virkamiesruotsin läpi luultavasti huonoimmalla mahdollisella kielitaidolla. Suullisen säälistä ja kirjallisen pelkällä onnella. Avoimessa yliopistossa nekin, ehkä pikkuisen matalammalla vaatimustasolla kuin tiedekunnan kautta.
Tilastotiede sen sijaan oli lapsellisen helppoa minulle, joka olen yksi harvoista 1970-luvun koululaisista, joille joukko-oppi oli helppoa. Yliopiston tilastokurssit 1990-luvulla olivatkin ensimmäinen kerta, kun havaitsin joukko-opista olevan jotain hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä kans yksi amispohjalta yliopistoon halutulle alalle ekalla yrityksellä päässyt. Ei mun mielestä ollut mitenkään ylivoimaisen vaikeaa. Olin etukäteen käynyt avoimen yliopiston kautta pari kurssia, jotta oppisin alan terminologiaa. Suurin haaste oli siinä, että jaksoi uskoa itseensä ja kykyihinsä samalla, kun lähipiiri piti minua haihattelijana.
Tämä olikin tärkeää pääsykokeessa ja myöhemmin tentissä, että ymmärsi edes kysymyksen. Toiseksi piti osata kirjoittaa sopivan 'viisaasti' eli todennäköisen arvostelijan käsikirjoituksen mukaisesti.
No sitä voi miettiä lto jolla ei oo lapsia käy yliopistoa. Tai sit lähihoitajaa joka pelastaa ihmishenkiä. No molemmilla paska palkka, mut kumpi opiskeli kauemmin....
Missä ja mitä sinä olet opiskellut, jos olet saanut tuollaisen käsityksen? Muistan eräänkin esseen, jonka kirjoitin sillä riskillä, että taitaa hylky tulla, kun lyttäsin luennon aineiston perusteellisesti, lähinnä oman kohtuullisen pitkän elämänkokemuksen perusteella. Sain täydet pisteet. Oppiaine oli joku psykologian kurssi.