Miten selviydytte erittäin stressaavista elämäntilanteista?

Juoksemaan, niin kauan että helpottaa tai yölliselle parin tunnin kävelylenkille.

Erittäin huonosti, nytkin saikulla kun purskahtelen itkuun pitkin päivää, mikä ei oikein omassa työssä ole millään muotoa ok.

Nukkua pitää saada vaikka sitten lääkkeillä, muuten ei tule mitään ja millään muulla osa-alueella ei ole väliä.

Kriisipuhelin tai kriisikeskus, nimettömänä vaikka, ei ole pakko noudattaa neuvoja kuitenkaan. Jos on sukulaisen tuki niin se. Ehkä ajatus että on ihmisiä vielä, joiden kanssa haluttaisi parempi maailma ja kaikille asiat hyvin. Odottamalla että tilanne menisi osaksi ohi tai joku ratkaisu, mikäli ei itse voi tehdä mitään ja on yrittänyt jo. Joku muu keksii miten asia toimisi, vaikka kaikki ei toimi. Itse tietenkin valitsee mitä haluaa elämäänsä ja mitä ei. Vähentämällä stressiä ajan myötä, sehän ei aina sekunnissa mene, jos jokin pääsi niskan päälle. Tai voi mennä jos lepää ja työstää pois.

Vitamiinit, juo tarpeeksi, musiikki.

Nyt esim on parilla perheenjäsenellä vakavia terveyshuolia ja töissä tulospainetta. Paljon epävarmuutta tulevasta noin yleensä. Talous on epävarmaa.

Mutta olen aivan onnellinen silti. Mietin asioiden positiivisia puolia. Esim tutkimustuloksia odotellessa ajattelen, että se on nyt vain odottelua ja pois mun käsistä. Hengähdän ja hoidan muita asioita. Jos tulee kielteistä päätöstä tai epäonnistumisia niin keskityn siihen, mitä tästä nyt opimme.

Yleinen elämänasenne on kiitollisuus ja pieni ripaus tarkoituksellista itsepetosta. Keskityn siihen mitä on sen sijaan, että ei ole.

Se on opeteltava antamaan myötätuntoa itselle ja yritettävä elää päivä kerrallaan. Ei ole helppoa kun elämältä tulee turpiin. Mulla myös paha tilanne (mieheltä löytyi kasvain aivoista, koira vakavasti sairas, äidillä alzheimer), ottaa tosi koville. Liian koville. Yritän syödä edes jotain hyvää mikä maistuu, käyn usein saunassa, rapsuttelen koiraa, käperryn mieheni syliin. Keitän teetä ja käperryn vilttiin. Ahdistaa ihan hirveesti ja itkettää mutta yritän pikkujuttujen avulla jotenkin kestää tässä.

Välillä voi juopotella ilman tunnontuskia. Läpi vuosi tuhansien ihmiset on niin tehneet. Kaikki menee aikanaan ohitse.

Agomelatiini

Teen senmoisen yhden tunnin mittaisen kunta liini jooga harjoitteen. Sen jälkeen on olo kuin jokin valo oli syttynyt päälle.

Vierailija kirjoitti:

Agomelatiini

Mullakin agomelatiini ja selviän silti huonosti. Hirveää kärsimystä ja sairauslomalla olen. Tsemppiä ap ja muut!

Hyväksymällä sen että nyt pitää keskittyä selviytymiseen, päivä kerrallaan. Sulkee myös korvat kaikilta ulkopuolisten valituksilta jotka ei tajua tilannetta.

Käy sohvalle pitkäkseen. Viltti päälle. Kännykkä pois, silmät kiinni. Hengitä syvään ja rauhallisesti. Keskity hengitykseesi, miltä se tuntuu kehon osissa. Mieti, miten hyvä olo sulla on juuri nyt. Silitä kätesi ihoa. Palauta ajatuksesi aina hengitykseesi, sen tarkkailuun.

Asioille tehdään jotain jos ne stressaavat. Jos ei pysty mitään tekeen niin turha stressata. Asiat kulkee painollaqn. Ne hoidetaan, kun eteen tulee ja yritetään keskittyä hyviin asioihin.

Ihmiset stressaa ihan liikaa kaikkea turhaa.

Aina on jotain tärkeää hoidettavaa ja väkisin saan välillä revittyä itseni hoitaan niitä asioita. Aina on jotain (hyvää) odotettavaakin tulevaisuudelta, siitä koittaa saada kiinni. Ja kun ne vaikeudet myllertää, niin niille ei enempää voi kun mihin jaksaminen ja kyvyt riittää. Sitten vaan roikkuu elämässä mukana ja jossain vaiheessa asiat muuttuu.

Se odottamisen taito ehkä harjaantuu siinä kun on jo paljon takana. Tietää, että tuska tuntuu ihan hirveältä mutta aina siitä on päästy johonkin eteenpäin, vaikka menisi kuukausia ja vuosia, ja osa asioista ei koskaan lakkaa surettamasta ja harmittamasta. Elämään on mahtunut paljon yllätyksiä ja epätodennäköisiä tapahtumia niin hyvässä kuin pahassakin, joten ei tiedä, vaikka pian joku pitkäaikainen ongelma kohta ratkeaisi.

Vierailija kirjoitti:

Käy sohvalle pitkäkseen. Viltti päälle. Kännykkä pois, silmät kiinni. Hengitä syvään ja rauhallisesti. Keskity hengitykseesi, miltä se tuntuu kehon osissa. Mieti, miten hyvä olo sulla on juuri nyt. Silitä kätesi ihoa. Palauta ajatuksesi aina hengitykseesi, sen tarkkailuun.

Mitä jos on tosi huono olla, ja itkee niin ettei loppua näy tai jos joka paikkaan sattuu. Pitääkö silloin miettiä miten huono olo on juuri nyt, vai mitä silloin tehdään?

Vierailija kirjoitti:

Nyt esim on parilla perheenjäsenellä vakavia terveyshuolia ja töissä tulospainetta. Paljon epävarmuutta tulevasta noin yleensä. Talous on epävarmaa.

Mutta olen aivan onnellinen silti. Mietin asioiden positiivisia puolia. Esim tutkimustuloksia odotellessa ajattelen, että se on nyt vain odottelua ja pois mun käsistä. Hengähdän ja hoidan muita asioita. Jos tulee kielteistä päätöstä tai epäonnistumisia niin keskityn siihen, mitä tästä nyt opimme.

Yleinen elämänasenne on kiitollisuus ja pieni ripaus tarkoituksellista itsepetosta. Keskityn siihen mitä on sen sijaan, että ei ole.

En ole koskaan ymmärtänyt, miten se itsepetos toteutetaan. Enemmän voi tietoisesti keskittyä siihen hyvään mitä on, mutta ei se sitä totuutta poista siitä, mitä on esimerkiksi menettänyt tai onko itsellä enemmän vai vähemmän hyvää kuin vaikka vuosi sitten.

Vierailija kirjoitti:

Välillä voi juopotella ilman tunnontuskia. Läpi vuosi tuhansien ihmiset on niin tehneet. Kaikki menee aikanaan ohitse.

Ja juuri tämän asenteen vuoksi meillä muilla on niitä hankalia elämäntilanteita. Kun vanhempi, puoliso, sisarus tai lapsi juo itseään hitaasti mutta varmasti ennenaikaiseen hautaan, koska ei keksinyt mitään parempaa ratkaisua säädellä tunteitaan. En varsinaisesti näe ratkaisuna että se läheinenkin alkaisi ryyppäämään, vaikka kyllähän siinä monesti niin käy.

Päivittäinen meditaatio, luonnossa liikkuminen. Hengitä nenän kautta sisään niin syvään vatsaasi kuin pystyt ja suun kautta ulos. Jatka tätä, rauhoittaa tosi nopeasti.

Kamomillatee auttaa.  Syö paljon B-vitamiineja.

Kun menee oikein huonosti niin ajattelen että ainakin on vielä katto pään päällä ja ystäviä. Kaikilla ei niitäkään. Maailmankaikkeudessa murheeni ovat pieni hyttysen kakka.