Miten joku voi olla jatkuvasti pois töistä??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ollut oikeastaan koskaan sairaana, tai no tottakai joskus... Mutta viime syksynä sairastuin tähän koronaan ja se meni long covidiksi ja sen jälkeen on iskenyt joka ikinen lenssu ja flunssa ja mahatautia on jatkuvasti ja itteenikin hävettää, että ei kai taas.

Mutta tuskin aloittajakaan tahtoo, että tulen sitten sinne töihin ripuloimaan ja oksentelmaan ja yskimään ja nuhimaan.

Sille ei aina vaan voi mitään.

PS. Koko ala-asteen ajan olin poissa yhteensä alle tunnin. Ei ole ollut tapana sairastella. Nyt olen sairaana koko ajan. En vaan voi sille mitään.

Alle päivän piti olla, eikä alle tunnin, että olikohan viisi tuntia yhteensä? :-D

Jojoo, uskotaan. Anna jo olla 🙄

Fibromyalgia, ms-tauti jne. On sairauksia, mutta sitten voi kertyä saldoakin ja on niiden vuoksi luvalla poissa. Syy voi olla vaikka vakavasti sairas läheinen jonka vuoksi on lupa olla poissa hänen hoitopäivinään. 

Nenä punaisena! Ei ole kauaa työsuhteessa jos kokoajan saikilla 👍

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, voi olla sellainen sairaus. Tai sitten hän tekee lyhennettyä työaikaa/ osa-aikaisesti. Tai on peräti keikkatyöntekijä.

Minulla oli työkaveri jolla oli kolme päivää töitä viikossa, kävi kaksi päivää ja sitten siirtyi neljä päiväseen viikkoon kävi kolme päivää, lopulta viisi päiväinen viikko ja kävi neljä päivää. Sairaus oli nimeltä alkoholismi, koska baariin piti päästä eikä sitten jaksanut töihin tulla. Potkut olisin itse antanut kun joka viikko tuli aamuyöllä pomolle viesti "olen kipeänä", pomo tiesi kyllä miksi näin mutta oli pomon lellikki. Aina näiden rokulipäivien jälkeen pyyteli anteeksi eikä enää toisto, ei toistunut kuin kaksi ja puoli vuotta, kun lähdin itse muualle ja tämä jäi sinne.

Ei kannata laittaa facebook päivityksiä saikku päivien riennoista. Voi tulla potkut.

Suomeen pitäisi saada Ruotsin malli eli ensimmäinen saikkupäivä palkattomaksi ja sen jälkeen 80% palkalla seuraavat päivät. Olisi välitöntä vaikutusta palkkakuluihin erityisesti sotessa mutta mikään puolue ei valitettavasti taida tällaista ajaa. Olisi myös oikeudenmukaista eli töissä olosta maksetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaali ihminen on kipeenä sen 2-3krt vuoteen. Jos tuohon tahtiin saikuttaa, niin ei epäilystäkään. Seuraavat yt:t, niin tiedät kyllä kenen palveluksia ei enää tarvita.

Toivottavasti sairastut johonkin pitkäaikaissairauteen ja muutut mielestäsi epänormaaliksi ihmiseksi. Loppuu tuollainen sekoilu. 

Kärsi sinä sairaudestasi, ärsyttää nähdä sun naama töissä kun en saa enemmän palkkaa kun teen sinun työt.

Kollegan sairastamiset eivät muille kuulu, mutta kyllä esimiehen pitää keksi ratkaisuja, jos jollekin työyhteisössä tulee paljon poissaoloja. On aika uuvuttavaa tehdä viikosta tai kuukaudesta toiseen omat ja saikulla olevan työt. Eli jos on vajaamäärä väkeä töissä, tehtäviä kevennetään mahdollisuuksien mukaan tai palkataan sen verran väkeä, että homma pyörii, vaikka joku olisi poissa.

Suurin osa on saikulla varmasti hyvästä syystä, mutta saikusta johtuva kuormitus voi saada kollegat näkemään punaista. Se ei tietty ole reilua. Eri asia on, jos kyse on viikonloppujen pidentämisestä sairauslomilla tms. Sitten saakin kiukustua.

Kyllä sellainen sairaus on olemassa. Sen nimi on lorvikatarri.

Itkettää lukea näitä! Olen ollut lapsesta asti henkilö, joka on jatkuvasti sairaana. Lapsena sain kaikki mahdolliset lenssut. Äiti pakotti heti kun vähänkin paranin minut hoitoon / kouluun jollain sain aina jonkin jälkitaudin, korvatulehduksen, poskiontelotulehduksen, keuhkokuumeen jne.

Todennäköisesti näiden vuoksi sain astman, keuhkoissani on ihan arpia. Saatan joskus yskiä niin että pissaan housuuni.

Myös muut sukulaiseni on sairastelevaa sorttia, oisko sitten sukuvika ahtaat korvakäytävät jne, ei toimi tarpeeksi hyvin?

Nyt aikuisena viidestä työpäivästä viikossa olen keskimäärin 2 poissa. Olen sairastanut mm koronan nyt neljästi (?!!?). Kirjoitan tätäkin sairasvuoteelta kotoa. Otan aina influensa yms rokotteet, silti ne tulee aina meille!

Minulta on löytynyt suolistosairaus ja autoimmuunisairaus vaikka olen alle 35v.

Lapseni ovat perineet ikävä kyllä tämän ja kumpikin on ihan jatkuvasti sairaana! Ensin toinen sairastuu, sitten toinen, lopulta minä itse. Saatan olla kolme viikkoa poissa töistä jonka jälkeen ehdin olla viikon töissä ja rumba alkaa alusta!

Pitäisikö minun mielestäsi jäädä kokonaan pois työelämästä? Eikö minulla ole siihen oikeutta?

Miten sitten elätän itseni ja lapseni?

Vierailija kirjoitti:

Itkettää lukea näitä! Olen ollut lapsesta asti henkilö, joka on jatkuvasti sairaana. Lapsena sain kaikki mahdolliset lenssut. Äiti pakotti heti kun vähänkin paranin minut hoitoon / kouluun jollain sain aina jonkin jälkitaudin, korvatulehduksen, poskiontelotulehduksen, keuhkokuumeen jne.

Todennäköisesti näiden vuoksi sain astman, keuhkoissani on ihan arpia. Saatan joskus yskiä niin että pissaan housuuni.

Myös muut sukulaiseni on sairastelevaa sorttia, oisko sitten sukuvika ahtaat korvakäytävät jne, ei toimi tarpeeksi hyvin?

Nyt aikuisena viidestä työpäivästä viikossa olen keskimäärin 2 poissa. Olen sairastanut mm koronan nyt neljästi (?!!?). Kirjoitan tätäkin sairasvuoteelta kotoa. Otan aina influensa yms rokotteet, silti ne tulee aina meille!

Minulta on löytynyt suolistosairaus ja autoimmuunisairaus vaikka olen alle 35v.

Lapseni ovat perineet ikävä kyllä tämän ja kumpikin on ihan jatkuvasti sairaana! Ensin toinen sairastuu, sitten toinen, lopulta minä itse. Saatan olla kolme viikkoa poissa töistä jonka jälkeen ehdin olla viikon töissä ja rumba alkaa alusta!

Pitäisikö minun mielestäsi jäädä kokonaan pois työelämästä? Eikö minulla ole siihen oikeutta?

Miten sitten elätän itseni ja lapseni?

Hanki joku työ jota voi tehdä kotoa käsin. Älä tule kiusaamaan ihmisiä työpaikoille.

Se on kumma juttu, että nämä keiden lapset ovat aina sairaita ovat kaikki ilmeisesti yh-äitejä. Se toinen puolisko ei muka IKINÄ voi hoitaa sairasta lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap jos et keskity muiden asioihin vaan omiisi? On jokaisen oma asia, miksi on poissa.

On taatusti firmankin asia näillä sarja-"sairastajilla".

Sit se on firman oma asia. Ei ap:n. Ei sun. Eikä mun. Quit whining!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itkettää lukea näitä! Olen ollut lapsesta asti henkilö, joka on jatkuvasti sairaana. Lapsena sain kaikki mahdolliset lenssut. Äiti pakotti heti kun vähänkin paranin minut hoitoon / kouluun jollain sain aina jonkin jälkitaudin, korvatulehduksen, poskiontelotulehduksen, keuhkokuumeen jne.

Todennäköisesti näiden vuoksi sain astman, keuhkoissani on ihan arpia. Saatan joskus yskiä niin että pissaan housuuni.

Myös muut sukulaiseni on sairastelevaa sorttia, oisko sitten sukuvika ahtaat korvakäytävät jne, ei toimi tarpeeksi hyvin?

Nyt aikuisena viidestä työpäivästä viikossa olen keskimäärin 2 poissa. Olen sairastanut mm koronan nyt neljästi (?!!?). Kirjoitan tätäkin sairasvuoteelta kotoa. Otan aina influensa yms rokotteet, silti ne tulee aina meille!

Minulta on löytynyt suolistosairaus ja autoimmuunisairaus vaikka olen alle 35v.

Lapseni ovat perineet ikävä kyllä tämän ja kumpikin on ihan jatkuvasti sairaana! Ensin toinen sairastuu, sitten toinen, lopulta minä itse. Saatan olla kolme viikkoa poissa töistä jonka jälkeen ehdin olla viikon töissä ja rumba alkaa alusta!

Pitäisikö minun mielestäsi jäädä kokonaan pois työelämästä? Eikö minulla ole siihen oikeutta?

Miten sitten elätän itseni ja lapseni?

Hanki joku työ jota voi tehdä kotoa käsin. Älä tule kiusaamaan ihmisiä työpaikoille.

No kiva kuulla että sellainen vain ohimennen "hankitaan" 🙄

Tilaanko tutkinnon siihen ulkomailta postissa vai?!

Kaikki ei tule hyväosaisista perheistä, teen matalalla koulutuksella duunariduunia jota ei voi todellakaan tehdä etänä :/

Parhaani yritän ja ei sekään riitä!

Olen huomannut vastaavaa poissaoloa sellaisilla jotka ovat ottaneet kaikki mahdolliset koronarokotteet...

Virkavapaalla, opintovapaalla, vanhempainlomalla ja vieläpä monta lasta peräjälkeen.

Sairauslomalla ei kovin pitkään onnistu, joutuu ennen pitkää miettimään kuntoutukseen siirtymistä tai alan tai tehtävän vaihtoa.

Kyllä saikuttajiakin ikävä kyllä on, mutta myös niitä,jotka vaan usein sairastaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tällainen työntekijä. En tiedä ketään, jolla olisi mahatauti kerran, pari kuussa. Ei ole täyttä viikkoa koskaan töissä. 

Meillä myös sama. Ja milloin on olo, että taitaa tulla kipeäksi ja sitten ollaan kaksi tai kolme päivää pois. Kun palaa töihin niin kertoilee laveasti, miksi oli pois ja jossakin kohtaa vaan on huomattu, että puheet menee ristiin, joten ei ole kyllä mikään kova luottamus, että olisi oikeasti sairas.

Totta kai on oikeasti sellaisia, jotka sairastelee jatkuvasti, mutta kyllä nämä oikeat ja väärät oppii ajan kanssa tunnistamaan.

Ikävää vain, että näiden saikkujen takia muu porukka kuormittuu ja jossain vaiheessa se vain menee niin, että tämäkin porukka alkaa sairastelemaan (oikeasti) kun kroppa on liian kovilla yrittäessä oman työn ohella tehdä jatkuvasti yhden ja pahimmillaan kahden poissaolijan työt.

Muuten, oikean sairaslomalaisen tunnistaa monesti siitä, että tämä harmittelee toisille aiheutuvaa lisätyötä. Sarjasaikuttaja ei pahemmin kysele, kuinka muut jaksaa ja pärjäilee.

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan kerro aina oikeaa syytä jos olen pois työkavereille kun se ei kuulu heille, ja työnantaja ei saa kertoa muille miksi joku on poissa.

Sulle AP ei kuulu muiden sairaudet, se on sen työntekijän ja työnantajan välinen asia, ei sinun.

Sama. Kerran yksi työkaverini alkoi kahdenkesken paasaamaan minulle että minun pitäisi tehdä enemmän työtunteja, kun "olen ollut jo niin pitkään tässä työssä" (olen osa-aikainen ja teen nyt jo maksimitunnit) ja puhui syyllistävästi siitä että en ole siirtynyt yhteen vastuutehtävään työpaikallamme. Nämä on asioita jotka olen sopinut pomon kanssa ja jotka eivät kuulu muille. Tälle samalle henkilölle tuntuu tulevan jatkuvasti yllätyksenä se, että ihmiset voivat sopia asioita keskenään ilman että häntä on konsultoitu.

Hei Ap, se ei itseasiassa kuulu sinulle, joten löysää hermoa, älä pidä kirjaa.

Mutta jos tämä suoraan ja merkittävästi vaikuttaa sinun työtehtäviesi hoitoon tai sinun työssä jaksamiseesi, niin ota asia puheeksi esihenkilösi kanssa. Esihenkilön tehtävä on varmistaa, että resursseja ja varasuunnitelmia on. Ei voi olla niin, että ongelma kaadetaan kollegojen niskaan.