Mikä ihme saa köyhän ihmisen tekemään lapsia?

Luulenpa, että ap:n kaltainen henkisesti köyhä, tunnekylmä ja empatiakyvytön vanhempi on lapselle tuhoisampi kuin köyhä vanhempi.

No minäpä kerron miksi halusin köyhänä lapsen. Halusin pienen ihanan ihmisen, jota opettaa ja kasvattaa, jonka oppimista ja kasvua seurata. Elämäni paras päätös! Olin vasta valmistunut nuori kun lapsi syntyi. Sain heti töitä kun lapsi oli 3v.

Lapsi menestyi koulussa hyvin ja opiskeli ammatin. Sai heti töitä mutta opiskeli vielä amk tutkinnon. Sai aina kesätöitä, ei lomaillut. Valmistui ja sai heti vakituisen työpaikan. Perusti perheen, sai lapsia ja osti oman kodin. Raitis, urheileva, hyvä vanhempi ja tekevä työntekijä. Ei saanut lapsena aina kaikkea mitä kaverit mutta ruokaa riitti, vaatteita ja leluja paljon (kirppikseltä), harrastuksia paljon. Olin enemmän työttömänä kuin töissä mutta luovuin itse kaikesta turhasta jotta lapsi sai kaiken mitä tarvitsi. En ostanut uusia vaatteita, en käynyt kampaajalla, viihteellä, harrastamassa. Elin hyvin vaatimattomasti. Kasvatin yhteiskuntakelpoisen ihmisen vaikka olin (rahallisesti, en henkisesti) köyhä vanhempi. Nyt on itselläkin velaton koti ja mistään ei puutetta. Ei kaikki köyhät ole luusereita. Lapsi oppii että heikommistakin lähtökohdista voi päästä hyvään elämään ja hyville palkoille. Kaikkea ei tarvitse elämässä saada tai ei ainakaan tarvitse olla kaikkein kalleinta ja heti. Voi oppia säästämään!

Eikä ne hyvätuloisten perheiden lapset olleet yhtään onnellisempia, päinvastoin sain usein lohdutella surullisia lapsia joita nakeltiin sinne tänne kun vanhempi halusi edetä urallaan ja muuttivat ties monennenko kerran eri kaupunkiin.

Minun lapsella pysyi koti ja suurin osa kavereista, koulu ja harrastukset.

Taitaa maailman 8 miljardista ihmisestä suurin osa olla syntynyt köyhään perheeseen, kukin oman maansa mittapuulla köyhään. Suurimmasta osasta tullut ihan kelvollisia vaikkei mitään status symboli tavaroita olekaan heti alle kouluikäisenä saaneet.

Suomessa ei köyhiä perheitä paljon ole, on enimmäkseen taloustaidottomia vanhempia.

Ap siis haluaa määritellä ketkä saavat tehdä lapsia ja ketkä eivät. Tuloraja? Koulutusraja? Rodulliset kriteerit? Ei mielenterveysongelmia eikä periytyviä sairauksia taustalla? Sukuselvitys seitsemän polvea taaksepäin? Mikähän ideologia tästä tuleekaan mieleen...

Lapsia syntyy siitä kun ihmiset panevat paljaaltaan.

En tiedä olenko vain vastarannan kiiski, eikä minulla edes ole lapsia, joten ehkä ei pitäisi kommentoida ollenkaan.

Mutta mielestäni ihmisiä myös pelotellaan tosi paljon sillä, että lapsiperheen elämä vaatii valtavasti resursseja, joihin kenelläkään tavallisella ihmisellä ei muka ole varaa. Ei ole koskaan täydellistä ajankohtaa tehdä lapsia, ja sitten sitä ajankohtaa ei tulekaan koskaan. Eivät kaikki lapsettomat nelikymppiset ole varsinaisesti veloja termin siinä merkityksessä, että tietää ettei koskaan haluaisi lapsia. En minäkään. Aika vain meni tosi nopeasti.

Ne joilla on kaikista pahimpia elämänhallintaongelmia eivät tuollaisia asioita edes mieti, vaan hankkivat liudan lapsia ja odottavat että kyllä se ruoka lautaselle jostain putoaa, ja luistimetkin saa aina jostain vaikka lahjoituksena.

Ne tunnollisemmat ja järkevämmät ihmiset ovat niitä, jotka jättävät lapset tekemättä, koska ei muka ole varaa.

Vierailija kirjoitti:

Elin koko lapsuuteni samassa huoneessa sisaruksen kanssa. Luulen että vanhemmillani olisi kyllä ollut varaa muuttaa isompaankin, mutta eivät halunneet.

Mielestäni on myös hölmöä syyttää köyhyydestä sitä että lapset nukkuvat samassa huoneessa. Ei oma huone jokaiselle lapselle ole todellakaan varakkuuden merkki.

On mukavaakin kun pienillä lapsilla on erikseen leikkihuone ja nukkuvat samassa huoneessa.

Lueskelevat ja juttelevat. Grimmin satujen salaa lukeminen on jännää, ja kivempaa kimpassa.

Muuten ihan samaa mieltä että kannattaa miettiä montako lasta on varaa elättää.

Ennen, silloin kun olin lapsi, juuri tuollaisissa oloissa yleisesti oltiin. Se, että lapsia tehtiin enemmän, johtui varmaan lapsilisistä. Maataloissa lapset olivat työvoimaa. Minäkin muistan noin 5 vuoden ikäisenä jo olleeni pellolla ja kasvimaalla apuna. Samassa huoneessa nukkui niin paljon kun sinne saatiin sänkyjä (mm. kerrossängyt). Jos ruokaa oli, se oli pahaa (ainakin lapsen suussa). Koulussa pakotettiin syömään kaikki lautasella oleva + näkkileipä ja pieni annos voipakkaus. Juusto maistui lapsen suussa oksennukselta. Sekin oli pakko syödä vaikka kyyneleet tulivat. Viimeisen syöntiä odotettiin, sitten vasta luokka sai poistua ruokalasta. Ym. ym.

Kuten eräs kollegani sanoi ihmetellessäni vähän samaa asiaa: Ei ne perheet suunnittele lasten hankkimista, vaan se tapahtuu Oho, mä oon raskaana - tyylillä.

Ihmettelen luuseri isiä,jotka ei mene töihin.

AP vertaa sitä että lapset jakavat keskenään huoneen perheen köyhyyteen, ruuan vähyyteen ja vanhempien alkoholismiin!?

Työttömät vanhemmat saa enemmän tukia kun keskituloisen perheen palkat...

Minä olin nuorena pienituloinen eronnut yksinhuoltaja. Ei ollut varaa mihinkään ylellisyyksiin. Nukuttiin lapsen kanssa samassa huoneessa.  Mutta meillä oli se mitä tarvittiin ja oltiin tyytyväisiä elämään. Vasta jälkeenpäin olen tajunnut että me oltiin melko köyhiä. 

Joskus muinoin oli samasta asiasta puhetta ja sanon kuin isotätini silloin: Kun se tekotapa on niin mukava.

Minä ja lapset elimme vuokraluukussa ja lapset olivat onnellisia. Nykyään asumme isossa "luksus"asunnossa ja olemme edelleen onnellisia. Elämäntilanteet muuttuvat. Onnellisuus ja elinehto ei ole seinistä kiinni.

Jos köyhiä ei olisi, ei olisi rikkaitakaan. Erikoinen ajatus, että vain rikkailla olisi oikeus jälkeläisiin. 

Olis ihmiskunta loppunut ajat sitten, jos lapsia tehtäisiin vain rikkaisiin oloihin.

Vierailija wrote:

Kuten eräs kollegani sanoi ihmetellessäni vähän samaa asiaa: Ei ne perheet suunnittele lasten hankkimista, vaan se tapahtuu Oho, mä oon raskaana - tyylillä.

Elämänhallinta muutenkin heikkoa, silloin ei yleensä päädy säännölliseen, kohtuutuloiseen työhön tai työelämään laisinkaan. Sama elämänhallinta tai puutteet siinä johtaa sitten näihin Oho raskauksiin. Ehkä myös vanhemmuus on sellainen absoluuttisen ilon ja merkityksen lähde, että jos muilla elämänalueilla ei oikein onnistu, niin vanhempana pärjää.jotenkuten ja lapset rakastaa ehdottomasti vähän keskinkertaisempaakin vanhempaansa, jos ei oo ihan hullu ja väkivaltainen.

    Edesvastuuttomia riittää.

Surullista, että ap on noin vieraantunut reaalielämästä: Lapset eivät aina tule suunnitellusti, elämä voi yllättää, tulevaisuuden toiveet eivät toteudukaan, jne.

Meitä on kuusi sisarusta 70- ja 80-luvulla syntyneitä. Ainut syy, miksi vanhemmat väänsi näin monta kakaraa oli, että äitiä ei työnteko kiinnostanut vaan ainoastaan kakaroista saatavat tukiaiset. Muistan kun näitä räknäilivät, kun olin pieni ja sit tuli vielä pari kakaraa lisää.