Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuisi, jos joku seksikäs ja hyvännäköinen tuttusi olisi pakkomielteisen ihastunut sinuun?
28.04.2023 |
Hän olisi vain todella ihastunut ja unelmoisi sinusta, haluamatta kuitenkaan suhdetta kanssasi.
Mitä ajatuksia se herättäisi? Käyttäisitkö tilannetta hyväksesi?
Kommentit (77)
Jos joku varattu unelmoi toisesta, eiköhän varattu ole hyväksikäyttämistä suunnitteleva kertoessaan asiasta
"En halua suhdetta, olen vaan pakkomielteisen ihastunut"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos te tahoillanne eroatte, niin olette heti seuraavana yönä toistenne kimpussa. Siis sinänsä hyvä taktiikka, kun ei halua luopua omasta nautinnosta. Mutta parisuhteen näkökulmasta, sehän on aivan perseestä. Siinä lähtee fokus omasta suhteesta, kun ajattelee muita. Vaikka omien sanojen mukaan varmasti rakastatte omia kumppaneita ja olette hyviä kumppaneita. Kannattaa puhua asiat läpi, ja sen jälkeen olla vain hyvänpäivän tuttuja, ettette ole kovin paljoa tekemisissä. Ihastuksia tulee ja menee. Pitää vain keskittyä siihen omaan elämään ja suhteeseen, ja ajatella, että mikä on tärkeää loppupeleissä. Mutta tämä on harmittavan yleistä nykypäivänä, että parisuhteiden ohessa pidetään näitä itseensä ihastuneita kavereita, joita voi käyttää sitten laastarina. Silloin tippuu siihen paradoksiin, että ei ole lopulta mitään menetettävää, jos nyt omassa suhteessa käy jotain.
Tosi vaikeaa olisi, koska tuttavapiirini koostuu vain seksikkäistä ja hyvännäköisistä. Miten potkisin rumimpia pois jonosta?
Vierailija kirjoitti:
Tosi vaikeaa olisi, koska tuttavapiirini koostuu vain seksikkäistä ja hyvännäköisistä. Miten potkisin rumimpia pois jonosta?
Voisit sekstailla niiden kaikkien kanssa? Itse näen ympärilläni paljon sinänsä hyvännäköisiä ihmisiä, mutta tosi harvassa on seksikkäät. Seksikkäällä tarkoitan sitä, että sen ihmisen olemus on seksikäs ja kiihottava, ei haittaisi olla intiimikontaktissa.
Tuntuu hankalalta kuvitella tilannetta, jossa ihan unelmoisi toisesta muttei kuitenkaan haluaisi parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kutkuttavalta. Olisin imarreltu, jos tietäisin asiasta.
Olisin luultavasti hänen seurassaan korostuneen kohtelias ja korrekti. Ei sillä etten muutoinkin olisi, mutta pyrkisin välttämään antamasta signaaleja, jotka voisivat rohkaista häntä.
Kotona varmaankin vetäisin handuun häntä ajatellen.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu hankalalta kuvitella tilannetta, jossa ihan unelmoisi toisesta muttei kuitenkaan haluaisi parisuhdetta.
Minun taas on ollut aina hankala käsittää, miten ihmisillä tulee se parisuhdeajatus niin helposti, kun itselleni seksuaalinen himo ja sitoutumishalu eivät liity mitenkään yhteen (muuten kuin siten, ettei sitoutumishalua voi olla ilman seksuaalista kemiaa).
En tiedä sitten keskimäärin näin vai noin, ehkä sellaiset vaan on enempi äänessä jotka ajattelevat kuten sinä? Jos tuolla tavoin kokeminen vaikka on sosiaalisesti korrektimpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu hankalalta kuvitella tilannetta, jossa ihan unelmoisi toisesta muttei kuitenkaan haluaisi parisuhdetta.
No tiätsä, silleen unelmoi niinkuin pikku-pekka kun se kattoo elloksen alusvaatesivuja
Tuntuisi ärsyttävältä ja kiusalliselta.
Olen hyvin keskiverto ellei vähemmän kaunis nainen. Olen naimisissa todella hyvän miehen kanssa. Avioliittomme aikana on yksi ex poikaystäväni osoittanut minulle kiinnostusta ja koettanut viritellä vanhoja vaikka tiesi että olen naimisissa. Yksi tuttava on myös kehunut minua seksikkääksi ym mitä mielestäni ei kuulu tehdä kun kumpikin tahollaan naimisissa. Molemmille olen tehnyt selväksi että ei kiitos ja koetan pitää etäisyyttä.
Mieheni ei ole erityisen mustasukkainen ja olenkin kertonut näistä yhteydenotoista miehelleni. Ihan siksi että tietää missä mennään ja tietää että olen torpannut moiset ehdotukset. Mies tietää kyllä että olen ehdottoman uskollinen hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Imartelisi itsetuntoa mutta ajan kanssa tuntuisi epämiellyttävältä. Pakkomielteinen ihastuminen vieraaseen ihmiseen ei enää imartele vaan tuntuu pelottavalta -eihän joku hyvänpäiväntuttu minua tunne vaan ihastuu jonkinlaiseen haavekuvaan. Eli todennäköisesti ottaisin etäisyyttä kun alkaisi vaikuttaa pakkomielteiseltä.
Kiinnostaisi ja imartelisi. En panisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Konsta Pylkkänen taas tarinoi aloituksen.
Vierailija kirjoitti:
Täh, ei haluaisi silti suhdetta? Pakkomielteet ihmissuhteissa on jokatapauksessa turn-off, joten en tekisi mitään. Eiköhän ne tunteet viilensi kun ei saa vastakaikua.
N31
Koska on varattu. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Olen itsekin varattu ja ihastunut toiseen, joka on muun muassa pyytänyt puhelinnumeroani eli tiettävästi on ihastunut minuun. En kuitenkaan halua suhdetta hänen kanssaan, enkä antanut puhelinnumeroani, koska olen varattu. Olen vain jutellut hänen kanssaan silloin kun on nähty. Ajatuksissani olen tehnyt paljon muutakin hänen kanssaan ja hänelle.
Näitä ihastuksia tulee ja menee silloin tällöin. Jos lähtee juoksemaan jokaisen perään niin pilaa vain elämänsä eikä saa rakennettua mitään pysyvää. Joten otan tämän tällaisenä pienenä piristyksenä, enkä anna sen horjuttaa elämääni tai parisuhdettani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, se olisi imartelevaa. Mutta tyhmiä nämä, jotka ehdottavat tekoja.
En ole tyhmä. Olen itse tilanteessa että olen varattu. Ja rakastunut toiseen. Ja hänen ei olisi tarvinnut muuta kuin tavata niin se olisi ollut menoa. Mutta toisin kävi.
Mutta toisin kuin aloittaja, et ole viehättävä ja seksikäs :D
Limerenssi. Googlatkaa.
Emotionaalista masturbointia. Eikös se ole aina se jännin hetki kun ei olla ihan varmoja toisesta, mutta toisaalta kiinnostaa kovasti. Keikutaan ns. sillä rajalla, että tapahtuuko joskus jotain. Eli vuosien pituinen esileikki.
Itselläni on hieman tuollainen tilanne.
Mutta turha imarrella kovin paljon, tein päätöksen että en ole edes ystävä ko miehen kanssa ja keskityn muihin asioihin. Olimme läheisiä, mutta kiinnostus on haihtunut jo paljon ihan parissa päivässä. Se oli erittäin epäterve tilanne.
Miltä tuntuisi? No, imartelevalta ja hyvältä toisaalta, mutta myös ahdistavalta. Minulla on hyvä parisuhde ja vaikka ei olisikaan, en haluaisi toisten parisuhdetta rikkoa. Tämän tapaisessa tilanteessa olen ollutkin, yksi mies jota pidin puoleensavetävänä kävi tuttavaporukan baari-illan päätteeksi varsin kiihkeäksi ja selittelemään miten tämä on tosi väärin, mutta kuitenkin haluttaisi jne. Olihan se tietyllä tapaa kiihottavaa siinä hetkessä (mitään ei toki tapahtunut ja käskin tyypin painua vaimonsa viereen yöksi), mutta myös erittäin kiusallista. Onneksi ei tavata usein, kun kyseessä on vaan kaverin kaveri. Jatkossa aion pysyä loitolla koko tyypistä mahdollisuuksien mukaan.
Ihan sama minkä näköinen, olisi ahdistavaa jos joku olisi pakkomielteisen ihastunut minuun. Koettu on.
Pakkomielteet ovat sairaita. Ottaisin etäisyyttä.
Mitä ihmeellistä siinä on, jos ei halua suhdetta jokaisen ihastuksensa kanssa? Itse en ole koskaan ymmärtänyt tuota ajatusta, että ihastumisen olisi pakko johtaa suhteeseen tai ihastunut automaattisesti haluaisi suhteeseen sen ihastuksensa kanssa.
Eihän sitä ensinnäkään voi alussa tietää haluaako ns. vakavampaa vai ei, ja vaikka olisi miten ihastunut, niin ei se ihastus ole välttämättä sen tyyppinen jonka kanssa haluaisi jakaa elämäänsä sillä tasolla kuin kumppanin kanssa jaetaan. Itse ainakin kun mietin elämäni ihastuksia, niin ei niihin liity sellaista ajatusta, että haluaisin sitoutua siihen ihmiseen, vaan ajatus on aina ollut se, että haluan hengailla, haluan lähelle (seksiä/läheisyytä), tutustua paremmin tms.