34v ja tk-eläke

Huomaa kyllä ketjusta millaisia ihmishirviöitä valtaosa suomalaisista on.

Sairas sisäsiittoinen maa.

Vierailija kirjoitti:

Yrittäkää vihdoinkin ymmärtää, että elämä on hankalaa ja ahdistuksia tulee ja menee. Siksi elämä onkin antoisaa. Lukekaapa Tommy Hellstenin kirja: Sen saat mistä luovut.

Lue sinä joku kirja jossa neuvotaan lopettamaan tyhmänä olo ja alkamaan viisaaksi. Miksi silkkaa laiskuuttasi olet tyhmä vuodesta toiseen?

Kannattaa säästää, koska eläke tulee olemaan minimi. Tätä ei moni ymmärrä ja sitten kaduttaa.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa kyllä ketjusta millaisia ihmishirviöitä valtaosa suomalaisista on.

Sairas sisäsiittoinen maa.

Olisi kannattanut lopettaa kommentti kannustavasti eikä haukkua.

Vierailija kirjoitti:

Ja diagnoosisi oli mikä? Joku naurettava ahdistuneisuushäiriö vai?

Käyn töissä, ja kustannan itse kaiken - verojen ja kaiken tuon muun jälkeen mulle jää ehkä tuo 500e säästöön. On tämä vinoutunut maa.

Pääset sinäkin jos sairastut pysyvästi ja olet 100% työkyvytön.

Kadehdit parantumatonta sairautta. Oletko vähän (paljon) tyhmä?

Ihmiset ei oikein tunnu ymmärtävän mitä on sairausluokituksen saava ahdistus, se ei ole mitään normaaliin elämään kuuluvaa ohimenevää tai hetkellistä lievää ahdistusta, vaan pahimmillaan ihmisen normaalista elämästä täysin eristävää eli sosiaalisesti invalidisoivaa.

Voi olla, ettet ilman hyvin voimasta lääkitystä pääse ollenkaan poistumaan kotoasi, et kykene kulkemaan julkisilla liikennevälineillä tai edes omalla autolla, et asioimaan tai olemaan ihmisten ilmoilla, et käymään harrastuksissa, et ehkä edes soittamaan puhelua. Voimakas stressi ja jatkuva sosialisointi, mitä nykypäivän työelämässä on vaikea välttää, yleensä pahentaa oireita huomattavasti.

Monet ajautuvatkin kotinsa vangeiksi. Siinä ei todella ole mitään kadehdittavaa. Jos mitenkään pystyy, on kuitenkin suotavaa yrittää edes jollain tasolla pysytellä mukana normaalin elämän pyörteissä, vaikka sitten ulkoilemalla tai käymällä kerran-pari viikossa vapaaehtoistöissä

Vierailija kirjoitti:

Yrittäkää vihdoinkin ymmärtää, että elämä on hankalaa ja ahdistuksia tulee ja menee. Siksi elämä onkin antoisaa. Lukekaapa Tommy Hellstenin kirja: Sen saat mistä luovut.

Yritä sinä tajuta, että työkyvyttömyyden määrittää pitkän seurannan ja tuloksettoman hoidon perusteella usea erikoislääkäri ja vakuutuslääkäri.

Eläkkeelle ei pääse minkään ohimenevän, lievän tilan takia.

Menepä sinä Dunning-Krugerin mallitapaus niillä self help-opeillasi tallomaan erikoislääkärien varpaille ja katso mitä tapahtuu 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa kyllä ketjusta millaisia ihmishirviöitä valtaosa suomalaisista on.

Sairas sisäsiittoinen maa.

Olisi kannattanut lopettaa kommentti kannustavasti eikä haukkua.

Olisi kannattanut olla älähtämättä, ellei kalikka kalahtanut kipeästi.

Tällaisia ap:n tapaisia aloituksia kun lukee, niin tulee aina mieleen minun isovanhemmat, sota-aika ja se, että jos tällaisia ruikuttajia olisi ollut Suomi silloin täynnä, niin venäjää täällä puhuttaisiin eikä suomea. 

Ei tämä hyvinvointivaltio tule kestämään näitä tk-eläkeläisiä eikä muitakaan kotisohvalla päivät pitkät makaavia. Jossain vaiheessa tulee muutos.

Onpa täällä tympeää porukkaa. Tsemppiä ap:lle ja onnittelut, noi paperit ei helpolla irtoa.

Omassakin lähipiirissä on porukkaa joka ei olisi hengissä enää jos ei olisi päässy tk-eläkkeelle.

Ja työhuutelijoille: monet heistä on eläkkeen ansiosta kuntoutunut vähintään sen verran että on pystynyt osa-aikatyöhön eläkkeen ohessa muutamien vuosien jälkeen. Jos meritokratia on se juttu niin eläkeläinen voi myös olla yleishyödyllinen ihminen lähipiirissään ja yhteiskunnassa vaikka hänen panostuksensa ei näkyisi nimenomaan palkkatyönä.

Jokaisella ihmisellä on sitä paitsi ihmisarvo. Kaikki ovat tärkeitä. Mt-ongelmat johtavat pahimmillaan kuolemaan ja muihin tragedioihin eikä niiden demonisoinnista internetissä ainakaan hyötyä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittäkää vihdoinkin ymmärtää, että elämä on hankalaa ja ahdistuksia tulee ja menee. Siksi elämä onkin antoisaa. Lukekaapa Tommy Hellstenin kirja: Sen saat mistä luovut.

Yritä sinä tajuta, että työkyvyttömyyden määrittää pitkän seurannan ja tuloksettoman hoidon perusteella usea erikoislääkäri ja vakuutuslääkäri.

Eläkkeelle ei pääse minkään ohimenevän, lievän tilan takia.

Menepä sinä Dunning-Krugerin mallitapaus niillä self help-opeillasi tallomaan erikoislääkärien varpaille ja katso mitä tapahtuu 😂

No juu, tiedän muutaman nuoren mt-eläkeläistapauksen ja sanotaanko näin, että ovat ainakin eksperttejä marisemaan ja tarvittaessa valehtelemaan. Osalle mielenterveys, nepsy tms. oireista tulee identiteetti ja tapa saada huomiota ja jatkuvaa jeesiä muilta, eikä edes viitsitä yrittää muuta kuin märehtiä omissa olotiloissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittäkää vihdoinkin ymmärtää, että elämä on hankalaa ja ahdistuksia tulee ja menee. Siksi elämä onkin antoisaa. Lukekaapa Tommy Hellstenin kirja: Sen saat mistä luovut.

Yritä sinä tajuta, että työkyvyttömyyden määrittää pitkän seurannan ja tuloksettoman hoidon perusteella usea erikoislääkäri ja vakuutuslääkäri.

Eläkkeelle ei pääse minkään ohimenevän, lievän tilan takia.

Menepä sinä Dunning-Krugerin mallitapaus niillä self help-opeillasi tallomaan erikoislääkärien varpaille ja katso mitä tapahtuu 😂

No juu, tiedän muutaman nuoren mt-eläkeläistapauksen ja sanotaanko näin, että ovat ainakin eksperttejä marisemaan ja tarvittaessa valehtelemaan. Osalle mielenterveys, nepsy tms. oireista tulee identiteetti ja tapa saada huomiota ja jatkuvaa jeesiä muilta, eikä edes viitsitä yrittää muuta kuin märehtiä omissa olotiloissa.

Tähän liittyen (en tosin itse tunne ketään nuorta eläkeläistä), mutta tiedän yhden kaveriporukan (n. 20vuotiaita), jossa jokaisella on jokin "erityispiirre" ja tuntuu, että näistä oikein kilpaillaan ja kerrotaan innoissaan sekä myös käydään läpi, mitä mt-lääkkeitä on saanut. Osa on lopettanut opiskelun, kun ei jaksakaan, mutta töihin ovat kuitenkin menneet. Itse olen 45v ja kyllä ihmettelen tätä touhua. Onko näin, että kohta tavallinen, pojaksi tai tytöksi tunnistettava nuori, joka haluaa opiskella ja mennä töihin ja perustaa perheen on outo?

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ei oikein tunnu ymmärtävän mitä on sairausluokituksen saava ahdistus, se ei ole mitään normaaliin elämään kuuluvaa ohimenevää tai hetkellistä lievää ahdistusta, vaan pahimmillaan ihmisen normaalista elämästä täysin eristävää eli sosiaalisesti invalidisoivaa.

Voi olla, ettet ilman hyvin voimasta lääkitystä pääse ollenkaan poistumaan kotoasi, et kykene kulkemaan julkisilla liikennevälineillä tai edes omalla autolla, et asioimaan tai olemaan ihmisten ilmoilla, et käymään harrastuksissa, et ehkä edes soittamaan puhelua. Voimakas stressi ja jatkuva sosialisointi, mitä nykypäivän työelämässä on vaikea välttää, yleensä pahentaa oireita huomattavasti.

Monet ajautuvatkin kotinsa vangeiksi. Siinä ei todella ole mitään kadehdittavaa. Jos mitenkään pystyy, on kuitenkin suotavaa yrittää edes jollain tasolla pysytellä mukana normaalin elämän pyörteissä, vaikka sitten ulkoilemalla tai käymällä kerran-pari viikossa vapaaehtoistöissä

Pikkuhiljaa. Kunhan nyt ensin oppii nukkumaan ja heräämään eikä elämä ole pelkkää harmaata sumua ja jatkuvaa kipua.

Minä olin vuosia niin sekaisin sekä sairaudesta että lääkkeistä, että vessaan menokin oli vaikeaa. Halusin lakata hengittämästä.

Nyt kun olen 9 vuotta ollut eläkkeellä ja saanut elämäni ja asiani kuntoon, minua varmaan voikin kadehtia kun tilanteeni näyttää hienolta. Sairaus ei kuitenkaan ole kadonnut mihinkään, sitä vain ei ulkopuolinen helposti näe. On hyvin ärsyttävää joutua informoimaan ihmisiä lääketieteellisistä faktoista, kun asia ei heille edes kuulu.

Mielelläni tekisin vapaaehtoistyötä, mutta siihenkin pitää sitoutua ja sitä haittaa se, ettei vointia ole mahdollista etukäteen arvata. Se aaltoilee.

Vierailija kirjoitti:

Tällaisia ap:n tapaisia aloituksia kun lukee, niin tulee aina mieleen minun isovanhemmat, sota-aika ja se, että jos tällaisia ruikuttajia olisi ollut Suomi silloin täynnä, niin venäjää täällä puhuttaisiin eikä suomea. 

Ei tämä hyvinvointivaltio tule kestämään näitä tk-eläkeläisiä eikä muitakaan kotisohvalla päivät pitkät makaavia. Jossain vaiheessa tulee muutos.

Tapa itsesi, ruikuttaja.

Tsemppiä AP:lle vaikeassa elämäntilanteessa. Auttaisin esim. ruokakasseill jos asuisit lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Yrittäkää vihdoinkin ymmärtää, että elämä on hankalaa ja ahdistuksia tulee ja menee. Siksi elämä onkin antoisaa. Lukekaapa Tommy Hellstenin kirja: Sen saat mistä luovut.

Ahdistus voi olla myös pysyvää kuten minulla. Lääkkeistä huolimatta ahdistaa jatkuvasti ja kokoajan tulee päälle ahdistavia asioita.

Minulla diagnoosit yleistynyt ahdistuneisuus häiriö, määrittelemätön skitsofrenia, muu masennustila ja kyllä luopuisin näistä jos vaan voisin.

T-eläkkeelle jäin hetki sitten ja en kykene töihin ainakaan vielä. Harvassa ovat ne päivät jolloin koen olevani työkykyinen, mutta kuka työnantaja odottaa kuukausia että yhdeksi päiväksi sitten vihdoin pääsen töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittäkää vihdoinkin ymmärtää, että elämä on hankalaa ja ahdistuksia tulee ja menee. Siksi elämä onkin antoisaa. Lukekaapa Tommy Hellstenin kirja: Sen saat mistä luovut.

Yritä sinä tajuta, että työkyvyttömyyden määrittää pitkän seurannan ja tuloksettoman hoidon perusteella usea erikoislääkäri ja vakuutuslääkäri.

Eläkkeelle ei pääse minkään ohimenevän, lievän tilan takia.

Menepä sinä Dunning-Krugerin mallitapaus niillä self help-opeillasi tallomaan erikoislääkärien varpaille ja katso mitä tapahtuu 😂

No juu, tiedän muutaman nuoren mt-eläkeläistapauksen ja sanotaanko näin, että ovat ainakin eksperttejä marisemaan ja tarvittaessa valehtelemaan. Osalle mielenterveys, nepsy tms. oireista tulee identiteetti ja tapa saada huomiota ja jatkuvaa jeesiä muilta, eikä edes viitsitä yrittää muuta kuin märehtiä omissa olotiloissa.

Tähän liittyen (en tosin itse tunne ketään nuorta eläkeläistä), mutta tiedän yhden kaveriporukan (n. 20vuotiaita), jossa jokaisella on jokin "erityispiirre" ja tuntuu, että näistä oikein kilpaillaan ja kerrotaan innoissaan sekä myös käydään läpi, mitä mt-lääkkeitä on saanut. Osa on lopettanut opiskelun, kun ei jaksakaan, mutta töihin ovat kuitenkin menneet. Itse olen 45v ja kyllä ihmettelen tätä touhua. Onko näin, että kohta tavallinen, pojaksi tai tytöksi tunnistettava nuori, joka haluaa opiskella ja mennä töihin ja perustaa perheen on outo?

Ei ole näin. Sinä olet osa ongelmaa kuvitellessasi, että ääretön tyhmyytesi on normaalia.

Sain tk-eläkepäätöksen 23-vuotiaana aivovamman ja sen liitännäissairauksien takia. Hain ja sain töitä, en kertonut kenellekään sairaudesta ja yllättävää kyllä olen selvinnyt työelämässä ihan hyvin. Tottakai ongelmia on ja olen käynyt terapiassa ja kuntoutuksessa vuosia mutta tukitoimien ja lääkityksen ansiosta olen työkykyinen. Työelämään tarvittais lisää tekijöitä (vähemmän kiirettä) ja joustoa että useampi voisi olla töissä edes osa-aikaisesti, myös me epätäydelliset.

Vierailija kirjoitti:

Tällaisia ap:n tapaisia aloituksia kun lukee, niin tulee aina mieleen minun isovanhemmat, sota-aika ja se, että jos tällaisia ruikuttajia olisi ollut Suomi silloin täynnä, niin venäjää täällä puhuttaisiin eikä suomea. 

Ei tämä hyvinvointivaltio tule kestämään näitä tk-eläkeläisiä eikä muitakaan kotisohvalla päivät pitkät makaavia. Jossain vaiheessa tulee muutos.

Tämä on aivan totta. Jos kaikki kotirintamalla olleet olisivat menneet lääkäriin ja sanoneet, ettei jaksa enää, tarviin mt-eläkepaperit ja olisivat jääneet makkariin makaamaan, niin miten olisi käynyt? Tai miehet rintamalla todenneet, että noup, tää ei nyt vaan ole oikein mua, tk-paperit kouraan ja kotio. Voisiko ap edes vähän avautua, mikä ahdistaa? Tässä valmiissa maailmassa? Jossa tosiaan voi olla vaikka sitten kotona vaan ja kaikki maksetaan? 

Vierailija kirjoitti:

Tällaisia ap:n tapaisia aloituksia kun lukee, niin tulee aina mieleen minun isovanhemmat, sota-aika ja se, että jos tällaisia ruikuttajia olisi ollut Suomi silloin täynnä, niin venäjää täällä puhuttaisiin eikä suomea. 

Ei tämä hyvinvointivaltio tule kestämään näitä tk-eläkeläisiä eikä muitakaan kotisohvalla päivät pitkät makaavia. Jossain vaiheessa tulee muutos.

Mites sinä hyödytät yhteiskuntaa? Et ainakaan koulusta saanut mitään päähäsi. Haaskasit yhteiskunnan varoja ja nyt persuilet menemään niin että läheisesikin todennäköisesti välttelevät sinua.

Mielenterveysongelmia oli myös sota-aikana, mutta niistähän ei puhuttu. Rintamakarkuruus oli sitä ja heitähän teloitettiin kentällä ja ilmoitettiin kaatuneiksi.

Sitäkö nytkin kannatat, sairaiden ampumista? Niinkö sinulle ja lapsillesi pitää tehdä, jos sairastutte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaisia ap:n tapaisia aloituksia kun lukee, niin tulee aina mieleen minun isovanhemmat, sota-aika ja se, että jos tällaisia ruikuttajia olisi ollut Suomi silloin täynnä, niin venäjää täällä puhuttaisiin eikä suomea. 

Ei tämä hyvinvointivaltio tule kestämään näitä tk-eläkeläisiä eikä muitakaan kotisohvalla päivät pitkät makaavia. Jossain vaiheessa tulee muutos.

Tämä on aivan totta. Jos kaikki kotirintamalla olleet olisivat menneet lääkäriin ja sanoneet, ettei jaksa enää, tarviin mt-eläkepaperit ja olisivat jääneet makkariin makaamaan, niin miten olisi käynyt? Tai miehet rintamalla todenneet, että noup, tää ei nyt vaan ole oikein mua, tk-paperit kouraan ja kotio. Voisiko ap edes vähän avautua, mikä ahdistaa? Tässä valmiissa maailmassa? Jossa tosiaan voi olla vaikka sitten kotona vaan ja kaikki maksetaan? 

Tässä maailmassa ahdistaa se että sinunkaltaisilla kapeakatseisilla 80äo tyypeillä on äänioikeus.

Olisi oikeus ja kohtuus että noin heikoilla kognitiivisilla kyvyillä varustetut elukat olisivat esim. kaivoksissa piilossa tuottamassa resursseja normaaleille ihmisille.

Sinulle se työ on muutenkin elämän koko tarkoitus, tämä malli tekisi maailmasta paremman paikan.