Ilmianna kirja joka teki sinuun syvän vaikutuksen
Voit myös halutessasi kertoa tuosta kirjasta muutamalla sanalla.
Kommentit (241)
Pankkikirja mukavaa luettavaa kun saldo vaan nousee
Vierailija kirjoitti:
Alex Michaelidisin Hiljainen potilas sekä Doerrin Kaikki se valo, jota emme näe, John Boynen kirjat sekä Sally Salmisen Katriina ovat aina lainassa kirjastosta. Vuodesta toiseen. T. Kirjastotäti.
Eikö sinua alan ihmisenä ärsytä nuo Doerrin tapaiset kirjailijat, jotka kirjoittavat laskelmoituja tunteellisia bestsellereitä rahaa saadakseen? Rahat ohjautuvat sitten näille keskinkertaisuuksille, ja todelliset taiturit kitkuttavat hanttihommissa ja elävät elämänsä köyhyydessä.
Eipä sillä, ihmiset saa tietysti tykätä mistä tahtovat. Harmittaa vaan että halvasta laskelmoinnista palkitaan.
Lopeta ryyppääminen. Saldo on pysynyt samana. Soita huomenna SYP:iin, jos et minua usko.
Charles Bukowskin Postitoimisto, jonka luin ensimmäisen kerran kahdentoista vuoden herkässä iässä. Bukowskin opuksista olen adoptoinut monta ohjenuoraa elämääni, hyvässä ja etenkin pahassa. Olen saanut osani v-mäisistä paskaduuneista, juopoista kantturoista, baaritappeluista ja karmeista krapuloista. Ison hädän yllättäessä etsiydyn usein kirkon huomaan tarpeilleni. Tällöin tilaisuuden koittaessa juon myös Kristuksen veren hartaassa päihtymistarkoituksessa.
Ei kai kirjasta tuosta ole mitään elokuvaa tehty, taisit nähdä unta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin teininä valtavasti. Ikuisen jäljen jättivät Nancy ja Anne Frankin päiväkirja. Iskivät nuoren mieleen.
Minulla myös Nancy. Otankin sen nyt hyllystä ja luen , jälleen kerran. Elokuvana oli mieltä järkyttävä. Usein minulla käy niin että kun ensin lukee kirjan niin elokuvaan voi "asettaa" puuttuvat kohdat mielessään.
Hermann Hesse: Knulp.
Hermann Hesse: Rosshalde.
Eikä minun tarvitse perustella näitä ilmiantoja mitenkään. Koska Hermann Hesse on kaikkien turhanpäiväisten tyhjänromanttisten taivaanrannanmaalareiden suosikkikirjailija.
Nuorukaisena kun opiskelin yliopistossa niin eräs professorini oli saksalainen. Eräänä päivänä hän kohtasi minut yliopiston käytävällä, tauolla, kirja kädessäni. Hän kysyi minulta mitä minä luin. Vastasin "luen Hermann Hesseä". Hän kysyi että mitä muuta saksalaista olen lukenut. Vastasin "olen lukenut Heinrich Bölliä". Niinpä hän kertoi minulle: "Heinrich Böll on hyvä koska hän kertoo tosimaailmasta, todellisesta elämästä. Hermann Hesse taas on huono koska hän on täysin vieraantunut tosimaailmasta, hän elää jossain ihan omassa mielikuvitusmaailmassaan."
Seuraavaksi saksalainen professori kysyi minulta että mitä aion tehdä opintojen jälkeen, minkälaista ammattiuraa olen itselleni kaavaillut - kysyi koska tiesi että opintoni olivat aivan loppuvaiheillaan. Vastasin rehellisesti: "mulla ei ole mitään aavistusta mitä teen sen jälkeen kun täältä valmistun". Ja niinpä professori sanoi minulle: "jaahas, siinä tapauksessa, minä poistun ja jätän sinut tänne sinun Hermann Hessen pariin."
Ja tuo oli täysin oikein sanottu. Valmistuin yliopistosta jo yli 15 vuotta sitten. Eikä minulla vieläkään ole mitään aavistusta siitä että mihin minä oikein elämässäni ryhtyisin. Toisin sanoen: olen kuin syntynyt lukemaan Hermann Hesseä!
t. Synnynnäinen taivaanrannanmaalari
Vierailija kirjoitti:
Henry Laasasen Naisten seksuaalinen valta. Jotenkin silmiä
avaava teos ja sen luettuaan ymmärtää paljon paremmin naisten käyttäytymismalleja.
Mies kirjoittaa naisten seksuaalisuudesta ja naisten vallankäytöstä. Olisikohan jonkinlaista sovinismia tässä yhtälössä? Lisääkö kirja naisvihaa vai ymmärrystä naisia kohtaan? Jokin tuossa nyt herättää ärtymystä. Meitä naisia on niin erilaisia kuin on miehiäkin.
Vierailija kirjoitti:
Raamattu
Saako kysyä perusteluja? Oliko syy opettavaisuus, vai se että joku muu ottaa kaiken vastuun sinusta ja sinun käytöksestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henry Laasasen Naisten seksuaalinen valta. Jotenkin silmiä
avaava teos ja sen luettuaan ymmärtää paljon paremmin naisten käyttäytymismalleja.
Mies kirjoittaa naisten seksuaalisuudesta ja naisten vallankäytöstä. Olisikohan jonkinlaista sovinismia tässä yhtälössä? Lisääkö kirja naisvihaa vai ymmärrystä naisia kohtaan? Jokin tuossa nyt herättää ärtymystä. Meitä naisia on niin erilaisia kuin on miehiäkin.
Onko mitään miehen kirjoittamaa tai sanomaa joka ei olisi naisvihaa? "Meitä naisia on niin erilaisia kuin on miehiäkin.", no ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Taisteluni
Tietyt kurapäät pitäisi polkea suohon. Kirjailian toteutus alkoi pienistä lapsista.
Sinuhe egyptiläinen, jonka luin teini-ikäisenä. Sinuhen iätön, surumielinen pohdiskelu liittyen ihmisyyteen ja olemassa olemiseen ja elämään teki suuren vaikutuksen. Ärsyttävää teoksessa on naishahmojen kliseisyys, naiset ovat joko äärimmäisen hyviä ja nuhteettomia tai pahoja juonittelijoita ja miesparkojen hyväksikäyttäjiä.
Butt seriously.
Ohjekirja anaaliseksii.
Lukeeko kukaan muuta kuin fiktiota? Yksikään oma lempi kirja ei ole fiktiota.
Taistelujen kirja.
Kaikki 4 osaa kiinnostavia.
Löysin faijan vanhat pornolehdet ullakolta ja aloin oivaltaa miksi minulla oli karvakaulus kun avasin silmäni ulos tullessani lämpöösestä pesästä kun tajusin miten sinne olinkaan joutunut isän kasseista.
peräkammarin flikka
Vierailija kirjoitti:
Kalle Päätalon Iijoki-sarja. Pääsi yllättämään. En odottanut juuri mitään.
Äijä joi viinaa, teki kovaa töitä, joutui laitokseen, äiti piti perheen kasassa ja yllätys että poika oppi isänsä virheistä eikä toistanut kaikkia niistä?
Kalle Päätalon Iijoki-sarja. Pääsi yllättämään. En odottanut juuri mitään.