Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen usein miettinyt sitä, miten tutkimustulokset kertoo että ÄIDIN koulutuksella on väliä
20.04.2023 |
Ja surrut sisimmissäni sitä, että itse en lähtenyt yrittämään edes, vaan uskoin lähipiiriä siinä että minusta ei ole mihinkään.
Ja onko minun matala koulutus sitten kuinka iso este lapselle? Juu, tiedän että se ei ole niin suoraviivaista. Joskus huonona hetkenä, kuten nyt, mietin että onko sillä väliä että kannustan lasta enkä torppaa mitään unelmaa?
Riittääkö, että en ole kouluvastainen vaan suorastaan vaadin ja vahdin, että lapsi pysyy kärryillä, tekee läksyt, lukee kokeisiin? Jos en tiedä jotain, osaan kyllä etsiä tietoa. Osaan kysyä apua ja ohjausta. Olen kannustava, en väheksy mitään alaa tai ammattia enkä nosta jalustalle.
Riittääkö se enää nykyään?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittava tuo ekalla sivulla oleva lista lapsen kehittämisestä soittoharjoituksilla jne. Aika epätoivoinen meininki, yritetään saada kai keskinkertaisesta jälkikasvusta kykeneviä kilpailemaan luonnostaan erinomaisten kanssa. Tähän ketjuun on kirjoittanut myös meitä, joiden lahjakkaat lapset saa kymppejä ihan itse, ilman että vanhemmat puuttuvat koulunkäyntiin.
Geenit määrää pitkälti sinnikkyyden, joustavuuden, omaksumiskyvyn, itseohjautuvuuden, tiedon prosessointikyvyn, kyvyn lykätä nautintoa jne. Noilla ominaisuuksilla menestyy.
Kun vanhemmat toimivat vielä roolimalleina ja rohkaisevat lasta perehtymään ja harrastamaan omia kiinnostuksen kohteitaan, niin hyvä tulee.
Jep, tiedan monia alkoholistiperheesta taysin rikkottuja lapsia, jotka menestyvat elamassa erinomaisesti ja lukevat itsensa tohtoriksi.
Eli tarvii vain heittaa siemen multaan ja odottaa satoa vai miten se menikaan?
Itselleni ei riita etta lapseni menestyy koulussa. Siihen ei tarvitse neroutta eika huippualykyytta. Minulle riittaa tasapainoinen lapsi. Psyykkisesti ja fyysisesti. Lapsi, joka voi aikuisuuden kynnyksella valita mita haluaa elamassaan tehda. Han voi olla rekkakuski, astronautti, professori tai vaikka tyoton. Aitina perimmainen tarkoitukseni on antaa mahdolliuudet mihin vain!
Ja ennenkaikkea luottamus itseensa ja kykyihinsa. Ei tarvitse olla Motzart, jos haluaa olla pianisti. Ei tarvitse olla olympiamitalisti, jos haluaa olla ammattiurheilija.
Mutta, jos haluaa olla ihan mita vain, voi.Tata harva kouluttamaton ymmartaa.
Kuvittelee, etta koulutet yrittavat saada jalkikasvustaan jotain, kun todellisuus on ihan muuta.Lahjakkaita on ollut aina perimmasta ja kasvatuksesta huolimatta. He ovat syntyneet menestymaan, mutta heita on ehka 1% syntyvista lapsista.
Myös meissä koulutetuissa vanhemmissa on onneksi eroja.
En voisi koskaan allekirjoittaa väitettäsi, että "jos haluaa olla ihan mita vain, voi." Tämä kasvatusmetodi on jo aikaa sitten todettu lapselle hyvin vahingoittavaksi. Lopputuloksena on elämässään pettyneet ja sairastuneet snowflake -nuoret / nuoret aikuiset. Hetken ilon tuottaminen ja kokeminen elämässä on aivan eri asia kun pitkäkestoisen tyytyvyyden luominen. Tyytyvväisyyteen perustuva onnellisuus on elämässä aina jonkin asteisesti työn ja tuskan tulosta. Sillä vain merkityksellisyyden kokemus luo onnellisuutta elämään.
Vanhemman yksi tärkein tehtävä on antaa lapselle rajat, luoda turvallisia pettymyksiä ja auttaa heitä käsittelemään niitä. Näin heillä on työkalut myös oikean elämän vastoinkäymisiin. Masentunut lapsi / nuori ei ole koskaan tasapainoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pätee varmaan enemmän kehitysmaissa. Oma äitini ja samoin mummoni olivat hyvin vähän kouluttautuneita, koska ei siihen aikaan ollut tapana kustantaa tyttöjen koulutusta. Silti omassa suvussani ovat maistereita ne, joiden äidillä ei ollut edes ammattikoulua.
Suurempi merkitys on sillä, että vanhemmat arvostavat koulutusta ja kannustavat opisekelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittava tuo ekalla sivulla oleva lista lapsen kehittämisestä soittoharjoituksilla jne. Aika epätoivoinen meininki, yritetään saada kai keskinkertaisesta jälkikasvusta kykeneviä kilpailemaan luonnostaan erinomaisten kanssa. Tähän ketjuun on kirjoittanut myös meitä, joiden lahjakkaat lapset saa kymppejä ihan itse, ilman että vanhemmat puuttuvat koulunkäyntiin.
Geenit määrää pitkälti sinnikkyyden, joustavuuden, omaksumiskyvyn, itseohjautuvuuden, tiedon prosessointikyvyn, kyvyn lykätä nautintoa jne. Noilla ominaisuuksilla menestyy.
Kun vanhemmat toimivat vielä roolimalleina ja rohkaisevat lasta perehtymään ja harrastamaan omia kiinnostuksen kohteitaan, niin hyvä tulee.
Jep, tiedan monia alkoholistiperheesta taysin rikkottuja lapsia, jotka menestyvat elamassa erinomaisesti ja lukevat itsensa tohtoriksi.
Eli tarvii vain heittaa siemen multaan ja odottaa satoa vai miten se menikaan?
Itselleni ei riita etta lapseni menestyy koulussa. Siihen ei tarvitse neroutta eika huippualykyytta. Minulle riittaa tasapainoinen lapsi. Psyykkisesti ja fyysisesti. Lapsi, joka voi aikuisuuden kynnyksella valita mita haluaa elamassaan tehda. Han voi olla rekkakuski, astronautti, professori tai vaikka tyoton. Aitina perimmainen tarkoitukseni on antaa mahdolliuudet mihin vain!
Ja ennenkaikkea luottamus itseensa ja kykyihinsa. Ei tarvitse olla Motzart, jos haluaa olla pianisti. Ei tarvitse olla olympiamitalisti, jos haluaa olla ammattiurheilija.
Mutta, jos haluaa olla ihan mita vain, voi.Tata harva kouluttamaton ymmartaa.
Kuvittelee, etta koulutet yrittavat saada jalkikasvustaan jotain, kun todellisuus on ihan muuta.Lahjakkaita on ollut aina perimmasta ja kasvatuksesta huolimatta. He ovat syntyneet menestymaan, mutta heita on ehka 1% syntyvista lapsista.
Myös meissä koulutetuissa vanhemmissa on onneksi eroja.
En voisi koskaan allekirjoittaa väitettäsi, että "jos haluaa olla ihan mita vain, voi." Tämä kasvatusmetodi on jo aikaa sitten todettu lapselle hyvin vahingoittavaksi. Lopputuloksena on elämässään pettyneet ja sairastuneet snowflake -nuoret / nuoret aikuiset. Hetken ilon tuottaminen ja kokeminen elämässä on aivan eri asia kun pitkäkestoisen tyytyvyyden luominen. Tyytyvväisyyteen perustuva onnellisuus on elämässä aina jonkin asteisesti työn ja tuskan tulosta. Sillä vain merkityksellisyyden kokemus luo onnellisuutta elämään.
Vanhemman yksi tärkein (ja samalla rankin) tehtävä on antaa lapselle rajat, luoda turvallisia pettymyksiä ja auttaa heitä käsittelemään niitä. Näin heillä on työkalut myös oikean elämän vastoinkäymisiin. Masentunut snowflake -lapsi / -nuori ei ole koskaan tasapainoinen.
Jatkan vielä, että näin ollen emme ole koskaan lapsien koenumeroista antaneet palkkioita, sillä koulua ei käydä koulun ja numeroiden vuoksi vaan elämän vuoksi. Emme myöskään koskaan sano lapsille, että he ovat keskimääräistä älykkäämpiä, vaikka he ovat nyt itse alkaneet asiaa epäilemään, kun vertaavat itseään omiin koulukavereihinsa. Korostamme aina, että he ovat kaikki normiälykkäitä, mutta ero tulee siitä miten asennoituu opiskeluun ja koulunkäyntiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kyse ole koulutuksesta vaan älykkyydestä. Älykkyys periytyy vahvasti äidiltä. Pelkän peruskoulun suorittanutkin voi olla älykäs vaikkei opiskelisi pidemmälle.
Kyllä kyse on paljolti myös koulutuksesta ja kasvatuksesta. Minun lapseni ovat kaikki melko lailla normaaliälyllä varustettuja. Kympin oppilaiksi heidät tekee motivoitunut opiskelu ja koulunkäynti. Tai yksi keikkuu ysin ja kympin välimaastossa, koska "aina ei oo motii".
Ei vaan lapsillasi on perusasiat kunnossa.
Niin ja kaikilla on soitto- ja urheiluharrastus, mutta se nyt vaan on sattumaa... :))
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittava tuo ekalla sivulla oleva lista lapsen kehittämisestä soittoharjoituksilla jne. Aika epätoivoinen meininki, yritetään saada kai keskinkertaisesta jälkikasvusta kykeneviä kilpailemaan luonnostaan erinomaisten kanssa. Tähän ketjuun on kirjoittanut myös meitä, joiden lahjakkaat lapset saa kymppejä ihan itse, ilman että vanhemmat puuttuvat koulunkäyntiin.
Geenit määrää pitkälti sinnikkyyden, joustavuuden, omaksumiskyvyn, itseohjautuvuuden, tiedon prosessointikyvyn, kyvyn lykätä nautintoa jne. Noilla ominaisuuksilla menestyy.
Kun vanhemmat toimivat vielä roolimalleina ja rohkaisevat lasta perehtymään ja harrastamaan omia kiinnostuksen kohteitaan, niin hyvä tulee.
Jep, tiedan monia alkoholistiperheesta taysin rikkottuja lapsia, jotka menestyvat elamassa erinomaisesti ja lukevat itsensa tohtoriksi.
Eli tarvii vain heittaa siemen multaan ja odottaa satoa vai miten se menikaan?
Itselleni ei riita etta lapseni menestyy koulussa. Siihen ei tarvitse neroutta eika huippualykyytta. Minulle riittaa tasapainoinen lapsi. Psyykkisesti ja fyysisesti. Lapsi, joka voi aikuisuuden kynnyksella valita mita haluaa elamassaan tehda. Han voi olla rekkakuski, astronautti, professori tai vaikka tyoton. Aitina perimmainen tarkoitukseni on antaa mahdolliuudet mihin vain!
Ja ennenkaikkea luottamus itseensa ja kykyihinsa. Ei tarvitse olla Motzart, jos haluaa olla pianisti. Ei tarvitse olla olympiamitalisti, jos haluaa olla ammattiurheilija.
Mutta, jos haluaa olla ihan mita vain, voi.Tata harva kouluttamaton ymmartaa.
Kuvittelee, etta koulutet yrittavat saada jalkikasvustaan jotain, kun todellisuus on ihan muuta.Lahjakkaita on ollut aina perimmasta ja kasvatuksesta huolimatta. He ovat syntyneet menestymaan, mutta heita on ehka 1% syntyvista lapsista.
Myös meissä koulutetuissa vanhemmissa on onneksi eroja.
En voisi koskaan allekirjoittaa väitettäsi, että "jos haluaa olla ihan mita vain, voi." Tämä kasvatusmetodi on jo aikaa sitten todettu lapselle hyvin vahingoittavaksi. Lopputuloksena on elämässään pettyneet ja sairastuneet snowflake -nuoret / nuoret aikuiset. Hetken ilon tuottaminen ja kokeminen elämässä on aivan eri asia kun pitkäkestoisen tyytyvyyden luominen. Tyytyvväisyyteen perustuva onnellisuus on elämässä aina jonkin asteisesti työn ja tuskan tulosta. Sillä vain merkityksellisyyden kokemus luo onnellisuutta elämään.
Vanhemman yksi tärkein tehtävä on antaa lapselle rajat, luoda turvallisia pettymyksiä ja auttaa heitä käsittelemään niitä. Näin heillä on työkalut myös oikean elämän vastoinkäymisiin. Masentunut lapsi / nuori ei ole koskaan tasapainoinen.
Niinhan kirjoitin. Psyykkisesti ja fyysisesti tasapainoinen lapsi, jolla on omalla tyolla ansaitut meriitit olla mita haluaa. Ei keksittya puppua lapsen paahan istutettuna vaan taitoja joita on harrastusten ja koulun kautta saavuttanut. Eli todelliset mahdollisuudet toteuttaa omat elama/ uraunelmat. Ei meidan perheessa pelata pettymyksia. Niita itketaan hetki ja mennaan eteenpain. Aina ei voi onnistua.
Tasapainoiseen elamaan kuuluvat myos ihmisuhteet/ ystavyydet, jotka koostuvat eri ihmisryhmiin kuuluvista lapsista ja heidan vanhemmista. Silti, kouluttettujen perheiden lapset motivoivat tosia lapsia menestymaan. Ehka sen vuoksi aikuisuudessa ystavykset ovat menestyneita? Vaikka lapsellani on hyavt lahtokohdat se ei tarkoita paremuutta muihin lapsiin verrattuna. Lapseni on kokenut ja nahnyt maailmaa pienesta iastaan huolimatta enemman kuin mina koko lapsuuteni aikana. Han oppii ymmartamaan maailmaa ihan eri tasolla kuin mina ja moni muu.
Naen, etta moni vanhempi unohtaa opettaa lapselleen miten kay kun ei nae vaivaa ja mita voi saavuttaa kun vaivautuu.
Mutta ennenkaikkea painotan tasapainoa ja kohtuullisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän poika valittaa kaikesta eikä ole mihinkään tyytyväinen. Onko tullut hulluksi.
Alue: Aihe vapaa
Jep, tiedan monia alkoholistiperheesta taysin rikkottuja lapsia, jotka menestyvat elamassa erinomaisesti ja lukevat itsensa tohtoriksi.
Eli tarvii vain heittaa siemen multaan ja odottaa satoa vai miten se menikaan?
Itselleni ei riita etta lapseni menestyy koulussa. Siihen ei tarvitse neroutta eika huippualykyytta. Minulle riittaa tasapainoinen lapsi. Psyykkisesti ja fyysisesti. Lapsi, joka voi aikuisuuden kynnyksella valita mita haluaa elamassaan tehda. Han voi olla rekkakuski, astronautti, professori tai vaikka tyoton. Aitina perimmainen tarkoitukseni on antaa mahdolliuudet mihin vain!
Ja ennenkaikkea luottamus itseensa ja kykyihinsa. Ei tarvitse olla Motzart, jos haluaa olla pianisti. Ei tarvitse olla olympiamitalisti, jos haluaa olla ammattiurheilija.
Mutta, jos haluaa olla ihan mita vain, voi.
Tata harva kouluttamaton ymmartaa.
Kuvittelee, etta koulutet yrittavat saada jalkikasvustaan jotain, kun todellisuus on ihan muuta.
Lahjakkaita on ollut aina perimmasta ja kasvatuksesta huolimatta. He ovat syntyneet menestymaan, mutta heita on ehka 1% syntyvista lapsista.