vasta omien poikien myötä olen havahtunut siihen miten huonosti poikia kohdellaan

Ainakin suurin osa suomalaisista naisista on vastenmielisiä toisia naisia kohtaan. Varsinaisia selkäänpuukottajia kun haluavat "auttaa" ja olla ystäviä. Kaikki tehdään vain "hyvällä". Jopa rikokset iloisesti nauraen. Miehet vaan on pervoja, osa tietenkin melko ällöllä tavalla. Yleensä miesten dissaus on sellasta horoksi haukkumista.

Paskaa kaikki tasa-arvo ja sukupuoli, adhd, keskustelut. Tosiasia on niin, että tytöillä ja pojilla, sekä naisilla ja miehillä on yleensä kaikki ok jos ei joudu rikosten kohteeksi tai jos joutuu saa korvauksen niistä. Tai muuten vaan joudu tekemisiin vittumaisten ihmisten kanssa.

Odotas kun ne yrittää hakea vaikka lastentarhanopettajaksi yms. Mahdollisuudet on käytännössä nolla. Kunnon rasismia.

Minulla on kaksi poikaa ja yksi tytär. Kaikkia kolmea on kohdeltu ansionsa mukaan, pääsääntöisesti siis hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä menee tosiaan pojilla ja miehillä hyvin: suurempi syrjäytymisvaara, suurempi riski joutua asunnottomaksi, vangiksi, työttömäksi. Suurempi itsemurhatodennäköisyys. Suurempi vaara hävitä taistelu huoltajuudesta. Kyllä menee tosiaan pojilla hyvin! Minkähänlaista olisi, jos miehillä menisi huonommin??? Hehheh!

Osalla miehistä kestää hetken tottua etuoikeuksien ja valta-aseman menetykseen niin yhteiskunnallisella kuin henkilökohtaisellakin tasolla. "Miesten maailma" on jo enemmän myös "naistenkin maailma". Kasvatukessa sukupolvelta toiselle siirtyy edelleen joitain molemmille sukupuolille vahingollisia rooleja.

Toki nuo miesten kokemat vaikeudet pitää ottaa vakavasti ja etsiä niihin ratkaisuja. Ratkaisu ei kuitenkaan ole valta-aseman palautus miehille. Miehillä on toisissa asioissa keskimäärin enemmän vaikauksia ja naisilla taas toisenlaissa. Jokaisen eri ongeman syitä tulisi etsiä ja koittaa korjata.

MItä itse ehdottaisit ratkaisuksi enemmän miesten kärsimiin ongelmiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä menee tosiaan pojilla ja miehillä hyvin: suurempi syrjäytymisvaara, suurempi riski joutua asunnottomaksi, vangiksi, työttömäksi. Suurempi itsemurhatodennäköisyys. Suurempi vaara hävitä taistelu huoltajuudesta. Kyllä menee tosiaan pojilla hyvin! Minkähänlaista olisi, jos miehillä menisi huonommin??? Hehheh!

Osalla miehistä kestää hetken tottua etuoikeuksien ja valta-aseman menetykseen niin yhteiskunnallisella kuin henkilökohtaisellakin tasolla. "Miesten maailma" on jo enemmän myös "naistenkin maailma". Kasvatukessa sukupolvelta toiselle siirtyy edelleen joitain molemmille sukupuolille vahingollisia rooleja.

Toki nuo miesten kokemat vaikeudet pitää ottaa vakavasti ja etsiä niihin ratkaisuja. Ratkaisu ei kuitenkaan ole valta-aseman palautus miehille. Miehillä on toisissa asioissa keskimäärin enemmän vaikauksia ja naisilla taas toisenlaissa. Jokaisen eri ongeman syitä tulisi etsiä ja koittaa korjata.

MItä itse ehdottaisit ratkaisuksi enemmän miesten kärsimiin ongelmiin?

Kastraatio? Helppo ratkaisu monimutkaiseen ongelmavyyhtiin, johon kysyt ratkaisua.  Ongelmaahan on yritetty setviä jo pitkään ns. asiantutijoiden voimin, mutta meikämandoliini precuinkkeli osaa korjata ongelman tuosta vaan.

..eri

Vierailija kirjoitti:

Ja ap ois voinu ihan esimerkkejä kertoa tästä poikien "huonosta kohtelusta".

melkoinen feministi olet, jos et sitä kertomatta näe ympärilläsi jatkuvasti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus olen kyllä itsekin havahtunut tuohon. Esim. alakoulussa tuli melko usein opettajalta viestiä koko luokalle, että "pojat" olivat tehneet sitä tai tätä pahaa ja nyt on syytä keskustella asiasta jälkikasvunsa kanssa. Mehän tietenkin aina keskusteltiin ja aina oma lapsi sanoi, että ei ollut mukana mainitussa hölmöilyssä. Emme aluksi uskoneet ja ripitettiin poika vielä valehtelustakin. Kysyttiin onneksi opelta, että mitäs kun meidän Ilmari sanoo, että ei ollut mukana. Aina tuli vastaukseksi, että juu, ei teidän poika ollutkaan mukana, mutta muut oli. Silti nuo "pojat" on tuhmia viestit vaan jatkuivat.

Tuli sitten varmaan luokan muillekin vanhemmille olo, että kaikki pojat ne vaan käy vesisotaa sisällä, kiipeilee katolla ja heittelee kivillä autoja. Että sellaisia ne pojat on. Vaikka kaikki pojat eivät ole tuollaisia, on muunkinlaisia poikia.

Mutta on siitä poikuudestakin ollut hyötyä. Jos poika käyttäytyy edes suht koht ok ja tekee kouluhommansa kohtalaisesti, niin saattaa saada suuriakin kehuja. Ei varmaan kukaan tyttö saa kehuja siitä, että ei heittele kivillä autoja. Kun eikös se ole aika perusoletus, että ei heittele? Hyviä numeroita on koulussa saanut toooodella helposti.

Joo, tässä on kyllä kaksi puolta. Ja erityisesti alakoulussa korostuu se, että poikien pitäisi käyttäytyä kuin keskimääräiset tytöt, olla hiljaisia ja miellyttämisenhaluisia. Mulla on kolme poikaa, ja kaikki on melko eläväisiä, eli puheliaita ja vilkkaita. Kaikki ovat kuitenkin peruskohteliaita ja positiivisia. Ei tulisi mieleenkään että esim. haistattelisivat opettajille tai tekisivät ilkivaltaa.

Myös meillä alakoulussa varsinkin yhden pojan opettaja tykkäsi jaella tälläisia " tytöt saa lähteä kotiin koska tytöt osaa käyttäytyä, pojat jää siivoamaan luokkaa koska pojat ei osaa käyttäytyä"- rangaistuksia. Kunnes me vanhemmat puututtiin näihin. Ihan kohtuuttomia, ja tuntui tosi pahalta katsoa, kun omakin poika, joka oli aina tykännyt käydä koulussa, ja jolla oli vahva itsetunto oppilaana, alkoi murentua tuon opettajan simputuksen alla. 

Opettajat usein näkevät sen pelkän vilkkauden negatiivisena ja huonona käytöksenä, ja rankaisevat siitä jopa arvosanoissa. Eli ei riitä että saat kympin kokeesta, viittaat ja olet aktiivinen tunnilla, mutta jos siellä vielä puliset muuten, niin aineen arvosanassa rangaistaan. Ei mene mulle jakeluun. 

Mutta onneksi tuota oli lähinnä alakoulussa ja vain joillain opettajilla.

Yläkoulussa omat pojat on sitten taas päässeet loistamaan, koska ovat akateemisesti taitavia, eikä se vilkkauskaan enää häiritse, kun ovat kuitenkin niitä jotka tervehtivät opettajia ja avaavat ovet jne. 

Ja täytyy vielä sanoa, etä onneksi lapsistani se jolla on ADHD sai 3-6-luokille maailman parhaan open. Kaksi ekaa vuotta oli ihan älytöntä tahkoamista ja taistelua rehtoria myöten, mutta tuon open kanssa kaikki sujui. Sanoipa opettaja vielä kun juteltiin 6. luokan päätteeksi, että lapseni oli hänelle " once in a lifetime"-oppilas, sellainen jota ei tule ikinä unohtamaan. Että näin eri tavalla voidaan sama poika nähdä opettajan asenteesta riippuen.

Mietipä jos nuo sinun eläväiset poikasi olisivat eläväisiä tyttöjä. Arvaatko millaista olisi heidän kohtelunsa jos "poikuus" ei suojaisi heitä? Niinpä.

No mä olen ollut se eläväinen tyttö, eli diagnosoimaton ADHD oli lapsena. Ei meidän luokan muita tyttöjä rankaistu mun touhuista, vaan mut sen sijaan liitettiin siihen poikiin, eli kun luokassa oli tötöilty, niin rangaistuksen sai kaikki pojat+ minä.

Ei hirveän reilua niille rauhallisille pojille.

Kyllä ja siitä se pahemmaksi muuttuu . Edessä on ikuinen yksinäisyys kun pojaksi sattunut syntymään . Voi miettiä mitä siitä seuraa . Alkoholismia ja mielenterveysongelmia . Ei ole ihmisarvoista elämää elää koko elämää yksin ilman kosketusta . Kannattaa synnyttää vaan tyttöjä niin ei tuota kärsimystä lapselleen .