Lue keskustelun säännöt.
Terapeuttien tarkoitus?
21.04.2023 |
Olen pariterapiassa, koska avioliitossa en saanut kontaktia puolisoon. Tapahtui paljon kummia asioita. Nyt terapeutti yrittää kyseenalaistaa kokemukseni ja havaintoni parisuhteessa.
Puhutaan vaan tunteista, mutta asioita ei käydä läpi. Kerron mitä kaikkea on tapahtunut, mutta en saa mitään muuta kommenttia terapeutilta kuin sen, että hän kyseenalaistaa havaintoni. Tunnen itseni hulluksi. Puolisokin väittää, että kaikki on ollut hyvin ja mitään ongelmia ei ole ollut. Sitten ihmettelevät yhdessä minun käytöstäni. Miksi sitten halusin pariterapiaan? Koin vuosia tylyä ja kylmää kohtelua puolison toimesta, kun hoidin lapset ja perheen talouden. Mitään oikeaa selitystä oudoille tapahtumille en saa. Kumminkin sain sydänoireita, rintakipuja, unettomuutta jne johtuen puolison käytöksestä minua kohtaan. Lisäksi hän syytti minua väkivaltaiseksi, vaikka koen että minua on henkisesti kohdeltu väärin ja viimeisen lapsemmekin oli vain puolison oma päätös, koska en päässyt kriittisellä hetkellä pois alta eikä lapsesta oltu puhuttu niin kuin aikaisemmista. Nykyisin sekin luettaisiin kai raiskaukseksi.
Terapiasta ei ole mitään hyötyä, kun nämä ovat jotain pikakoulutettuja henkilöitä. Tuskin ymmärtävät oikeaa ihmispsykologiaa.
Minua epäillään sairaalloisesta mustasukkaisuudesta, johtuen siitä, että olen yrittänyt selvittää, mitä puolisoni puuhasi selkäni takana. Luotin puolisoon aikaisemmin, mutta sitten alkoi muutokset seksielämässä, puoliso alkoi ajatella vain itseään. Olin vain ilmaa. Puoliso oli henkisesti poissa ja en saanut häneen kontaktia. Perusasioista juteltiin, mutta erilaisia mielipiteitä ei sallittu. Piti olla hyvin varovainen sanoissaan. Joskus kysyin puolison menoista niin vastaus oli vain, etten voi omistaa häntä. Tunsin joskus miten puoliso oikein tuntui vihaavan minua. Mitään yhteisiä suunnitelmia ei ollut. Paljon riitoja tyhjästä. Tuntui, että puoliso oikein kehitti riidat iltaa kohden, että voidaan nukkua eri puolilla sänkyä. Olen luonteeltani sellainen, että minun kanssa on vaikea saada riitaa aikaiseksi, mutta kyllä puoliso onnistui ne riidat aina provosoimaan ja näyttämään hapanta naamaa. Puoliso rakastui puhelimeen ja asui sen kanssa vessassa ja suihkussa.
Miksi puolison tuollainen käytös ei saa aiheuttaa minulle mustasukkaisuutta?
Yhtäkkiä kaikki muuttui päälaelleen.
Puoliso muuttui hyväksi.
Puoliso ei tietenkään sano eikä myönnä mitään vaan sanoo, että kaikki on ollut hyvin ja ei parisuhteessa ole ollut mitään ongelmia.
Nyt pitäisi olla onnellinen, kun kaikki on yhtäkkiä hyvin?
Mitä elämää elin monta vuotta? Elämäni tuntuu huijatulta.
Miten näitä asioita voi oikein terapiassa käsitellä, kun pitäisi puhua vaan tunteista? Tunteet muuttuvat sitä mukaa, kun itse asiaa käsittelen, sillä ei ole mitään tekemistä pariterapiaan kanssa.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
"Mustasukkaisuusdraama" sai alku sysäyksen, kun seksielämä oli lähes kuollutta. Sitten puolison viikonloppureissun jälkeen sängyssä menoa ja meininkiä. Opin myös pari uutta asentoa. Kuitenkin kyseessä on pitkä avioliitto, joten uusi asento oli yllätys ja piristynyt seksielämä. Kun kysyin,.mitä viikonloppuna tapahtui. Sain rajun ryöpytyksen siitä, ettei minulle kuulu mitä puoliso tekee tai missä hän menee. En uskaltanut kysyä pariin vuoteen puolison menoista mitään, koska hyökkäsi minun kysymystä vastaan niin rajusti. Sängyssä oli hetken vilkasta, joka hiljeni sitten lähes olemattomiin, kunnes piristyi taas viikoiksi samantyyppisen viikonlopun jälkeen.
Mökkeily selkeästi piristi avioliittoa, ehdotin että mennään kahdestaan mökkeilemään, mutta siitä sain vain rajun tyrmäyksen, eikä puoliso voinut ajatellakaan minun kanssani mitään mökkeilyä, kun parisuhde ei selvästi ole kunnossa. Tämä onntäysinnristiriidassa sen kanssa, kun puoliso sanoo ettei ole mitään ongelmia. Tätä siis jatkui useampi vuosi ja se puhelin oli tuli aarteeksi vasta myöhemmin. Puhelin oli aarteena kaksi vuotta. Kysyin miksi puhelimen pitää olla suiihkussa mukana.. puhelin oli sen takia, että kuulee, jos joku soittaa. Mutta tiedän, että ei puolisolle niitä puheluita niin usein tullut, että sitä suihkuunkin piti kantaa. Eikä kertaakaan vastannut suihkussa puhelimeen, koska ei se siellä soinut.Joo, puoliso voi jutella häneen ihastuneen henkilön kanssa, eikä se ole pettämistä.
En kuulemma voi myöskään sille mitään, että häneen ihastutaan.
Ymmärrän kyllä, mutta ihmettelen mistä hän hankkii niitä ihastuneita ihmisiä ympärilleen.
Ei minulla olisi mitään mustasukkaisuusongelmaa, jos minua jollakin tavalla kotona olisi huomioitu., mutta olin pelkkää ilmaa ja jouduin kuuntelemaan noita yllä olevi asioita. En mahtunut puolison kanssa edes samaan huoneeseen kun oltiin kotona.
Mitä odottaisit terapiassa tapahtuvan? Mikä muuttuu, miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko se perimmäinen ongelma kuitenkin se, että miksi et lähde tuollaisesta parisuhteesta? Mikä saa sinut jäämään?
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesi narsku? Ja nyt saanut houkuteltua terapeutin puolelleen.
Ex mieheni oli pesunkestävä narsisti, väkivaltainen siihen päälle. Onnistui tuhoamaan minun ja lasteni elämän valheillaan,mutta se on jo toinen tarina. Parisuhdeterapiassa kävimme muutaman kerran,mutta lopetin, koska heti alusta tämä "terapeutti" oli kiinnostunut vain ja ainoastaan siitä,mitä mies puhui (siis valehteli). Yrittäessäni sanoa jotain väliin pahimpien valheiden kohdalla, terapeutti vain tylysti käski minun olla hiljaa, koska "nyt kuunnellaan miestä". Tätä jatkui kaikki ne kerrat, joina tuolla kävimme. Työntekijää ei kiinnostanut se, että mies raiskasi minua, hakkasi minua ja teki elämästämme täyttä helvettiä päihteidenkäytöllään ja uskonnollisilla pakkomielteillään. Se riitti minulle.
Ai niin ja kyseessä oli kirkon kautta saatava "perhe- ja pariterapia" Lohjalla. En suosittele kenellekään!
Suosittelen lopettamaan terapian ja eroamaan. Miksi ihmeessä olet suhteessa jossa voit henkisesti ja fyysisesti pahoin?
Kuulostaa siltä, että yksilöpsykoterapia voisi olla hyödyllistä ihan riippumatta siitä mitä muuta tapahtuu. Ja jos tuo mustasukkaisuus taustatarina pitää paikkansa, niin ihmettelen myös miksi haluat olla sellaisessa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinua on kertomasi mukaan moni terapeutti yrittänyt auttaa, mutta niissä on aina vikaa, niinkuin puolisossakin. Ei sellaista voi auttaa, joka löytää aina syyllisen ulkopuolelta.
Testit peliin kirjoitti:
Pitkät selittelyt kertovat paljon.
Teepä muutama testi netissä vastaamalla rehellisesti. Esim. narsisti, piilonarsisti, muutama luonnetesti, jossa kerrotaan tuloksena luonteestasi.
Voit vapaasti nauraa ehdotukselle, mutta saattaisit myös hyötyä. Oletko koskaan edes ajatellut, että Sinussakin olisi kehittymisen varaa.
Hyvää toivottaen
TS
Olen tehnyt, olen liian kiltti ja miellyttämishaluinen ( parisuhdemielessä läheisriippuvainen), siksi olen altis hyväksikäyttäjille. Olen työympäristössä huomannut ajautuvani narsistien alaisuuteen, kun olenkin pätevä ja osaava ja minusta halutaan hyötyä. Mutta kun en olekaan enää samaa mieltä enkä ole helppo johdettava, minusta tulee uhka omalle pomolleni ja olen pian irtisanottavien listalla.
Pomoni sanoi työpaikalla kaikkien kuullen, että emme halua kuulla mielipiteitäsi.
Kuitenkin, kun työpaikalla tuli isoja ongelmia, kelpasin ratkomaan ne ongelmat, kun muut eivät siihen pystyneet. En siis kuulunut siihen pomoni yes-yes -tiimiin.
Pomo antoi tehtäviä, jotka oli luokitellut korkealle prioriteetille. Hoidin ne tehtävät. Seuraavalla viikolla hän kysyy, miksi ihmeessä hukkasin aikani niihin, minun pitäisi hoitaa omia projekteja.
Tärkeässä projektissa sanoo, että mimun pitää matkustaa asiantuntijana sinne tärkeää palaveriin. Kun aika tulee, pomo lähtee itse.
Kun pomon piti nimetä syyllinen pomon itsensä johtamiin tuotannon ongelmiin, olin aina syyllistettynä. Pidin kirjaa tekemisistäni ja voin sanoa, ettei niillä ollut mitään tekemistä niiden ongelmien kanssa.
Kun pidän huolen siitä, että yritys saa ison kaupan, saan omalta pomoltani varoituksen, koska hoidin sen väärin.
Samoin, kun pelastan tuotannon seisakin ja säästän yritykselle satoja tuhansia euroja saankin kiitoksen sijasta isolla sähköpostijalulla listan virheistä, jotka eivät menneet nappiin.
Pomoni irtisanoi vuosien kuluessa useita päteviä henkilöitä ja sai myös minut pois sieltä, vaikka pidin työstäni. Eri organisaatiossa olevat ihmiset kyllä näkivät miten Pomoni menetteli ja ihmettelivät kovasti osaajien poispotkimista. Se oli hänelle vain oman paremmuudensa pönkittämistä ja keräsi ympärilleen taitamattomampia henkilöitä, jotta itse näyttää paremmalta.
Tässä esimerkki, myös työpaikalla henkilöstöpäällikkö sanoi, että olen kuvitellut kaiken ja pomoni on arvostanut osaamista... mutta tosiaan, kokouksissa pomo ilmoitti ääneen, ettei halua kuulla minun mielipiteitäni.
Olen miettinyt onko minussa vikaa. Olen vain liian kiltti ja en osaa alussa asettaa rajoja ja siksi ajauduin tällaisiin hyväksikäyttökierteisiin, kunnes tuon rajani selkeästi esille. Silloin toiset osapuolet alkavat raivota, koska eivät enää saakaan minusta irti sitä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen lopettamaan terapian ja eroamaan. Miksi ihmeessä olet suhteessa jossa voit henkisesti ja fyysisesti pahoin?
Minä olen se, joka antaa lapsille myötätuntoa ja kannustaa kokeilemaan uusia asioita. Puoliso on liian ankara. Kerron myös puolisolle, koska pitää pyytää lapsilta anteeksi hänen omaa käytöstään lapsia kohtaan. Puolison perheessä oli alkoholiongelmaa ja luulen puolison käytöksen johtuvan osittain siitä. En halua jatkaa rikkinäisen perheen traumoja omille lapsilleni.
Olen puntaroinut asiaa ja asiat menisivät huonommin jos eroaisimme.
Ehkä haluaisin eniten aitoa anteeksipyyntöä puolisolta ja jotain tunteita irti hänestä. Hän sanoo rakastavansa, mutta en osaa sanoa, onko puolison empatia opittua vai aitoa. Siksi koska sanat ja teot eivät kohtaa. Lisäksi puoliso ei tunnista, koska lasten sättiminen menee liian pitkälle, eikä tunnista, koska lasten itku alkaa. Puutun tässä vaiheessa aina asiaan. Minä en voi olla näiltä osin tunnevammainen, koska tunnistan niin helposti, koska mennään toisten moittimisessa liian pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
En viitsi lukea
Mutta pakko oli kuitenkin kommetoida?
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyrkkisääntö on se, ettei ikinä toksisen/narsistisen puolison kanssa pariterapiaan, koska et siellä lopulta tunnista enää itseäsi etkä suhdettanne siitä mitä se on oikeasti ja mikä on se suhde, jota terapiassa "käsitellään".
Mene yksilöterapiaan ja opettele näkemään puolisosi toksinen käytös. Puolisoasi ei kiinnosta parantaa tapojaan, joten ero olisi tervein vaihtoehto. Tutustu narsismiin ja toksisiin parisuhteisiin.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen lopettamaan terapian ja eroamaan. Miksi ihmeessä olet suhteessa jossa voit henkisesti ja fyysisesti pahoin?
Minä olen se, joka antaa lapsille myötätuntoa ja kannustaa kokeilemaan uusia asioita. Puoliso on liian ankara. Kerron myös puolisolle, koska pitää pyytää lapsilta anteeksi hänen omaa käytöstään lapsia kohtaan. Puolison perheessä oli alkoholiongelmaa ja luulen puolison käytöksen johtuvan osittain siitä. En halua jatkaa rikkinäisen perheen traumoja omille lapsilleni.
Olen puntaroinut asiaa ja asiat menisivät huonommin jos eroaisimme.
Ehkä haluaisin eniten aitoa anteeksipyyntöä puolisolta ja jotain tunteita irti hänestä. Hän sanoo rakastavansa, mutta en osaa sanoa, onko puolison empatia opittua vai aitoa. Siksi koska sanat ja teot eivät kohtaa. Lisäksi puoliso ei tunnista, koska lasten sättiminen menee liian pitkälle, eikä tunnista, koska lasten itku alkaa. Puutun tässä vaiheessa aina asiaan. Minä en voi olla näiltä osin tunnevammainen, koska tunnistan niin helposti, koska mennään toisten moittimisessa liian pitkälle.
Katso youtubesta kanava Mental Healness. Katso riittävän monta videota, että pääset kärryille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko, että se menneiden käsittely sinua mitenkään auttaa tai hyödyttää. Siksi varmaan ohjataan keskittymään siihen, miltä tuntuu NYT.
Sinä koit silloin kun niitä ongelmia oli, mitä koit, ja kokemuksena se on totta ja oikein aina, toisilla taas on omat subjektiiviset kokemuksensa ja ne ovat heille totta. Ei ne ole välttämättä yhteensovitettavissa yhdeksi tarinaksi, eikä tarvitsekaan olla. Puolisosi koki toisin kuin sinä, ja kumpikin oli kokemuksessaan oikeassa. Se, miten objektiivinen tarkkailija olisi tilanteen nähnyt voi olla jotain muuta - mutta ei sitä kannata miettiä, koska sellaista objektiivista tarkkailijaa ei ollut paikalla, eikä sitä voi jälkeenpäin "luoda", koska jäljellä on enää tilanteessa mukana olleiden subjektiivisia muistoja ja ajatuksia, jotka ovat värittyneitä.
Paras olisi laittaa se menneen AJATTELU taakse ja tulla tähän hetkeen. On totta, että se mennyt voi aiheuttaa tähän hetkeen negatiivisia tunteita, kuten epäluottamusta, vihaa tms. ja ne tämän hetken tunteet on ne jotka pitää käsitellä, kohdata ja niiden kanssa elää. Siksi terapeutit keskittyvät niihin tunteisiin eikä asioihin.
Voin sanoa, että viime vuonna tunsin suurta vihaa ja suurta rakkautta puolisoa kohtaan. Ne vaihtuivat päivittäin ja erot olivat suuria.
Nyt tunnen lähinnä tyhjyyttä. Kenen kanssa olen naimisissa. Puoliso on nyt ihan eri planeetalta, täysi kymppi. Missä hän oli aikaisemmin? Onko tämä kestävää? Onko tämä näyteltyä hyvyyttä?
Mutta terapialla ei ole edelleenkään mitään tekemistä asian suhteen vaan sillä, miten itse käsittelen asioita? Se että kerron vihasta tai rakkaudesta, hämmenyksestä ei ole terapiaa vaan se kertoo terapeutille, missä vaiheessa käsittelyä tainitseterapiointia menen.
Minäkin olen läheisriippuvainen, ja tämä artikkeli avasi silmäni sille, mitä läheisriippuvuus loppujen lopuksi on, ja siitä ehkä alkoi oma paranemiseni läheisriippuvuudesta - en olkaan uhri vaan ihan samalla tavalla pyrin hallitsemaan ja kontorolloimaan muita kuin narsistikin, eri tavalla vaan: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tietokirjailija-laheisriippuvuudess…
Tässä otteita artikkelista:
Läheisriippuvuudessa ja narsismissa on paljon samaa. Oikeastaan läheisriippuva haluaa samalla tavalla toisten huomiota ja ihailua, mutta se tapahtuu eri tavalla. Kun narsisti usein odottaa muiden ihailua ja huomiota ja näyttää myös halunsa, läheisriippuvainen saa toisten ihailun ja huomion palvelemalla heitä, olemalla heitä varten ja olemalla heidän kanssaan samaa mieltä, Malinen selittää.
– Läheisriippuvalla on taustalla tarve hallita muita, sillä hän pohjimmiltaan palvelee muita omista itsekkäistä tarpeistaan. Läheisriippuvainen loukkaantuu, jos toiset eivät tarvitsekaan häntä tai eivät suostu ottamaan vastaan hänen neuvojaan ja apuaan. Läheisriippuvuus on ikään kuin sisäänpäin kääntynyt, peitetty narsismi.
Läheisriippuva voi tuntea ahdistuneisuutta ja vihamielisyyttä niitä kohtaan, jotka eivät suostu ottamaan hänen apuaan vastaan. Läheisriippuvuus on läheisriippuvalle se elämän sisältö.
– Läheisriippuvuus antaa luvan olla olemassa, ja itsetunnon pohjan. Jos läheisriippuvaiselta kiellettäisiin läheisriippuvainen käyttäytyminen, hänen elämänsä romahtaisi ja elämän tarkoitus katoaisi. Tässä yksi syy siihen, miksi yleisesti ajatellaan, ettei läheisriippuvainen pysty elämään yksin, vaan suhteen katkettua hän hyppää heti uuteen suhteeseen, Malinen kuvaa.
Läheisriippuvainen tarvitsee ympärilleen ihmisen, joka jatkuvasti tarvitsee häntä. Yksi ”hyvä” vaihtoehto on alkoholisti.
– Häntä läheisriippuvainen saa hoivata ja pohjimmiltaan myös hallita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen haluaisin vielä tietää, miten terapeutit sanoo Tinderistäkin, että se on vain mun omaa tulkintaa. Mulla on valokuva puolison puhelimesta ja siinä on Tinder. Tällaiset tulkinnat terapeuttien toimesta saa kyllä ajatukset sekaisin.
Kun otin Tinder-asian esille puolison kanssa, minkä hän kielsi voimakkaasti, mutta yhtäkkiä seksiä olikin joka päivä viikon ajan ja joka päivä parasta mitä olen saanut.
Vierailija kirjoitti:
Sen haluaisin vielä tietää, miten terapeutit sanoo Tinderistäkin, että se on vain mun omaa tulkintaa. Mulla on valokuva puolison puhelimesta ja siinä on Tinder. Tällaiset tulkinnat terapeuttien toimesta saa kyllä ajatukset sekaisin.
Kun otin Tinder-asian esille puolison kanssa, minkä hän kielsi voimakkaasti, mutta yhtäkkiä seksiä olikin joka päivä viikon ajan ja joka päivä parasta mitä olen saanut.
No niin. Hän pystyy halutessaan antamaan sinulle hyvää seksiä, joka saa sinut tyytyväiseksi ja sulkemaan suusi. Miksi hän ei anna sitä seksiä muulloin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen lopettamaan terapian ja eroamaan. Miksi ihmeessä olet suhteessa jossa voit henkisesti ja fyysisesti pahoin?
Minä olen se, joka antaa lapsille myötätuntoa ja kannustaa kokeilemaan uusia asioita. Puoliso on liian ankara. Kerron myös puolisolle, koska pitää pyytää lapsilta anteeksi hänen omaa käytöstään lapsia kohtaan. Puolison perheessä oli alkoholiongelmaa ja luulen puolison käytöksen johtuvan osittain siitä. En halua jatkaa rikkinäisen perheen traumoja omille lapsilleni.
Olen puntaroinut asiaa ja asiat menisivät huonommin jos eroaisimme.
Ehkä haluaisin eniten aitoa anteeksipyyntöä puolisolta ja jotain tunteita irti hänestä. Hän sanoo rakastavansa, mutta en osaa sanoa, onko puolison empatia opittua vai aitoa. Siksi koska sanat ja teot eivät kohtaa. Lisäksi puoliso ei tunnista, koska lasten sättiminen menee liian pitkälle, eikä tunnista, koska lasten itku alkaa. Puutun tässä vaiheessa aina asiaan. Minä en voi olla näiltä osin tunnevammainen, koska tunnistan niin helposti, koska mennään toisten moittimisessa liian pitkälle.
Se, että haluat häneltä tunnetta ja aitoa anteeksipyyntöä on vastaava kuin antaisit taaperolle Hesarin ja pyytäisit häntä lukemaan sinulle päivän uutiset. Kun ei pysty, ei pysty. Kun ei ole mistä antaa, ei ole mistä antaa.
Sinä tarvitsisit terapiaa siihen, että oppisit näkemään tämän asian, hyväksymään sen ja saisit tukea sen tietoisuuden herättämiin vaikeisiin tunteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen haluaisin vielä tietää, miten terapeutit sanoo Tinderistäkin, että se on vain mun omaa tulkintaa. Mulla on valokuva puolison puhelimesta ja siinä on Tinder. Tällaiset tulkinnat terapeuttien toimesta saa kyllä ajatukset sekaisin.
Kun otin Tinder-asian esille puolison kanssa, minkä hän kielsi voimakkaasti, mutta yhtäkkiä seksiä olikin joka päivä viikon ajan ja joka päivä parasta mitä olen saanut.
No niin. Hän pystyy halutessaan antamaan sinulle hyvää seksiä, joka saa sinut tyytyväiseksi ja sulkemaan suusi. Miksi hän ei anna sitä seksiä muulloin?
Tämän kun ymmärtäisin. Puoliso haluaa tavallista elämää. Sitä mielestäni annoin, oli luottamusta ja molemmat sai tehdä omia asioitaan, toisella se taisi vaan karata käsistä. Ainoa mikä hänet sytytti ja käänsi huomioonottavaksi ihmiseksi, oli se, että minä luovutin avioliitosta ja syytin puolisoa pettämisestä. Mikään muu ei tehonnut. Minulla oli aikaa kokeilla kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että se menneiden käsittely sinua mitenkään auttaa tai hyödyttää. Siksi varmaan ohjataan keskittymään siihen, miltä tuntuu NYT.
Sinä koit silloin kun niitä ongelmia oli, mitä koit, ja kokemuksena se on totta ja oikein aina, toisilla taas on omat subjektiiviset kokemuksensa ja ne ovat heille totta. Ei ne ole välttämättä yhteensovitettavissa yhdeksi tarinaksi, eikä tarvitsekaan olla. Puolisosi koki toisin kuin sinä, ja kumpikin oli kokemuksessaan oikeassa. Se, miten objektiivinen tarkkailija olisi tilanteen nähnyt voi olla jotain muuta - mutta ei sitä kannata miettiä, koska sellaista objektiivista tarkkailijaa ei ollut paikalla, eikä sitä voi jälkeenpäin "luoda", koska jäljellä on enää tilanteessa mukana olleiden subjektiivisia muistoja ja ajatuksia, jotka ovat värittyneitä.
Paras olisi laittaa se menneen AJATTELU taakse ja tulla tähän hetkeen. On totta, että se mennyt voi aiheuttaa tähän hetkeen negatiivisia tunteita, kuten epäluottamusta, vihaa tms. ja ne tämän hetken tunteet on ne jotka pitää käsitellä, kohdata ja niiden kanssa elää. Siksi terapeutit keskittyvät niihin tunteisiin eikä asioihin.
Ymmärtääkö tällaisen kirjoittaja, että jos kaikki toimisivat kuvatulla tavalla, ei esim. yhtäkään raiskaajaa, perheensä pahoipitelijää, lasten hyv äksikäyttäjää tai muuta mielenvikaista rikolista koskaan tuomittaisi mistään? Tämän lisäksi on erittäin tärkeää traumakokemuksten kohdalla saada sanoitetuksi ja kuvatuksi se, mitä tapahtui, miksi tapahtui ja miten tapahtui, jotta menneestä voi päästää irti ja traumataakasta vapautua.
On totta että kaikkea ei ole hyväksi ryhtyä tonkimaan ainakaan suurissa määrin vaan pikkuhiljaa ja hallitusti, mutta monella on lopunelämän psyykkiset oireet vain siksi, että kaikki vääryys ja kaltoinkohtelu mitä on kohdannut vain taputellaan maton alle kuin mädät jätteet. Sieltä maton alta ne sitten levittävät löyhkäänsä koko loppuelämän kaikissa elämäntilanteissa ja kohtaamisissa.
Jos et ole itse läpikäynyt vakavia traumakokemuksia tai tilanteita, älä tule antamaan neuvojasi siitä, kuinka silmät pitää vain sulkea ja jatkaa eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunut "olemalla läsnä tässä hetkessä"-se ei yksikertaisesti ole todellisten traumojen kohdalla mahdollista tai realistista.
Tässä ei nyt tarkoiteta sitä, että tuli paha mieli, kun mies mulkaisi ilkeästi, vaan todellisia henkeen ja terveyteen sekä erittäin pitkäkestoiseen vaikeaan kuormitustilanteeseen liittyviä psyykkisiä vakavia traumoja.
Näyttää todellakin siltä että meillä on tässä Vatvoja from hell.