Jos nyt alkaisit seurustella pitkän tauon jälkeen
mitkä asiat koet vaikeaksi ? Itselleni tulee mieleen ainakin oman kehon arvostelulle/ hyväksynnälle altistaminen, pieraiseminen ja kuorsaus, syöminen toisen nähden ja ennen kaikkea mitä syödään kauppareissut, raha- asioista vänkääminen, se, että hyväksyykö seurustelukumppanin ystävät ja lähipiiri minut, se, että osaanko ottaa omaa aikaa , pelkään etten mene liian symbioosiin toisen kanssa, se, että jos uskoudun asioista, voinko luottaa toiseen ihmiseen, se, että yritän liikaa miellyttää...toisaalta se, että ihastukseni ollessa aika komea ja karismaattinen, että joku toinen tulisi ja iskisi hänet..
eli aikamoinen litania asioita :). Silti täytyy sanoa , että olisipa ihanaa käpertyä ihastukseni kainaloon ja vähän heiluttaa peittoa kuohuviinin rohkaisemana :D.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
En jaksa esittää mitään enkä vastata kyselyihin.
Jos viittaat nettikyselyihin niin miksipä niihin edes pitäisi vastata?
Vierailija kirjoitti:
Suhteessa pikkuhiljaa eteneminen on ratkaisu tähän. Silloin ei välttämättä tarvitse kuohuviiniä rohkaisuksi vaikka toisinaan tujaus rentouttaa.
Voi kumpa sinunlaisiasi olisi enempi. - Sain varmaan trauman täältä kun erehdyin kertomaan, että en ollut valmis ja halukas harrastamaan seksiä naisen kanssa neljänsien treffien yhteydessä, vaikka nainen antoi varsin selkeän vihjeen, että hän haluaisi mahdollisesti harrastaa sitä kanssani. Kun on pidempään ollut ns. ilman niin olen tahattomasti tullut rakentaneeksi itseäni ympäröivän haarniskan; ei sitä heti sula ja pehmene suhteeseen ja uskalla luottaa siihen. että joku voisi olla kanssani tosissaan. Mutta eipä tällaisella epävarmuudella ja arkuudella luodkaan mielikuvaa, että joku haluaisi yrittää vaikka, - vaikka itse sanonkin, niin ihan hyvän paketin saattasii saada. Vaikka jätänkin itseni määrittelyn muille kuin itselleni.
Mulle vaikeinta on se että kumppani on todennäköisesti persoonallisuushäiriöinen joka osaa olla kanssani siten että mulla on hyvä olla.
Jos ei osaa niin elämä menee hetkessä henkiinjäämistaisteluksi kun en anna rikkoa rajojani enkä halua jatkaa suhdetta. Niin yleensä käy joka tapauksessa. Mua on tyhmyydestäni huolimatta vaikeaa kusettaa kovin pitkään. Hermot lähtee siinäkin kun en ymmärrä niiden typerien "pelien" päälle mitään.
Vainoaminen kyllä loppuu yleensä viimeistään vuoden kuluttua kunhan itse käyttäytyy johdonmukaisesti.
Yks tyyppi tosin narahti tai melkein narahti vaimolleen ja ghostasi minut ennen kuin sain itse tietää että olenkin toinen ellen jopa kolmas nainen ja että miehellä on vaimon lisäksi lapsia.
En välttämättä ollut muutenkaan kuin hetken huvi, mutta vaimokin vaihdettiin aika pian toiseen että siinäpä kerkiäväinen kaveri. Eli ero tuli vasta kun oli uusi vaimo valmiina.
Syömiset ja raha-asiat ei kyllä ole vaikea juttu. Toimii kun molemmat osaa itsestään pitää huolen. Palvelijaksi, enkä palveltavaksi suostu.