Miltä tuntuisi, jos joku seksikäs ja hyvännäköinen tuttusi olisi pakkomielteisen ihastunut sinuun?

Alkuun imartelevaa, mutta jos kyse on tosiaan pakkomielteisestä ihastumisesta niin kyllähän se kävisi ahdistamaan. Eikä tyyppi kyllä ainakaan seksikkäälle enää vaikuttaisi, pakkomielteisyys ei ole seksikästä vaan päin vastoin.

Minä en haluaisi tietää. Ihan kuin hyvännäköisyys oikeuttaisi pakkomielteisyyden. Mieluummin terapeutin pakeille kuin minulle kertomaan.

Sitä, kuka minun mielestäni on seksikäs, ei päätä kukaan ulkopuolinen.

Juoksisin lujaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi vaikeaa olisi, koska tuttavapiirini koostuu vain seksikkäistä ja hyvännäköisistä. Miten potkisin rumimpia pois jonosta?

Voisit sekstailla niiden kaikkien kanssa? Itse näen ympärilläni paljon sinänsä hyvännäköisiä ihmisiä, mutta tosi harvassa on seksikkäät. Seksikkäällä tarkoitan sitä, että sen ihmisen olemus on seksikäs ja kiihottava, ei haittaisi olla intiimikontaktissa. 

Minua ei haittaisi olla kanssasi intiimikontaktissa kuulostaa toimivalta iskureplalta.

Vierailija kirjoitti:

Juoksisin lujaa.

Hänen syliinsä?

Vierailija kirjoitti:

Konsta Pylkkänen taas tarinoi aloituksen.

Pylkkerö taitaa olla töissä täällä.

Pakkomielle on turnoff.

Kaikkihan jatkuvasti ihastuvat pitkin poikin, olen itsekin ollut kohde monta kertaa ja ihastuja myös. Ei sen tarvitse mihinkään johtaa, eikä usein johdakaan. Usein aika lyhytaikainen tila.

Pakkomielteet taas asia erikseen, pakkomielteinen ihastuminen on ihan super turn-off ja kammottavaa. En olisi yhtään hyvilläni, inhottaisi nopeasti koko ihminen.

Imartelisi, mutta siinäpä se. Pari komeaa työkaverimiestä on tässä puolen vuoden sisällä ilmaissut kiinnostustaan. Olen kuitenkin onnellisesti varattu ja saanut kyllikseni ihailua ja seikkailuja elämässäni, eikä se enää jaksa liikuttaa sen enempää. Onhan se kiva huomata että minussa on vielä hohtoa. Arvostan kaikkein eniten kuitenkin tasaista arkea rakkaani kanssa eikä ole pienintäkään mielenkiintoa lähteä sitä vaarantamaan.

Välit poikki sekopäihin asap.

Aivan yhdentekevää. Ilmoitan nykyisin heti, että minua ei libidon puolella hetkauta mikään. Ja noin muuten tunnen lähinnä anhedoniaa. Ihmisten tunne-elämä kuvottaa. Toki voin aikani kuluksi kuunnella jos haluaa avautua. Harvempi haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama minkä näköinen, olisi ahdistavaa jos joku olisi pakkomielteisen ihastunut minuun. Koettu on.

sama mulla. tosi ahdistavaa ja pelottavaa.

Harvoin pakkomielteinen on pyyteetön. Jos kertoo ettei halua suhdetta, mistä tietää tarkoittaako sitä. Ja miten väittäisi asiasta puolisolleen. Yhtäkkiä ihastus onkin muka piirittänyt pakkomielteisesti.

Pakkomielle voi myös olla puhetta, jolla joku taivuttelee toista sänkyyn.

Jos toimiston mies olisi pakkomielteisen ihastunut nuoreen määräaikaiseen ja kertoisi, ettei halua suhdetta, miltä tilanne vaikuttaisi? Ja jälleen, jos mies olisi varattu, kumpi olisi miehen puheissa ollut aloitteellinen?

En tiedä minkä ikäisiä olette, mutta minua ei hetkauta, vaikka hyvännäköinen tuttu olisi minuun ihastunut 😂

Fiktiossa tuollaiset hyvännäköiset ja pakkomielteiset yandere-tyypit ovat kiehtovia.

Tosielämässä painajaismateriaalia. Seksikkyydellä ei paikata pakkomielteisyyttä tai muuta häiriintyneisyyttä.

Mikä lasketaan pakkomielteisesti? Itsellä on ainakin joskus ollut vaikea hahmottaa, mikä on pakkomielteen ja voimakkaan rakastumisen ero. Pääasiassa olen pitänyt yksipuolisuutta määräävänä tekijänä. Siinä mielessä kysymys on tavallaan minusta hassu. Jos sille tekee jotain, se ei ole enää yksipuolista, joten mikä tekee siitä pakkomielteen?

Miten tällainen asia voisi käydä edes ilmi minulle? Eiköhän ihmiset pidä tunteensa omana tietonaan.

En tiedä miten reagoisin, jos joku entinen ihastukseni osoittaisi kiinnostusta minuun. Vaikuttaa epätodennäköiseltä, että näin koskaan kävisi. Jos näin tapahtuisi, kokisin sen helpottavana ja hyvänä asiana, ns. pisteen laittamisena tietyille asioille. Haluaisin puhua asiasta, mutta en alkaisi suhteeseen.

Minulle on käynyt niin päin, että pari sellaista miestä, jotka toivoivat joskus vakavaa suhdetta minun kanssani, mutta joita kohtaan en ole koskaan tuntenut samoin, ovat myöhemmin lähestyneet minua. Yksikään minun entisistä suurista ihastuksistani ja rakkauksistani ei ole ottanut minuun myöhemmin yhteyttä, vaikka tunteet olivat joskus molemminpuolisia.

Vierailija kirjoitti:

Epäilisin vedonlyönniksi ja vittuiluksi.

Tämä tulee itsellekin mieleen. Sairasta.

Pakkomielteisyys ei kuulosta hyvältä. Miten sellaisen ihmisen kanssa voisi kommunikoida järkevästi?

Vierailija kirjoitti:

Aivan yhdentekevää. Ilmoitan nykyisin heti, että minua ei libidon puolella hetkauta mikään. Ja noin muuten tunnen lähinnä anhedoniaa. Ihmisten tunne-elämä kuvottaa. Toki voin aikani kuluksi kuunnella jos haluaa avautua. Harvempi haluaa.

Tämä. Siinähän jauhaa ja sekoilee. Tosin jos kotiin alkaa ilmaantua niin pitänee soittaa poliisi. Mitä siitä. Lähes kaikki on jollakin tasolla hulluja.