Olen usein miettinyt sitä, miten tutkimustulokset kertoo että ÄIDIN koulutuksella on väliä

Älä kuitenkaan suorita lapsesi kautta ja aja häntä burnouttiin.

Vaikutat ajattelevaiselta henkilöltä, vaikka koulutuksesi ei ole kovin korkea. On hienoa, että ajattelet lastasi ja haluat kannustaa häntä. Vanhempien antama kannustus on ensiarvoisen tärkeää! Minunkin vanhempani kävivät vain peruskoulun ja itse opiskelen Helsingin yliopistossa tällä hetkellä, joten ei vanhempien koulutustausta kokonaan lapsen tulevaisuutta määrittele.

Ei riitä pelkkä koulumyönteisyys, sillä se on itsestään selvyys koulutetuilla naisilla. Mikäli haluat lapsellesi samat edut mitä monella akateemisen äidin lapsella on luontaisesti, tulee sinun aktiivisesti tukea lapsen koulunkäyntiä. Kysellä läksyjä, auttaa niissä, vahtia kokeiden lukemiset, jne. Ja tämä siis vain kouluun liittyen.

Lisäksi sinun tulee valita lapsen harrastukset lapsen kasvua tukevina. Esim. yksi urheiluharrastus, yksi soittoharrastus ja yksi lapsen oma vapaavalintainen harrastus. Kaikelta harrastustoiminnalta tulee vaatia keskittymistä ja pitkäjänteisyyttä. Harrastuksia ei vain aloiteta ja lopeteta, jne. Tavoitteellisen kilpaharrastuksen jättäisin itse pois kuviosta, sillä lapsella tulee kuitenkin olla riittävästi ns. vapaata kaveriaikaa. 

Tämän lisäksi suosittelen sinulle, että joko luet lapselle aktiivisesti tai sitten edellytät, että lapsi itse lukee kirjoja, esim. ennen nukkumaan menoa. Vanhempien lasten kanssa olisi hyvä katsoa joka iltauutiset ja keskustella niistä lapsen kanssa. Kaiken kaikkiaan lapsen kanssa tulisi koko ajan keskustella, vaikka mistä aiheista.

Moni kauhistuu tätä listausta, mutta voin kertoa, että se on aivan "peruskauraa" meidän akateemisesti koulutettujen äitien joukossa. :)

Kouluttamaton voi osaamisessa olla vaikka lääkärin tasolla, mutta lääkäri ei välttämättä kouluttamattoman tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Ei riitä pelkkä koulumyönteisyys, sillä se on itsestään selvyys koulutetuilla naisilla. Mikäli haluat lapsellesi samat edut mitä monella akateemisen äidin lapsella on luontaisesti, tulee sinun aktiivisesti tukea lapsen koulunkäyntiä. Kysellä läksyjä, auttaa niissä, vahtia kokeiden lukemiset, jne. Ja tämä siis vain kouluun liittyen.

Lisäksi sinun tulee valita lapsen harrastukset lapsen kasvua tukevina. Esim. yksi urheiluharrastus, yksi soittoharrastus ja yksi lapsen oma vapaavalintainen harrastus. Kaikelta harrastustoiminnalta tulee vaatia keskittymistä ja pitkäjänteisyyttä. Harrastuksia ei vain aloiteta ja lopeteta, jne. Tavoitteellisen kilpaharrastuksen jättäisin itse pois kuviosta, sillä lapsella tulee kuitenkin olla riittävästi ns. vapaata kaveriaikaa. 

Tämän lisäksi suosittelen sinulle, että joko luet lapselle aktiivisesti tai sitten edellytät, että lapsi itse lukee kirjoja, esim. ennen nukkumaan menoa. Vanhempien lasten kanssa olisi hyvä katsoa joka iltauutiset ja keskustella niistä lapsen kanssa. Kaiken kaikkiaan lapsen kanssa tulisi koko ajan keskustella, vaikka mistä aiheista.

Moni kauhistuu tätä listausta, mutta voin kertoa, että se on aivan "peruskauraa" meidän akateemisesti koulutettujen äitien joukossa. :)

Miksi ihmeessä lapsella pitäisi väkisin olla yksi soitto- sekä urheiluharrastus jos häntä ei kumpikaan kiinnostaisi? Harrastusten tulee olla lasta kiinnostavia, ei äidin sanelemaa pakkopullaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei riitä pelkkä koulumyönteisyys, sillä se on itsestään selvyys koulutetuilla naisilla. Mikäli haluat lapsellesi samat edut mitä monella akateemisen äidin lapsella on luontaisesti, tulee sinun aktiivisesti tukea lapsen koulunkäyntiä. Kysellä läksyjä, auttaa niissä, vahtia kokeiden lukemiset, jne. Ja tämä siis vain kouluun liittyen.

Lisäksi sinun tulee valita lapsen harrastukset lapsen kasvua tukevina. Esim. yksi urheiluharrastus, yksi soittoharrastus ja yksi lapsen oma vapaavalintainen harrastus. Kaikelta harrastustoiminnalta tulee vaatia keskittymistä ja pitkäjänteisyyttä. Harrastuksia ei vain aloiteta ja lopeteta, jne. Tavoitteellisen kilpaharrastuksen jättäisin itse pois kuviosta, sillä lapsella tulee kuitenkin olla riittävästi ns. vapaata kaveriaikaa. 

Tämän lisäksi suosittelen sinulle, että joko luet lapselle aktiivisesti tai sitten edellytät, että lapsi itse lukee kirjoja, esim. ennen nukkumaan menoa. Vanhempien lasten kanssa olisi hyvä katsoa joka iltauutiset ja keskustella niistä lapsen kanssa. Kaiken kaikkiaan lapsen kanssa tulisi koko ajan keskustella, vaikka mistä aiheista.

Moni kauhistuu tätä listausta, mutta voin kertoa, että se on aivan "peruskauraa" meidän akateemisesti koulutettujen äitien joukossa. :)

Normaaliälyinen lapsi osaa tehdä itse läksynsä. Vanhempien hommana on auttaa tarvittaessa, ei tehdä puolesta.

Vähän turhan kova lista. Olen itse tuplamaisteri, mies myös korkeasti koulutettu ja lapset kympin oppilaita. Tässä suurimmat syyt lasten menestykseen

- geenit (ovat hoitaneet täysin itsenäisesti koulun, en kuulustele koskaan enkä ole koskaan auttanut läksyissä. Silti kympin oppilaita).

Jos geenit eivät ole suopeat, toteuta loput

- tiukkana ruutuajan kanssa

- petiin ajoissa, jolloin SAA lukea (muutenkin lukemiseen vahva kannustus jo pienestä)

- vietä aikaa lapsen kanssa ilman ruutuja

- matikka hoituu arjen lomassa. Vertaillaan isompi, pienempi, enemmän, vähemmän, kuinka monta jne.

- kokeilkaa rohkeasti eri harrastuksia, jotta mieleinen löytyy. Ihan sama mitä, kunhan lapsi tykkää.

Siinä se.

Vierailija kirjoitti:

Ei riitä pelkkä koulumyönteisyys, sillä se on itsestään selvyys koulutetuilla naisilla. Mikäli haluat lapsellesi samat edut mitä monella akateemisen äidin lapsella on luontaisesti, tulee sinun aktiivisesti tukea lapsen koulunkäyntiä. Kysellä läksyjä, auttaa niissä, vahtia kokeiden lukemiset, jne. Ja tämä siis vain kouluun liittyen.

Lisäksi sinun tulee valita lapsen harrastukset lapsen kasvua tukevina. Esim. yksi urheiluharrastus, yksi soittoharrastus ja yksi lapsen oma vapaavalintainen harrastus. Kaikelta harrastustoiminnalta tulee vaatia keskittymistä ja pitkäjänteisyyttä. Harrastuksia ei vain aloiteta ja lopeteta, jne. Tavoitteellisen kilpaharrastuksen jättäisin itse pois kuviosta, sillä lapsella tulee kuitenkin olla riittävästi ns. vapaata kaveriaikaa. 

Tämän lisäksi suosittelen sinulle, että joko luet lapselle aktiivisesti tai sitten edellytät, että lapsi itse lukee kirjoja, esim. ennen nukkumaan menoa. Vanhempien lasten kanssa olisi hyvä katsoa joka iltauutiset ja keskustella niistä lapsen kanssa. Kaiken kaikkiaan lapsen kanssa tulisi koko ajan keskustella, vaikka mistä aiheista.

Moni kauhistuu tätä listausta, mutta voin kertoa, että se on aivan "peruskauraa" meidän akateemisesti koulutettujen äitien joukossa. :)

Tämä . Itse olen äitinä siinä vaiheessa, että tuen ,kannustan ja autan keskustelemalla omiani di plo mityön teossa. Aihe sivuaa sen verran omaa alaa, että tähän pystyn.

Edit. Mikähän tässäkin viestissä johti viestin joutumiseen hyväksyttäväksi?

Vierailija kirjoitti:

Kouluttamaton voi osaamisessa olla vaikka lääkärin tasolla, mutta lääkäri ei välttämättä kouluttamattoman tasolla.

Tämä on siinä mielessä totta, että uusimpien tutkimusten valossa elämässä pärjäämisessä vaikuttaa geenit, ei sosiaaliluokka (~koulutus).

Kouluttamaton voi olla hyvinkin älykäs ja edellytykset olisivat olleet vaikka mihin. Nämä ominaisuudet periytyvät myös lapselle.

Mutta toinen puoli väittämästäsi on kyllä puppua. Lääkärinkoulutus on erittäin vaativaa, samoin itse työ. Hänellä on siis todistetusti jotain sellaisia ominaisuuksia, joita ko. saavutukset vaativat.

Älä välitä ap, tilastot on tilastoja ja esittävät keskivertoa. Aina on poikkeuksia! Mun äiti on amiksen käynyt pienyrittäjä, hyvä että tienaa taskurahat itselleen. Meistä lapsista tuli insinööri ja opettaja. Meillä kannustettiin opiskelemaan, eikä ikinä sanottu mitään siihen suuntaan, ettet ikinä valmistu/pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei riitä pelkkä koulumyönteisyys, sillä se on itsestään selvyys koulutetuilla naisilla. Mikäli haluat lapsellesi samat edut mitä monella akateemisen äidin lapsella on luontaisesti, tulee sinun aktiivisesti tukea lapsen koulunkäyntiä. Kysellä läksyjä, auttaa niissä, vahtia kokeiden lukemiset, jne. Ja tämä siis vain kouluun liittyen.

Lisäksi sinun tulee valita lapsen harrastukset lapsen kasvua tukevina. Esim. yksi urheiluharrastus, yksi soittoharrastus ja yksi lapsen oma vapaavalintainen harrastus. Kaikelta harrastustoiminnalta tulee vaatia keskittymistä ja pitkäjänteisyyttä. Harrastuksia ei vain aloiteta ja lopeteta, jne. Tavoitteellisen kilpaharrastuksen jättäisin itse pois kuviosta, sillä lapsella tulee kuitenkin olla riittävästi ns. vapaata kaveriaikaa. 

Tämän lisäksi suosittelen sinulle, että joko luet lapselle aktiivisesti tai sitten edellytät, että lapsi itse lukee kirjoja, esim. ennen nukkumaan menoa. Vanhempien lasten kanssa olisi hyvä katsoa joka iltauutiset ja keskustella niistä lapsen kanssa. Kaiken kaikkiaan lapsen kanssa tulisi koko ajan keskustella, vaikka mistä aiheista.

Moni kauhistuu tätä listausta, mutta voin kertoa, että se on aivan "peruskauraa" meidän akateemisesti koulutettujen äitien joukossa. :)

Miksi ihmeessä lapsella pitäisi väkisin olla yksi soitto- sekä urheiluharrastus jos häntä ei kumpikaan kiinnostaisi? Harrastusten tulee olla lasta kiinnostavia, ei äidin sanelemaa pakkopullaa.

Tätä kysymystä ei esitä yksikään henkilö, joka on tutustunut tutkimuksiin lapsen kognitiivisten kykyjen ja taitojen kehittymisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei riitä pelkkä koulumyönteisyys, sillä se on itsestään selvyys koulutetuilla naisilla. Mikäli haluat lapsellesi samat edut mitä monella akateemisen äidin lapsella on luontaisesti, tulee sinun aktiivisesti tukea lapsen koulunkäyntiä. Kysellä läksyjä, auttaa niissä, vahtia kokeiden lukemiset, jne. Ja tämä siis vain kouluun liittyen.

Lisäksi sinun tulee valita lapsen harrastukset lapsen kasvua tukevina. Esim. yksi urheiluharrastus, yksi soittoharrastus ja yksi lapsen oma vapaavalintainen harrastus. Kaikelta harrastustoiminnalta tulee vaatia keskittymistä ja pitkäjänteisyyttä. Harrastuksia ei vain aloiteta ja lopeteta, jne. Tavoitteellisen kilpaharrastuksen jättäisin itse pois kuviosta, sillä lapsella tulee kuitenkin olla riittävästi ns. vapaata kaveriaikaa. 

Tämän lisäksi suosittelen sinulle, että joko luet lapselle aktiivisesti tai sitten edellytät, että lapsi itse lukee kirjoja, esim. ennen nukkumaan menoa. Vanhempien lasten kanssa olisi hyvä katsoa joka iltauutiset ja keskustella niistä lapsen kanssa. Kaiken kaikkiaan lapsen kanssa tulisi koko ajan keskustella, vaikka mistä aiheista.

Moni kauhistuu tätä listausta, mutta voin kertoa, että se on aivan "peruskauraa" meidän akateemisesti koulutettujen äitien joukossa. :)

Miksi ihmeessä lapsella pitäisi väkisin olla yksi soitto- sekä urheiluharrastus jos häntä ei kumpikaan kiinnostaisi? Harrastusten tulee olla lasta kiinnostavia, ei äidin sanelemaa pakkopullaa.

Tätä kysymystä ei esitä yksikään henkilö, joka on tutustunut tutkimuksiin lapsen kognitiivisten kykyjen ja taitojen kehittymisestä.

Kognitiivisia kykyjä voi harjoittaa muutenkin kuin pakkoharrastusten avulla. Sain lapsena harrastaa itseäni kiinnostavia juttuja (ratsastus ja lukeminen ja teini-iässä minulle ostettiin oma hevonen) ja kognitiiviset kykyni sekä sosiaaliset taitoni ovat hyvät - ne on nimittäin tutkittu. Jos minä käsken sinua harrastamaan vaikka inhoamaasi mandoliininsoittoa, luuletko sen hyödyttävän itseäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei riitä pelkkä koulumyönteisyys, sillä se on itsestään selvyys koulutetuilla naisilla. Mikäli haluat lapsellesi samat edut mitä monella akateemisen äidin lapsella on luontaisesti, tulee sinun aktiivisesti tukea lapsen koulunkäyntiä. Kysellä läksyjä, auttaa niissä, vahtia kokeiden lukemiset, jne. Ja tämä siis vain kouluun liittyen.

Lisäksi sinun tulee valita lapsen harrastukset lapsen kasvua tukevina. Esim. yksi urheiluharrastus, yksi soittoharrastus ja yksi lapsen oma vapaavalintainen harrastus. Kaikelta harrastustoiminnalta tulee vaatia keskittymistä ja pitkäjänteisyyttä. Harrastuksia ei vain aloiteta ja lopeteta, jne. Tavoitteellisen kilpaharrastuksen jättäisin itse pois kuviosta, sillä lapsella tulee kuitenkin olla riittävästi ns. vapaata kaveriaikaa. 

Tämän lisäksi suosittelen sinulle, että joko luet lapselle aktiivisesti tai sitten edellytät, että lapsi itse lukee kirjoja, esim. ennen nukkumaan menoa. Vanhempien lasten kanssa olisi hyvä katsoa joka iltauutiset ja keskustella niistä lapsen kanssa. Kaiken kaikkiaan lapsen kanssa tulisi koko ajan keskustella, vaikka mistä aiheista.

Moni kauhistuu tätä listausta, mutta voin kertoa, että se on aivan "peruskauraa" meidän akateemisesti koulutettujen äitien joukossa. :)

Miksi ihmeessä lapsella pitäisi väkisin olla yksi soitto- sekä urheiluharrastus jos häntä ei kumpikaan kiinnostaisi? Harrastusten tulee olla lasta kiinnostavia, ei äidin sanelemaa pakkopullaa.

Tätä kysymystä ei esitä yksikään henkilö, joka on tutustunut tutkimuksiin lapsen kognitiivisten kykyjen ja taitojen kehittymisestä.

Kognitiivisia kykyjä voi harjoittaa muutenkin kuin pakkoharrastusten avulla. Sain lapsena harrastaa itseäni kiinnostavia juttuja (ratsastus ja lukeminen ja teini-iässä minulle ostettiin oma hevonen) ja kognitiiviset kykyni sekä sosiaaliset taitoni ovat hyvät - ne on nimittäin tutkittu. Jos minä käsken sinua harrastamaan vaikka inhoamaasi mandoliininsoittoa, luuletko sen hyödyttävän itseäsi?

Ohis, mutta "minäkin poltin 50 vuotta kaksi askia tupakkaa päivässä ja silti juoksi maratonin 70 -vuotiaana alle kahden tunnin".  ;D

(Tsiisus, jos sinä olet ns. poikkeus säännöstä, ei se silti muuta tieteellisiä tutkimustuloksia...)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei riitä pelkkä koulumyönteisyys, sillä se on itsestään selvyys koulutetuilla naisilla. Mikäli haluat lapsellesi samat edut mitä monella akateemisen äidin lapsella on luontaisesti, tulee sinun aktiivisesti tukea lapsen koulunkäyntiä. Kysellä läksyjä, auttaa niissä, vahtia kokeiden lukemiset, jne. Ja tämä siis vain kouluun liittyen.

Lisäksi sinun tulee valita lapsen harrastukset lapsen kasvua tukevina. Esim. yksi urheiluharrastus, yksi soittoharrastus ja yksi lapsen oma vapaavalintainen harrastus. Kaikelta harrastustoiminnalta tulee vaatia keskittymistä ja pitkäjänteisyyttä. Harrastuksia ei vain aloiteta ja lopeteta, jne. Tavoitteellisen kilpaharrastuksen jättäisin itse pois kuviosta, sillä lapsella tulee kuitenkin olla riittävästi ns. vapaata kaveriaikaa. 

Tämän lisäksi suosittelen sinulle, että joko luet lapselle aktiivisesti tai sitten edellytät, että lapsi itse lukee kirjoja, esim. ennen nukkumaan menoa. Vanhempien lasten kanssa olisi hyvä katsoa joka iltauutiset ja keskustella niistä lapsen kanssa. Kaiken kaikkiaan lapsen kanssa tulisi koko ajan keskustella, vaikka mistä aiheista.

Moni kauhistuu tätä listausta, mutta voin kertoa, että se on aivan "peruskauraa" meidän akateemisesti koulutettujen äitien joukossa. :)

Miksi ihmeessä lapsella pitäisi väkisin olla yksi soitto- sekä urheiluharrastus jos häntä ei kumpikaan kiinnostaisi? Harrastusten tulee olla lasta kiinnostavia, ei äidin sanelemaa pakkopullaa.

Musikaalisesti täysin lahjaton lapsi, mutta pakko silti käydä "vinguttamassa viulua" kalliilla soittotunneilla. Kuulostaa kyllä mahtavalta. 😄

Noh, sama urheilussa.

Äidilläni on käytynä vain kansakoulu. Hänen kotonaan ei opiskeluun kannustettu. Töihin piti mennä heti kun pakollinen koulu loppui. Koko sisaruslauma opiskeli vasta aikuisena jonkun ammatin, mutta kaikki ns. suorittavalta alalta. Meille tyttärille äiti on aina painottanut opiskelun tärkeyttä. Hän myös ohjasi meidät nauttimaan lukemisesta ja kirjasto oli lapsuudessa meidän lempiretkikohde. Yhteiset lukuhetket olivat tärkeitä meille kaikille. Meillä tyttärillä on ollut mahdollisuus hankkia riittävä koulutus, vaikka äidin mahdollisuudet taloudelliseen tukemiseen olivat ajoittain heikot.

Puolisoni tilanne oli hyvin samanlainen, äiti olisi halunnut opiskella, mutta perheen taloudellinen tilanne pakotti hänetkin töihin ilman jatkokoulutusta. Hän on tukenut puolisoni koulutaivalta ja kannustanut jatko-opiskeluihin. Myös puolisollani on akateeminen koulutus.

Meidän lapsemme on saanut kotoa kannustusta ja tukea koulun ajan. Olemme opettaneet, että koulutus avaa mahdollisuuksia toteuttaa elämässä hänelle tärkeitä asioita. Hänelle koulu on ollut aina helppoa, peruskoulun ja lukion päättötodistukset olivat huipputasoa ja nyt hän opiskelee toivomaansa alaa yliopistossa.

Uskon, että äidillä on vaikutusta lasten koulutukseen, mutta enemmän se on asenteesta kuin äidin omasta koulutaustasta kiinni.

Kannustus, lapsen itsetunnon ja omaksi itsekseen tulemisen tukeminen ovat mielestäni tärkeitä. Oman kokemuksen mukaan ei kannata veren maku suussa vaatia kymppejä ja tehdä lapselle koulusta sellaista mörköä, jonka suhteen vain täydellinen suoritus kelpaa. 

Ei pidä paikkaansa meillä vaikken umpityhmä olekkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kannustus, lapsen itsetunnon ja omaksi itsekseen tulemisen tukeminen ovat mielestäni tärkeitä. Oman kokemuksen mukaan ei kannata veren maku suussa vaatia kymppejä ja tehdä lapselle koulusta sellaista mörköä, jonka suhteen vain täydellinen suoritus kelpaa. 

palkitsin kun sai 9-10 mutta piti pienentää summaa kun niitä kymppejäkin tuli alvariinsa. 

Koulutus pääsääntöisesti korreloi älyn kanssa ja älykkyys periytyy etupäässä äidiltä. Siksi äidin koulutus korreloi lapsen älykkyyden ja koulumenestyksen kanssa. Jos olet älykäs, se riittää.

Ollaan molemmat miehen kanssa käyty yliopisto.

Koulun osalta lapsilla on vastuu oppimisesta ja tekemisestä itsellään. Autetaan kyllä jos kysyvät apua. Osallistutaan vanhempainiltoihin, koulun tilaisuuksiin ja näytetään, että lapsen koulu on tärkeä paikka.

Me ei vaadita tai edellytetä tiettyjä numeroita tai osaamista. Kysytään lapselta, onko itse tyytyväinen. Jos on, se riittää. Hyvästäkään numerosta ei saa rahaa, motivaation oppia täytyy löytyä itsestä.

Älylaitteiden kanssa ei saa olla rajattomasti. Illalla pitää mennä nukkumaan. Kävelemällä ja pyörällä pääsee, ei kuskata kevein perustein.

Meillä kaikki lukevat ja käydään yhdessä kirjastossa. Katsotaan myös leffoja yhdessä.

Syödään yhdessä aina kun voidaan. Ruoka on se, mitä on tarjolla. Harrastaa ja kokeilla saa mitä haluaa, mutta kausi täytyy käydä loppuun. Tavaroita ja uusia vaatteita saa tarpeeseen, ei huviksi tai jos tekee mieli.

Kotona saa kiehua ja raivota, mutta koulussa ja kylässä täytyy osata olla, ja jos joku sanoo päivää, siihen on vastattava vaikka mutisemalla moi.

Katson areenasta ajankohtaisohjelmia kun teen ruokaa tms ja lapset oppivat kyllä, että asioita on normaalia seurata.

Mä yritän tällä sanoa, että ihmiset elää kukin omaa elämää ja työ ja koulutus vaikuttaa moneen asiaan, mutta akateemissa perheessä lapset on myös ihan kujalla. Yliopisto ei tee kenestäkään hyvää vanhempaa.

Jos ap haluaa, että lapsi menestyy, opeta hänelle uteliaisuutta ja kiinnostusta asioihin. Koulutehtävien tankkaamisen sijaan tutkikaa asioita. Anna lapselle sanavarasto, Aku ankka on ihan kelpo jos muu lukeminen ei kiinnosta. Huolehdi riittävästä unesta ja liikkumisesta ja pidä kännykän käyttöä silmällä. Rakasta ja kannusta. Näytä, että lapsesi riittää juuri sellaisena kun on. Rakkautta ja rajoja, vaikka se joidenkin mielestä on vanhanaikaista.