Olen usein miettinyt sitä, miten tutkimustulokset kertoo että ÄIDIN koulutuksella on väliä

Hyvää pohdintaa täällä! Kiitos

Vierailija kirjoitti:

Ei riitä pelkkä koulumyönteisyys, sillä se on itsestään selvyys koulutetuilla naisilla. Mikäli haluat lapsellesi samat edut mitä monella akateemisen äidin lapsella on luontaisesti, tulee sinun aktiivisesti tukea lapsen koulunkäyntiä. Kysellä läksyjä, auttaa niissä, vahtia kokeiden lukemiset, jne. Ja tämä siis vain kouluun liittyen.

Lisäksi sinun tulee valita lapsen harrastukset lapsen kasvua tukevina. Esim. yksi urheiluharrastus, yksi soittoharrastus ja yksi lapsen oma vapaavalintainen harrastus. Kaikelta harrastustoiminnalta tulee vaatia keskittymistä ja pitkäjänteisyyttä. Harrastuksia ei vain aloiteta ja lopeteta, jne. Tavoitteellisen kilpaharrastuksen jättäisin itse pois kuviosta, sillä lapsella tulee kuitenkin olla riittävästi ns. vapaata kaveriaikaa. 

Tämän lisäksi suosittelen sinulle, että joko luet lapselle aktiivisesti tai sitten edellytät, että lapsi itse lukee kirjoja, esim. ennen nukkumaan menoa. Vanhempien lasten kanssa olisi hyvä katsoa joka iltauutiset ja keskustella niistä lapsen kanssa. Kaiken kaikkiaan lapsen kanssa tulisi koko ajan keskustella, vaikka mistä aiheista.

Moni kauhistuu tätä listausta, mutta voin kertoa, että se on aivan "peruskauraa" meidän akateemisesti koulutettujen äitien joukossa. :)

Ainoa selkeä lista. Muut kommentit ovat lähinnä lässytystä. 

Tai kyllä parissa kommentissa mainittiin hyvät yöunet ja arkiliikunta. Ne lisäisin vielä tähän listaan, vaikka pikkupiltti mököttäisi.

Kaikki ei ole kiinni koulumenestyksestä vaan kotona saadusta akateemisesta kasvatuksesta ja mallista. Kyllä sen yliopistolla huomaa kuka on oikeasti akateemisesta kodista ja kuka opiskeluun pakotettu turhapuro.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei riitä pelkkä koulumyönteisyys, sillä se on itsestään selvyys koulutetuilla naisilla. Mikäli haluat lapsellesi samat edut mitä monella akateemisen äidin lapsella on luontaisesti, tulee sinun aktiivisesti tukea lapsen koulunkäyntiä. Kysellä läksyjä, auttaa niissä, vahtia kokeiden lukemiset, jne. Ja tämä siis vain kouluun liittyen.

Lisäksi sinun tulee valita lapsen harrastukset lapsen kasvua tukevina. Esim. yksi urheiluharrastus, yksi soittoharrastus ja yksi lapsen oma vapaavalintainen harrastus. Kaikelta harrastustoiminnalta tulee vaatia keskittymistä ja pitkäjänteisyyttä. Harrastuksia ei vain aloiteta ja lopeteta, jne. Tavoitteellisen kilpaharrastuksen jättäisin itse pois kuviosta, sillä lapsella tulee kuitenkin olla riittävästi ns. vapaata kaveriaikaa. 

Tämän lisäksi suosittelen sinulle, että joko luet lapselle aktiivisesti tai sitten edellytät, että lapsi itse lukee kirjoja, esim. ennen nukkumaan menoa. Vanhempien lasten kanssa olisi hyvä katsoa joka iltauutiset ja keskustella niistä lapsen kanssa. Kaiken kaikkiaan lapsen kanssa tulisi koko ajan keskustella, vaikka mistä aiheista.

Moni kauhistuu tätä listausta, mutta voin kertoa, että se on aivan "peruskauraa" meidän akateemisesti koulutettujen äitien joukossa. :)

Miksi ihmeessä lapsella pitäisi väkisin olla yksi soitto- sekä urheiluharrastus jos häntä ei kumpikaan kiinnostaisi? Harrastusten tulee olla lasta kiinnostavia, ei äidin sanelemaa pakkopullaa.

Koska kumpikin kehittaa lasta eri tavalla.

Sina varmaan laitat lapsesi, jos sinulla sellainen on, tv eteen ja kuvittelet sen kehittavan lasta.

Koulutettu ihminen ymmartaa harrastusten tarkeyden ja harrastus on pakkopullaa vain jos vanhemmat asenoituvat niin.

💎

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei ole kiinni koulumenestyksestä vaan kotona saadusta akateemisesta kasvatuksesta ja mallista. Kyllä sen yliopistolla huomaa kuka on oikeasti akateemisesta kodista ja kuka opiskeluun pakotettu turhapuro.

Minun opiskeluaikainen poikakaverini TKK:lla oli perheensä ja sukunsa ensimmäinen ylioppilas. Sitä ei olisi todellakaan huomannut mistään, jos hän ei olisi sitä itse kertonut (niin pitkälle emme päässeet, että olisin käynyt pojan lapsuudenkodissa).

Koulutettu ihminen ( ei kaikki) ajattelee asioita ketjuna.

Huono ravinto-> huono kehitys- > huonot elintavat

Telkkarin eteen vauvana istuttaminen-> stimuloi aivoja liikaa-> arsytys johtaa kaytoshairioihin ja vaurioittaa nakoa.

Harrastusten/ virikkeiden puute -> tylsistyminen -> kaytoshairiot

Lapsi ei myoskaan kykene hoitamaan koulua itsenaisesti. Tarvitsee ehdottomasti tukea laksyissa ja kannustusta.

Kaikilla on omat toiveet lapsen tulevaisuudelle. Toiselle riittaa etta lapsi itsenaistyy ja lentaa pesasta, toinen tahtoo antaa mahdollisimman hyvan alun ja maksimoida lapsen menestys aikuisena kaikinpuolin. En halua kasvattaa lapsesta luuseria tietentahtoen.

Siksi valitsen lapselle harrastukset, koulun, asuinpaikan erittain harkiten. Samoin kuin ravinnon ja riittavat younet.

Ei siksi, etta suoritan vaan koska haluan lapseni olevat mahdollisismman terve ja onnellinen.

Tiedan lahipiirista monia vain peruskoulun kayneita aiteja. Ovat ihania ja ovat hyvia aiteja, mutta ovat istuttanee lapsensa pienesta pitaen tv/kannykan eteen, rajaton netti. Juottavat limuja ja syottavat karkkeja. Hemmottelevat lapsia. Lapset ovat ihania, mutta teineina ihan hukassa. Eivat halua opiskella ja ovat ongelmissa koulussa.

Olen ajatellut niiden perimmäisten syiden olevan siinä millaisia vaihtoehtoja lapsi näkee kasvaessaan. Ei sen kaupan kanssan lapsi päädy samaan työhön jos lähipiirissä on muita "menestyneempiä" ammatteja tai hänelle niitä esitellään että ovat olemassa.

Saatan olla myös väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Koulutettu ihminen ( ei kaikki) ajattelee asioita ketjuna.

Huono ravinto-> huono kehitys- > huonot elintavat

Telkkarin eteen vauvana istuttaminen-> stimuloi aivoja liikaa-> arsytys johtaa kaytoshairioihin ja vaurioittaa nakoa.

Harrastusten/ virikkeiden puute -> tylsistyminen -> kaytoshairiot

Lapsi ei myoskaan kykene hoitamaan koulua itsenaisesti. Tarvitsee ehdottomasti tukea laksyissa ja kannustusta.

Kaikilla on omat toiveet lapsen tulevaisuudelle. Toiselle riittaa etta lapsi itsenaistyy ja lentaa pesasta, toinen tahtoo antaa mahdollisimman hyvan alun ja maksimoida lapsen menestys aikuisena kaikinpuolin. En halua kasvattaa lapsesta luuseria tietentahtoen.

Siksi valitsen lapselle harrastukset, koulun, asuinpaikan erittain harkiten. Samoin kuin ravinnon ja riittavat younet.

Ei siksi, etta suoritan vaan koska haluan lapseni olevat mahdollisismman terve ja onnellinen.

Tiedan lahipiirista monia vain peruskoulun kayneita aiteja. Ovat ihania ja ovat hyvia aiteja, mutta ovat istuttanee lapsensa pienesta pitaen tv/kannykan eteen, rajaton netti. Juottavat limuja ja syottavat karkkeja. Hemmottelevat lapsia. Lapset ovat ihania, mutta teineina ihan hukassa. Eivat halua opiskella ja ovat ongelmissa koulussa.

Ja tahan viela jatkan erona korkeastikouluterrujen/ menestyneiden lapset ovat erittain hyvin kasvatettuja ja patevia. Heilla on aivan eri lahtokohdat elamassaan. Heidan vanhemmat ajattelevat lasten tulevaisuutta mahdollistaessaan tietyt harrastukset ja panostavat koulutukseen ihan eri tasolla.

Lapsina ovat kaikki yhta onnellisia :)

Ei kyse ole koulutuksesta vaan älykkyydestä. Älykkyys periytyy vahvasti äidiltä. Pelkän peruskoulun suorittanutkin voi olla älykäs vaikkei opiskelisi pidemmälle.

Lapsestani ei tullut kirurgi-insinööriä vaikka itse olen duunari, eli hänellä on pakko olla diagnosoimaton kongnitiivinen parasetamoni eli päästä pipi. Hakeutuisi ressukka hoitoon jos ei osaa muuta kuin olla duunari :(

Vierailija kirjoitti:

Ei kyse ole koulutuksesta vaan älykkyydestä. Älykkyys periytyy vahvasti äidiltä. Pelkän peruskoulun suorittanutkin voi olla älykäs vaikkei opiskelisi pidemmälle.

Kyllä kyse on paljolti myös koulutuksesta ja kasvatuksesta. Minun lapseni ovat kaikki melko lailla normaaliälyllä varustettuja. Kympin oppilaiksi heidät tekee motivoitunut opiskelu ja koulunkäynti. Tai yksi keikkuu ysin ja kympin välimaastossa, koska "aina ei oo motii".

Huvittava tuo ekalla sivulla oleva lista lapsen kehittämisestä soittoharjoituksilla jne. Aika epätoivoinen meininki, yritetään saada kai keskinkertaisesta jälkikasvusta kykeneviä kilpailemaan luonnostaan erinomaisten kanssa. Tähän ketjuun on kirjoittanut myös meitä, joiden lahjakkaat lapset saa kymppejä ihan itse, ilman että vanhemmat puuttuvat koulunkäyntiin.

Geenit määrää pitkälti sinnikkyyden, joustavuuden, omaksumiskyvyn, itseohjautuvuuden, tiedon prosessointikyvyn, kyvyn lykätä nautintoa jne. Noilla ominaisuuksilla menestyy.

Kun vanhemmat toimivat vielä roolimalleina ja rohkaisevat lasta perehtymään ja harrastamaan omia kiinnostuksen kohteitaan, niin hyvä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Huvittava tuo ekalla sivulla oleva lista lapsen kehittämisestä soittoharjoituksilla jne. Aika epätoivoinen meininki, yritetään saada kai keskinkertaisesta jälkikasvusta kykeneviä kilpailemaan luonnostaan erinomaisten kanssa. Tähän ketjuun on kirjoittanut myös meitä, joiden lahjakkaat lapset saa kymppejä ihan itse, ilman että vanhemmat puuttuvat koulunkäyntiin.

Geenit määrää pitkälti sinnikkyyden, joustavuuden, omaksumiskyvyn, itseohjautuvuuden, tiedon prosessointikyvyn, kyvyn lykätä nautintoa jne. Noilla ominaisuuksilla menestyy.

Kun vanhemmat toimivat vielä roolimalleina ja rohkaisevat lasta perehtymään ja harrastamaan omia kiinnostuksen kohteitaan, niin hyvä tulee.

Entä jos lapsi kykenee tuohon mutta vanhemmat ovat silti persoonallisuushäiriöisiä heikolla impulssikontrollilla?

Jos lapsi menestyy, imuroi emä siitä kunnian itselleen. Jos ei menesty, alkaa marttyyriytyminen ja ajojahti lapsen diagnosoimiseksi.

Kouluja voi käydä aivan törpöt, jotka eivät siellä paljoa opi, paitsi pakollisen vaaditun, ja ihmiset voivat olla aivan tavattoman sivistyneitä ja oppineita ilmankin virallisia kouluja tai jopa niistä huolimatta.

Jossain tyyliin tieteen kuvalehdessä tai jossain luki aikoinaan, että äidin kautta periytyy älykkyys. No enpä usko. Eiköhän ne asiat periydy kummaltakin vanhemmalta miten nyt vähän sattuu. Eikä suinkaan silleen, että älykkään lapsesta tulee aina vaan älykäs, vaan siellä geeneissä on ja piilee kaikenlaista, mikä sen toisen ihmisen geenien kanssa aiheuttaa mitä ihmeellisimpiä tuloksia. Onneksi. Ei elämän pidäkään olla mikään selviö.

Äidin kautta voi tulla sellainen, että äiti yleensä vie sen pikkulapsen minne on itsekin menossa mukanaan ja vaikea sinne on isän kaukovaikuttaa.

Mun vanhemmat on ammattikoulupohjalla, ja itse pärjäsin koulussa hyvin ja kävin yliopiston. Ei vahdittu läksyjen tekoa tai muuta, koska tykkäsin itse opiskella. Soitin myös instrumenttia vaikka kukaan suvusta ei soita mitään. Oikeasti uskon että tähän mahdollisti musiikkikoulun saavutettavuus, ja että meillä molemmat vanhemmat luki paljon kirjoja itsekseen ja minulle satuja lapsena, niin innostuin itsekin lukemisesta. Eli, parasta mitä voit lapsellesi tehdä on näyttää esimerkkiä ja vaikka käydä kirjastossa yhdessä :)

Toki riippuu myös persoonallisuudesta, esim veljeni ei varmaan koskaan ole lukenut kirjaa tai soittanut yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ei riitä pelkkä koulumyönteisyys, sillä se on itsestään selvyys koulutetuilla naisilla. Mikäli haluat lapsellesi samat edut mitä monella akateemisen äidin lapsella on luontaisesti, tulee sinun aktiivisesti tukea lapsen koulunkäyntiä. Kysellä läksyjä, auttaa niissä, vahtia kokeiden lukemiset, jne. Ja tämä siis vain kouluun liittyen.

Lisäksi sinun tulee valita lapsen harrastukset lapsen kasvua tukevina. Esim. yksi urheiluharrastus, yksi soittoharrastus ja yksi lapsen oma vapaavalintainen harrastus. Kaikelta harrastustoiminnalta tulee vaatia keskittymistä ja pitkäjänteisyyttä. Harrastuksia ei vain aloiteta ja lopeteta, jne. Tavoitteellisen kilpaharrastuksen jättäisin itse pois kuviosta, sillä lapsella tulee kuitenkin olla riittävästi ns. vapaata kaveriaikaa. 

Tämän lisäksi suosittelen sinulle, että joko luet lapselle aktiivisesti tai sitten edellytät, että lapsi itse lukee kirjoja, esim. ennen nukkumaan menoa. Vanhempien lasten kanssa olisi hyvä katsoa joka iltauutiset ja keskustella niistä lapsen kanssa. Kaiken kaikkiaan lapsen kanssa tulisi koko ajan keskustella, vaikka mistä aiheista.

Moni kauhistuu tätä listausta, mutta voin kertoa, että se on aivan "peruskauraa" meidän akateemisesti koulutettujen äitien joukossa. :)

On tuo minullekkin, ilman pakollista soitto-ja urheiluharrastusta.

T. Pelkän lukion käynyt, joka sairastui paniikkihäiriöön ja sos.tilanteiden pelkoon tultuaan kiusatuksi kaltaisiesi akateemisten parempien ihmisten takia

Vierailija kirjoitti:

Huvittava tuo ekalla sivulla oleva lista lapsen kehittämisestä soittoharjoituksilla jne. Aika epätoivoinen meininki, yritetään saada kai keskinkertaisesta jälkikasvusta kykeneviä kilpailemaan luonnostaan erinomaisten kanssa. Tähän ketjuun on kirjoittanut myös meitä, joiden lahjakkaat lapset saa kymppejä ihan itse, ilman että vanhemmat puuttuvat koulunkäyntiin.

Geenit määrää pitkälti sinnikkyyden, joustavuuden, omaksumiskyvyn, itseohjautuvuuden, tiedon prosessointikyvyn, kyvyn lykätä nautintoa jne. Noilla ominaisuuksilla menestyy.

Kun vanhemmat toimivat vielä roolimalleina ja rohkaisevat lasta perehtymään ja harrastamaan omia kiinnostuksen kohteitaan, niin hyvä tulee.

Niin ja missä vaiheessa mahdollinen soittoharrastus olisi ollut siis haitaksi sinun erinomaisilla huippugeeneillä varustetuilla lapsillasi?

Vai olisiko kyse ennemminkin sinun sisäisestä epävarmuudestasi (tai jopa epätoivosta) siitä, että voisivatko lukuiset tukimukset musiikkiharrastuksen kehittävästä vaikutuksesta lapsiin sittenkin olla edes jossain määrin totta...? ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kyse ole koulutuksesta vaan älykkyydestä. Älykkyys periytyy vahvasti äidiltä. Pelkän peruskoulun suorittanutkin voi olla älykäs vaikkei opiskelisi pidemmälle.

Kyllä kyse on paljolti myös koulutuksesta ja kasvatuksesta. Minun lapseni ovat kaikki melko lailla normaaliälyllä varustettuja. Kympin oppilaiksi heidät tekee motivoitunut opiskelu ja koulunkäynti. Tai yksi keikkuu ysin ja kympin välimaastossa, koska "aina ei oo motii".

Ei vaan lapsillasi on perusasiat kunnossa.