Terapeuttien tarkoitus?

Olen pariterapiassa, koska avioliitossa en saanut kontaktia puolisoon. Tapahtui paljon kummia asioita. Nyt terapeutti yrittää kyseenalaistaa kokemukseni ja havaintoni parisuhteessa.
Puhutaan vaan tunteista, mutta asioita ei käydä läpi. Kerron mitä kaikkea on tapahtunut, mutta en saa mitään muuta kommenttia terapeutilta kuin sen, että hän kyseenalaistaa havaintoni. Tunnen itseni hulluksi. Puolisokin väittää, että kaikki on ollut hyvin ja mitään ongelmia ei ole ollut. Sitten ihmettelevät yhdessä minun käytöstäni. Miksi sitten halusin pariterapiaan? Koin vuosia tylyä ja kylmää kohtelua puolison toimesta, kun hoidin lapset ja perheen talouden. Mitään oikeaa selitystä oudoille tapahtumille en saa. Kumminkin sain sydänoireita, rintakipuja, unettomuutta jne johtuen puolison käytöksestä minua kohtaan. Lisäksi hän syytti minua väkivaltaiseksi, vaikka koen että minua on henkisesti kohdeltu väärin ja viimeisen lapsemmekin oli vain puolison oma päätös, koska en päässyt kriittisellä hetkellä pois alta eikä lapsesta oltu puhuttu niin kuin aikaisemmista. Nykyisin sekin luettaisiin kai raiskaukseksi.

Terapiasta ei ole mitään hyötyä, kun nämä ovat jotain pikakoulutettuja henkilöitä. Tuskin ymmärtävät oikeaa ihmispsykologiaa.

Minua epäillään sairaalloisesta mustasukkaisuudesta, johtuen siitä, että olen yrittänyt selvittää, mitä puolisoni puuhasi selkäni takana. Luotin puolisoon aikaisemmin, mutta sitten alkoi muutokset seksielämässä, puoliso alkoi ajatella vain itseään. Olin vain ilmaa. Puoliso oli henkisesti poissa ja en saanut häneen kontaktia. Perusasioista juteltiin, mutta erilaisia mielipiteitä ei sallittu. Piti olla hyvin varovainen sanoissaan. Joskus kysyin puolison menoista niin vastaus oli vain, etten voi omistaa häntä. Tunsin joskus miten puoliso oikein tuntui vihaavan minua. Mitään yhteisiä suunnitelmia ei ollut. Paljon riitoja tyhjästä. Tuntui, että puoliso oikein kehitti riidat iltaa kohden, että voidaan nukkua eri puolilla sänkyä. Olen luonteeltani sellainen, että minun kanssa on vaikea saada riitaa aikaiseksi, mutta kyllä puoliso onnistui ne riidat aina provosoimaan ja näyttämään hapanta naamaa. Puoliso rakastui puhelimeen ja asui sen kanssa vessassa ja suihkussa.
Miksi puolison tuollainen käytös ei saa aiheuttaa minulle mustasukkaisuutta?

Yhtäkkiä kaikki muuttui päälaelleen.
Puoliso muuttui hyväksi.

Puoliso ei tietenkään sano eikä myönnä mitään vaan sanoo, että kaikki on ollut hyvin ja ei parisuhteessa ole ollut mitään ongelmia.

Nyt pitäisi olla onnellinen, kun kaikki on yhtäkkiä hyvin?
Mitä elämää elin monta vuotta? Elämäni tuntuu huijatulta.

Miten näitä asioita voi oikein terapiassa käsitellä, kun pitäisi puhua vaan tunteista? Tunteet muuttuvat sitä mukaa, kun itse asiaa käsittelen, sillä ei ole mitään tekemistä pariterapiaan kanssa.