mikä on omituisin/epäsovipin lahja, jonka lapsesi on saanut?
tuli tosta isovanhempien lahja-ketjusta tämmönen mieleen...
mun 7-vuotias sai aikanaan 1-vuotis lahjaksi 2 barbia mun kaverilta... =) ja joltain mun kavereilta sai sitten neljävuotislahjaksi semmosen palikkajutun, missä erimuotosia palikoita laitetaan koloihin.. =)
mut mun kaverin miehen vanhemmat toi 4-vuotiaalle lahjaks kerran 1000 palan palapelin..siinä hiukan oli pokassa pitelemistä.. =)
Kommentit (81)
Ja ihan tarkoituksella, kun poika oli kyläillessä niin tykännyt mummin koiran leluista...
me ostettiin meidän lapsille aikoinaan potta. Lapset olivat n. viikon vanhoja ja makasivat keskoskaapeissa, eikä edes selviäminen ollut ihan varmaa.
Toisaalta se oli ehkä joku tiedostamatan tarve toivoa, että lapset joskus tarvitsevat sitä pottaa.
Lapset kasvoivat ja voivat hyvin, mutta koskaan eivät niin epäkäytännöllistä pottaa käyttäneet, muuta kuin leluna:))
Mielestäni ei haittaa jos saa liian suuria vaatteita. Itse ilahduin 80 cm ja 70 cm vaatteista vauvan saatuani. Ne rotinat loppuu aika pian vauvan saannin jälkeen ja on ainostaan positiivista että saa niitä isompia vaatteita.
Eniten meillä oli vaatteita kokoa 60 cm ja 70 cm.
Meille on tullut sopivia lahjoja vauva-aikaan. Joskus 6-vuotiaana tyttön sai synttäreillä 6 kynäpenaalia, ajattelivat että kouluun menee ja tarvitsee.
Anoppi on legendaarinen " sopimattomien" lahjojen antaja. Antaa aika usein vanhoja tavaroitaan. Periaate on että lahja pitää olla, mutta sillä ei ole niinkään väliä sopiiko se lahjottavalle.
1-vuotislahjaksi lapsemme sai häneltä kaksi kangasnenäliinaa. Käytettyjä, pestyjä ja silitettyjä kylläkin. Niissä oli joku sarjakuvahahmo, joten anoppi oli säästellyt niitä lapsenlapsille. Kankaassa oli pinttynyt tahra, epäilin että verta...
Lahja oli sinällään ihan hyvä ja on tullut käytettyä - nyt kun poika on tokaluokalla. Monesti meinasin jo antaa sen pois, kun tuntui ettei ole ikinä sopiva. Sinällään en siis pidä lahjaa pahana, mutta koko oli aika kaukaa haettu.
joka OIKEASTI oli oikeutettu vastaamaan tähän gallupiin.
nuo kokojutut yms on hakusessa. Mutta ovat sen verran fiksua sakkia, että ostavat aina isompaa. :) Musta on ihan kiva, että kaapissa on ollut pikkuvauvalle jo valmiiksi 74-80 -senttisiä vaatteita ja esim. 1-vuotiaana sai lahjaksi lenkkarit, jotka menivät hyvin seuraavana kesänä, eli 2-vuotiaana. Olen tosi huono shoppailija, joten tieto siitä, että ensi kesää varten lapsella oli ainakin kengät jo valmiina, helpotti. :)))
jossa oli ehkä pari sanaa per sivu. Ja tämä lapsi osasi jo lukea ihan sujuvasti tässä vaiheessa! Muutkin ko. perheen lahjat ovat osoittaneet sen, kuinka vähän he ovat koskaan nähneet vaivaa tutustuakseen meidän lapsiin, eivätkä koskaan ole kysyneet, mistä he pitäisivät.
En väitä että pitäisi aina kysyä toiveita ja täyttää niitä, mutta minä kyllä mietin lahjat ajatuksen kanssa, pohdin millaisista asioista kummi- tai sukulaislapset pitävät, millaisia persoonia he ovat ja aika nappiin ovat lahjat menneet.
Vierailija:
joka OIKEASTI oli oikeutettu vastaamaan tähän gallupiin.
Samoin 60 sai kyyneleet silmiin :-)
Itseäni ärsyttää ne 74cm vaatteet parivuotiaalle tms. Ja leluista sama juttu. Niitä nyt ei ole ollut kuin yksi, esikoiselle 1v lahjaksi sellainen joku ihan vauvalelu (siis ryömivälle lapselle tarkoitettu).
Kangas on jotain ihan hirveää (en ymmärrä mistä kangaskaupasta niin rumaa on löytynytkään), lisäksi se on kooltaan ehkä n. 5-vuotiaalle sopiva. Itse tehty on kyllä kaunis ajatus, mutta.....
Tämä siis oli epäsopiva ja ehkä myös omituinen oli puku, onneksi meni kirppiksellä jollekin pikku sailorille.
mutta minun isäni opetti minulle, pikkutytölle, Isontalon Antti ja Rannanjärvi -laulun. Mahtoi olla törsti näky, kun vedin tunteella " ...tapa sinä Kauhavan ruma vallesmanni niin minä nain sen komian lesken..."
:D
En ole mitenkään hirmuisen tarkka vaatteista, mutta vaaleanpuna-kukkaliset oli jo vähän liikaa tuon ikäiselle. Ne olivat siis TODELLA vaaleanpunaiset. Kiertoon meni, mutta ajatus on tärkein!
Siinä nyt ei kyllä mitään erityisen omituista ole, kasvaahan se lapsi. Vaatteet toi lapseton kaveri ja me pohdittiin yhdessä että minkähän ikäinen käyttää noin isoja, en osannut sanoa minäkään :) Se oli jotenkin niin koomista kun oltiin molemmat täysin tietämättömiä. Laitoin hänelle kuvan 1-vuotiaana että hei, nyt ne 80cm kuteet käy :)
Etenkin sorsakoskea ja tähkää. Ja monet aterimet on sen verran klassista tavaraa, että tyyli ei muodista heilahtele.
Varmaan syökin niitä joo... se letkuhan oli vaan ihan koristeena lapsella.
Mutta 74 cm body vauvalle on oikein hyvä lahja, hyvänen aika. Eihän lahjan antajakaan tiedä aina milloin nähdään tai onko vauva isokokoinen (jos on, niin ko vaate mahtuu hyvinkin pian). En minä nyt koskaan osta mitään 56-62 senttisiä lahjaksi, koska niitähän jokainen on hankkinut ennen syntämää.
Mutta oma poikani sai kesällä n. 3 kk iässä (jolloin käytti kokoa 68) lahjaksi VAALEANPUNAISEN 56 SENTTISEN TALVIHAALARIN, että enempää vikaan ei olisi voinut mennä...!
Minun isäni opetti saman laulun.. Leikkipuistossa, kun muut lauloivat lastenlauluja, kajautin minä allaolevan :-).
Vierailija:
mutta minun isäni opetti minulle, pikkutytölle, Isontalon Antti ja Rannanjärvi -laulun. Mahtoi olla törsti näky, kun vedin tunteella " ...tapa sinä Kauhavan ruma vallesmanni niin minä nain sen komian lesken...":D
mutta appiukko osti 10 kk vanhalle pojalle joululahjaksi aapiskukon, kiikarin ja kameran
Miehen naurulta ei meinannut tulla loppua....
Appi ei nimittäin hänenkään lapsuudessaan ollut kovin hyvä tajuamaan, mikä lapselle on sopiva juttu milloinkin. Koska mieheni oli lapsena kotihoidossa eikä appiukko osannut yhtään lastenlaulua, mutta työttömänä ollessaan hoiti lasta, mieheni vetäisikin sujuvasti 3-vuotiaana " Järjen veit ja minusta orjan teit..." ja 8-vuotiaana lempilaulaja oli Jamppa Tuominen!