Päättääkö nuori itse millaiset yo-juhlat järjestetään?
Saako teillä nuori itse päättää täysin, millaiset yo-juhlat järjestetään? Pitääkö kutsuttuja jotenkin huomioida? Kutsuttujen (lyhyt) lista on tulevalle ylioppilaalle ok, mutta ei halua perinteisiä juhlia, vaan erittäin rennon tilaisuuden. Kahvia, ehkä max. kaupan pakastepullia, sipsiä ja karkkia. Verkkarit ja t-paita asuna. Siis stressittömyys on se teema. Mua stressaa tämä teema.
Kommentit (359)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siirtykää nyt jo tähän päivään ja unohtakaa ne pakolliset pönötysjuhlat. Juhlat voi järjestää monella tapaa
höpö, kyllä joistakin perinteistä pitää pitää kiinni!!!!!
Ai "pitää". Ehkä jokainen voi sen itse päättää mistä perinteistä pitää kiinni. Jos ylppäreitä juhlistetaan jossain perheessä tästä eteenpäin pullakahvilla (kuten ap:n nuori toivoi), niin siitä vaan, pullakahvit on itsessään erittäinkin perinteikästä Suomessa. ;) Joku toinen voi juhlistaa omassa puutarhassa tai läheisessä puistossa piknikillä, vaikka lasit kuohuvaa sopii ulos piknikille oikein hyvin ja tekisi juhlan tuntua. Pönöttää ei tarvi, jotta olisi juhla. Ei juhlan tarvitse olla synonyymi puvulle ja kravatille.
Jotkut menee naimisiinkin kukkaseppele päässä, mekko hulmuten tuuless
Se on just sitä rikkautta, että on monia eri tapoja juhlistaa. Ei tarvi kaivaa esiin sitä jotain 100 vuotta vanhaa pukua, koska näin meidän suvussa on aina juhlittu. Sitten sen tietyn kaavan mukaan kaikki, miten juhlassa sanotaan ja toimitaan. Seisomajärjestys ja jopa asento samoin kuin on aina ennenkin tehty. Luultavasti tilaisuutta varten on joku käsikirjoitus olemassa ja vuorosanat jokaiselle paikalla olijalle.
Vierailija kirjoitti:
Lapsille pitää pienestä pitäen opettaa juhlaetikettiä. Juhliin pukeudutaan kauniisti ja siellä käyttäydytään kauniisti. Niillä opeilla pärjää sitten aikuisenakin. Työelämässäkin voi joutua edustamaan, silloin on hyötyä siitä, ettei käytös- ja pukeutumissäännöt tule suurena yllätyksenä.
Syntymäpäivän tai muuta juhlinnan sankaria arvostetaan, samoin tämä arvostaa vieraitaan. Jos vieraat tulevat kauempaa, ruokaisampi tarjoilu.
Ihmettelisin, jos menisin lakkiaisiin juhlavasti laittautuneena ja ylioppilas ottaisi vastaan teepaidassa ja verkkareissa. Rahalahja kuitenkin kelpaisi.
Joo mutta juhlia ei ole pakko järjestää. Sitähän tuo ap:n nuori toivoi, ei mitään "juhiia", juodaan vaan kahvit.
Kyseessä ei ole lapsi vaan nuori aikuinen. Kyllä sen ikäisen pitäisi saada jo itsekin sanoa.
Ja tosi moni on ketjussa sitä mieltä että osasyy isoihin juhliin on rahalahjat. Joku kysyi eikö nuori edes halua rahaa. - siinäpä sitä oikein opetetaan etikettiä, käytöstapoja, ja moraalia. Järjestetään juhlat lahjojen toivossa. Aika törkeää. En ikinä yrittäisi saada nuorta järjestämään juhlia rahan voimalla. Jos se raha on niin tärkeää, niin vanhemmat voi antaa rahaa itse sille nuorelle; säästyyhän siinä vähintäänkin satoja euroja, jos ei pidetä isoja juhlia vaan keitetään vain kahvit.
Tässä taas esimerkki siitä, että pitää neuvotella! No ei pidä!
Se joka maksaa päättää!
Ylioppilas saa järjestää ihan just semmoset juhlat kun haluaa omassa kodissaan omalla rahalla ja jos niitä ei oo niin toiveita saa esittää, mutta päätöksen tekee muut!
Olisi ihan hirveää, jos nuoren mielipidettä ei kuunneltaisi. Totta kai hän päättää millaiset juhlat haluaa.
Onko teillä vähän rahaa ja hän yrittää auttaa laskemalla rimaa?
Mikä tämä pakkomielle on päästä pynttäytymään, vaikka harva sellaista harrastaa muina päivinä vuodessa? Toivon mukaan kun riittävän monta sukupolvea menee, on muodollisuuksista ja niiden trauman kautta kierrättämisistä päästy eroon.
Suunnittelisin yhdessä juhlakalun kanssa mitä tehdään. Yo-juhlat mielletään arvokkaaksi juhlaksi ja vieraat pukeutuvat ykkösiin, tuovat rahakuoret, kukat jne. Ei ole sopivaa, että isäntäväki vastaanottaa vieraita pieruverkkareissa ja tarjoilu on karkkia ja sipsiä.
Sovitte vaikka, että ensin tulee virallinen osuus ja sinne pukeudutaan, kilistellään skumppaa puvut päällä ja syödään mansikkakakkua.
Sitten voi loppupuolella heittää vapaalle ja kaivetaan karkit esiin. Uskon, että loppupeleissä juhlakalukin arvostaa juhlien arvokkuutta ja juhlavuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille pitää pienestä pitäen opettaa juhlaetikettiä. Juhliin pukeudutaan kauniisti ja siellä käyttäydytään kauniisti. Niillä opeilla pärjää sitten aikuisenakin. Työelämässäkin voi joutua edustamaan, silloin on hyötyä siitä, ettei käytös- ja pukeutumissäännöt tule suurena yllätyksenä.
Syntymäpäivän tai muuta juhlinnan sankaria arvostetaan, samoin tämä arvostaa vieraitaan. Jos vieraat tulevat kauempaa, ruokaisampi tarjoilu.
Ihmettelisin, jos menisin lakkiaisiin juhlavasti laittautuneena ja ylioppilas ottaisi vastaan teepaidassa ja verkkareissa. Rahalahja kuitenkin kelpaisi.
Joo mutta juhlia ei ole pakko järjestää. Sitähän tuo ap:n nuori toivoi, ei mitään "juhiia", juodaan vaan kahvit.
Kyseessä ei ole lapsi vaan nuori aikuinen. Kyllä sen ikäisen pitäisi saada jo itsekin sanoa.
Ja tosi moni on ketj
Kuka päättää millainen on juhlaetiketti, ja kuka sen on laatinut?
Ei yo juhliin tulla verkkareissa yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille pitää pienestä pitäen opettaa juhlaetikettiä. Juhliin pukeudutaan kauniisti ja siellä käyttäydytään kauniisti. Niillä opeilla pärjää sitten aikuisenakin. Työelämässäkin voi joutua edustamaan, silloin on hyötyä siitä, ettei käytös- ja pukeutumissäännöt tule suurena yllätyksenä.
Syntymäpäivän tai muuta juhlinnan sankaria arvostetaan, samoin tämä arvostaa vieraitaan. Jos vieraat tulevat kauempaa, ruokaisampi tarjoilu.
Ihmettelisin, jos menisin lakkiaisiin juhlavasti laittautuneena ja ylioppilas ottaisi vastaan teepaidassa ja verkkareissa. Rahalahja kuitenkin kelpaisi.
Joo mutta juhlia ei ole pakko järjestää. Sitähän tuo ap:n nuori toivoi, ei mitään "juhiia", juodaan vaan kahvit.
Kyseessä ei ole lapsi vaan nuori aikuinen. Kyllä sen ikäisen pitäisi saada jo itsekin sanoa.
Ja tosi moni on ketj
Ei mitään rääsää vaan rahaa, pienin summa 50 euroa. Itse en kehtaa antaa alle 50
Vierailija kirjoitti:
Lapsille pitää pienestä pitäen opettaa juhlaetikettiä. Juhliin pukeudutaan kauniisti ja siellä käyttäydytään kauniisti. Niillä opeilla pärjää sitten aikuisenakin. Työelämässäkin voi joutua edustamaan, silloin on hyötyä siitä, ettei käytös- ja pukeutumissäännöt tule suurena yllätyksenä.
Syntymäpäivän tai muuta juhlinnan sankaria arvostetaan, samoin tämä arvostaa vieraitaan. Jos vieraat tulevat kauempaa, ruokaisampi tarjoilu.
Ihmettelisin, jos menisin lakkiaisiin juhlavasti laittautuneena ja ylioppilas ottaisi vastaan teepaidassa ja verkkareissa. Rahalahja kuitenkin kelpaisi.
Tästä olen todella samaa mieltä. Juhlahetket ovat osa elämää, niitä tulee eteen muodossa tai toisessa ja niitä on hyvä harjoitella mm. miten juhliin valmistaudutaan, miten pukeudutaan, käyttäydytään. Kun juhlissa käydään jo lapsesta asti niin tulee juhlaetiketit ja käyttäytymissäännöt siinä samalla kaupan päälle tulevaisuutta varten.
Jos juhlittavaa ahdistaa isot juhlat, niin voi järjestää ihan pienet juhlat lähipiirille ja tekee niistä rennon juhlavat. Illemmalla voi olla ne karkkikippojuhlat omille ystäville.
Pieruverkkari-yo-juhlat on huono idea. Parempi on, että sitten ei ole juhlia ollenkaan. Karkaatte koko perhe pariksi päiväksi Pariisiin.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämä pakkomielle on päästä pynttäytymään, vaikka harva sellaista harrastaa muina päivinä vuodessa? Toivon mukaan kun riittävän monta sukupolvea menee, on muodollisuuksista ja niiden trauman kautta kierrättämisistä päästy eroon.
Ei sekään ole kivaa, että kaikki on samaa, ihan sama onko arki vai juhla. Samoissa verkkareissa ja huppareissa mentäisiin arkena ja juhlissa. Juhlat ovat juhlahetkiä ja erottavat meidät arjesta. Siksi on myös kiva pukeutua juhlaan eri tavalla, juhlaa, juhlittavaa ja vieraita kunnioittaen.
Persoonallisin yu-juhla ikinä ole sellainen, jonka vegaani urheilijatyttö oli omasta halusta ja omin käsin pistänyt pystyyn toki vanhempien avulla.
Sain kylvetyksen juhlan kantavaan ruoka-teemaan ja tarjoilussa ei ollut totisesti valittamista huolimatta sen ainutkertaiusuudesta itselle.
Suosittelen järkkäämään "itsensä näköiset juhlat".
ei noi oo juhlat,vaan tullaan arkisesti kyläreissulle. tehköön mitä haluu. pääset halvalla. keksit ei ole juhlatarjottavaa, vaan pikkuleivät, iso täytekakku, kuohuvaa,vaikka siis alkoton, suolapalaa,kotikaljaa, pommacia, makeisiäsiis konvehtityyppistä ja aina paperpäällisteisiä,kukkia runsaasti.
jotain mikä erottaa arkikyläilyn. muitakin leivonnaisiajuustosuklaakakku,sitruunakakut sopii kevääseen. tarjottavia reilusti. mutta kyllä hän päättää,mutta ihmetteleekö ne kutsutut,että ei olekaan yhtään arjesta poikkeavaa.. mutta jos samalla pourukalla sovittu,että nyt vaan näin,että tietävät mitä odottaa. ja voi ihan grillatakin ulkona, syösä spagettisoosia, ihan miten vaan. hän on juhlakalu ja päättää,vaikka muille ei sovikaan.
Ne jotka maksaa juhlat päättää millaiset ne on.
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka maksaa juhlat päättää millaiset ne on.
Kyllä meillä keskusteltiin nuoren kanssa millaisia toiveita hänellä on.
Kaksi vanhinta ei halunnut pitää juhlia lainkaan (yleensä kokemus siitä, että suvussa perhejuhlat olivat vähän stressaavia pönötystapahtumia), nuorin halusi, ja kertoi vanhemmille, mitä toivoo niihin - niistä tuli mukavat. Kaikki ok - nämähän ovat täysi-ikäisiä ihmisiä nämä.
Siks panostaa opiskeluun, jotta voi hankkia pesämunan omalla työllä, omin ansioin, eikä ilmaiseksi saaduilla rahoilla. Oikea asenne, ettei halua siipeillä ja lokkeilla, elää muiden rahoilla, vaan elää niin jotta kaiken taustalla on 100% oma työ ja tekeminen. Ei mitään lahjoitus varoin ilmaiseksi saatua. Hyvä vaan, jos jo nuorena on oppinut, ettei mikään tule ilmaiseksi, vaan kaiken eteen tarvitsee tehdä kovasti töitä, jotta voi saavuttaa tavoitteita.