Lue keskustelun säännöt.
ADHD epäily lapsella
20.04.2023 |
Onko täällä ketään, kenen lapsi olisi saanut eskari/alakouluikäisenä diagnoosin ADHD? Kaipaisin kokemuksia.
Oma poika oli niinsanotusti aivan normaali ipana päiväkodin viimeiseen vuoteen saakka. Tuolloin alkoi esiintyä kavereiden kiusaamista ja oikeasti aggressiivista käytöstä sekä kavereita että paikan aikuisia kohtaan. Raivokohtaukset alkavat silmänräpäyksessä ja samoin myös usein loppuvat niin ja oli taas oma iloinen itsensä. Esim piireissä lähti haahuilemaan kun oli niin "tylsää" ja painui tekemään jotain muuta. Tuo aggressiivinen käytös huolestutti muitakin mutta henkilökuntakin sanoi että seuraillaan, joku varmaan harmittaa ja onko ollut muutoksia elämässä jne.
Eskarivuotena alkoi ilmetä hyvinkin voimakasta aggressiivisuutta kavereita ja henkilökuntaa kohtaan, samaan tapaan kuin päiväkodissa, saattoi tulla aivan tyhjästä tai pienimmästäkin harmituksesta. Kaikenlaiset tukitoimet siellä otettiin käyttöön, kuraattorit, koulupsykologit, avustaja, erityisjärjestelyjä tuntien suhteen jne. Oppimisessa ei ole ollut MITÄÄN ongelmaa mutta sensijaan lähtee haahuilemaan, häiritsee tunneilla ja tekee kiusaa, asiat jotka häntä kiinnostavat sitten kiinnostavatkin. ADHD:ta kuulemma ei ole syytä henkilökunnan puolesta epäillä koska ns täydellinen oppimisen suhteen.
Lapsi on aina ollut huono nukkumaan vauvanakin, päiväunet jäi jo kauan sitten vaikka kuinka yritti, illalla aikaisin nukkumaanmeno on aivan mahdotonta ja ei ole varmaan ikinä nukahtanut ennen kymmentä(paitsi kipeänä) vaikka menisi seitsemältä pötköttämään. Ei millään rutiineilla tai toimilla siis millään. Ruokailut menee miten menee, kun touhuaa kaikkea muuta samalla kun syö. Ei halua leikkiä yhtään yksin tai olla ylipäätänsä yksin ja kokoajan on tehtävä jotain, jos joku vanhemmista ei pääse HETI tekemään jotain raivo on taattu. Ihan järkyttävää menoa, varsinkin silloin kun toinen aikuinen on esim työreissussa. Lapsi puhuu tosi rumasti ja menee pitkin seiniä, on aggressiivinen myös kotona ja seinät/telkkarit saavat päivittäin osumaa ihan hajoamiseenkin saakka. Rajoja ja hellyyttä on, mutta tuntuu että kaikki keinot on käytetty niin kotona kuin koulussakin.
Perheneuvolaan olen jo ajat sitten ottanut yhteyttä epäilyksieni perusteella, tuolloin vaan sanottu että seuraillaan ja oli tukitoimena just kuraattorit ja muut, nyt taas olin yhteyksissä että pääsisi paikanpäälle ja saamaan lapselle apua ja selvittää olisiko käytöksen takana jokin häiriö. Ihan käsittämättömän vaikeaa saada yhtään mitään kunnollista apua mistään, kun selitetään kaikki vain huonolla käytöksellä ja esim sillä että kesäloma stressaa/eskarin ja koulun alku stressaa/kaikki stressaa ja sitä lapsi oireilee, aina keksitään joku syy minkä takia kiukuttaa. Huoh.. Sitäkään ei kukaan ota kuuleviin korviinsa, että toisella vanhemmalla on ADHD että perimäkin voisi tukea mahdollista diagnoosia.
Kuulostaako jonkun tietävän korvaan ADHDlta, tai joltain muulta häiriöltä? Oon ihan loppu. Toivottavasti asiat alkavat nyt rullaamaan..
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsenkin on vaikea motivoitua, jos häntä hallitseva jämähtää aggressiivisuuteen.
Parisuhteissa ihmiset monesti kilahtaa samoista asioista, reagoivat vaistomaisesti. Lasten kanssa sama kilahtaminen on vaarallista. Sille helposti sokaistuu, eikä silloin voi muuttaa omaa käyttäytymistään.
Kilahtaminen on vähän niin kuin akuutti psykoosi.
Oli psykoosin aihe kuinka looginen tahansa, se on lapsesta pelottava!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa curling vanhemmalta joka ei osaa olla vanhempi ja laittaa rajoja lapselle.
Ei adhd.Just, no empä mä näitä kommentteja kaivannut vaan kokemuksia. Voin ihan rehellisesti sanoa että kotona molemmat tekevät ja ovat tehneet kaikkensa, mutta nyt ollaan aivan lopussa molemmat tähän tilanteeseen.
Ap
Väkinäisyys monesti ajaakin ääritilanteisiin... Kun ei uskota, että jokin ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsenkin on vaikea motivoitua, jos häntä hallitseva jämähtää aggressiivisuuteen.
Parisuhteissa ihmiset monesti kilahtaa samoista asioista, reagoivat vaistomaisesti. Lasten kanssa sama kilahtaminen on vaarallista. Sille helposti sokaistuu, eikä silloin voi muuttaa omaa käyttäytymistään.
Aikuinen joka ei osaa käsitellä tunteitaan on huono kasvattaja. Vaistomainen käytös ei ole aikuismaista käytöstä vaan surkeaa tunteiden käsittelyä.
Ei kuulosta minusta ADHD:lta, vaan vain että sillä lapsella on synnynnäisesti joukko haastavia temperamenttipiirteitä. Helpottaa kyllä iän myötä, ja kouluunmeno luultavasti rauhoittaa paljon. Itsellä hyvin samantyyppinen tytär, toinen lapsi ihan erilainen, ja kyllä se siitä on lähtenyt hyvin menemään. Murrosikää tässä nyt kyllä odotetaan ja sekin voi olla myrskyisä, kun kerran on minulta perinyt ne kasan elämää haastavoittavia temperamenttipiirteitä kuten impulsiivisuus, intensiivinen tunneilmaisu, matala rytmisyys, perusnegatiivinen mieliala...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsenkin on vaikea motivoitua, jos häntä hallitseva jämähtää aggressiivisuuteen.
Parisuhteissa ihmiset monesti kilahtaa samoista asioista, reagoivat vaistomaisesti. Lasten kanssa sama kilahtaminen on vaarallista. Sille helposti sokaistuu, eikä silloin voi muuttaa omaa käyttäytymistään.
Aikuinen joka ei osaa käsitellä tunteitaan on huono kasvattaja. Vaistomainen käytös ei ole aikuismaista käytöstä vaan surkeaa tunteiden käsittelyä.
Moni sanoo lapselle tylysti, ja pitää sitä täysin oikeutettuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta minusta ADHD:lta, vaan vain että sillä lapsella on synnynnäisesti joukko haastavia temperamenttipiirteitä.
Jos on synnynnäisesti haastava, miksei sitä oteta huomioon?
Vaatikaa tutkimuksia. Ja itse eskarin opettajana sanoisin että jos vahvat tukitoimet on eikä auta niin jotain on. Itse kyllä olisin epäillytkin adhd/autisminkirjoa. Ja vahvasti ohjannut tutkimuksiin.
Voi olla adhd, mutta voi olla muutakin. Autismin kirjo on laaja, ja kielellisesti normaalisti kehittyvä usein saa diagnoosin myöhään. Se voi myös aiheuttaa käytöspulmia sekä keskittymisen vaikeuksia. Normaali oppiminen ei sulje kumpaakaan pois.
Ja kannattaa myös jos mahdollista, käyttää puheterapeutin arviossa, vaikka puhe päällisin puolin kuulostaa normaalilta ja perusjutut ymmärtää. Jollain osa-alueella voi silti olla haastetta. Ei esim. ymmärrä kaiken merkitystä ikätasoisesti tai ei muista kuulemaansa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta minusta ADHD:lta, vaan vain että sillä lapsella on synnynnäisesti joukko haastavia temperamenttipiirteitä. Helpottaa kyllä iän myötä, ja kouluunmeno luultavasti rauhoittaa paljon. Itsellä hyvin samantyyppinen tytär, toinen lapsi ihan erilainen, ja kyllä se siitä on lähtenyt hyvin menemään. Murrosikää tässä nyt kyllä odotetaan ja sekin voi olla myrskyisä, kun kerran on minulta perinyt ne kasan elämää haastavoittavia temperamenttipiirteitä kuten impulsiivisuus, intensiivinen tunneilmaisu, matala rytmisyys, perusnegatiivinen mieliala...
Kuulostaa siltä että lapsi on oppinut huonon käytöksenä oppimalla vanhempien käytösmallit.
Miksi ihmeessä täällä jauhetaan alistamisesta ja aggressioista ja psyykkisestä väkivallasta? Mitä ihmettä? Aika inhottavaa tulla syyttelemään kasvatusmallista, kun ei tiedä kyseisistä ihmisistä mitään. Käytöshäiriöitähän ei esiinny muiden kun ns paskojen vanhempien lapsilla?
Itselläni useita adhd diagnoosin saaneita, jo aikuisia kavereita, joilla on varsin vankka ja terve lapsuus huolehtivien vanhempien kanssa. Moni on leimattu kurjaksi kakaraksi ja joutunut ongelmiin elämänhallintansa kanssa kun pidetty vain vaikeana tapauksena. Huonosta kasvatuksesta vanhempien syyttämisen sijaan olisi tärkeää saada oireilevalle ajoissa täsmäapua ongelmiinsa ja mahdollisen diagnoosin saaminen mahdollisimman varhain on vain jokaisen osapuolen etu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:lle kaksi huomioitavaa juttua: ADHD ei poissulje älykkyyttä ja nopeita oppimisen taitoja. Ja ADHD ei millään muotoa tarkoita agressiivista käyttäytymistä ts. agressiivisuutta ei kannata lähteä selittämään ADHD:llä.
Nyt kunnon tutkimukset käyntiin. Onko mahkuja mennä yksityiselle, lapselle täytyy tehdä alkajaisiksi neuropsykologin tutkimukset tai edes psykologin. Ja pian. Sen jälkeen olet viisaampi ja asiat lähtevät useimmiten aukenemaan.
Nykyään tuntuu, että pohditaan keskustellaan ja mietitään tukitoimia unohtamatta sitä, että ensin kannattaisi tutkia. Jos sinulla on AP sellainen olo, että jotain on pielessä, hanki lapsi tutkimuksiin hinnalla millä hyvänsä. Älä jää lillumaan keskustelukulttuuriin.
Uskon itse, että saat vastauksia tutkimuksista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaatikaa tutkimuksia. Ja itse eskarin opettajana sanoisin että jos vahvat tukitoimet on eikä auta niin jotain on. Itse kyllä olisin epäillytkin adhd/autisminkirjoa. Ja vahvasti ohjannut tutkimuksiin.
Voi olla adhd, mutta voi olla muutakin. Autismin kirjo on laaja, ja kielellisesti normaalisti kehittyvä usein saa diagnoosin myöhään. Se voi myös aiheuttaa käytöspulmia sekä keskittymisen vaikeuksia. Normaali oppiminen ei sulje kumpaakaan pois.
Ja kannattaa myös jos mahdollista, käyttää puheterapeutin arviossa, vaikka puhe päällisin puolin kuulostaa normaalilta ja perusjutut ymmärtää. Jollain osa-alueella voi silti olla haastetta. Ei esim. ymmärrä kaiken merkitystä ikätasoisesti tai ei muista kuulemaansa tms.
Koulun puolelta on myös otettu yhteyttä eri tahoihin, jotta tilanne lähtisi etenemään. "Onneksi" on muitakin jotka tiedostaneet ongelman, koska ilman muiden tukea ollaan pyöritty aika tyhjän päällä kun otettu yhteyttä eri tahoihin/neuvolassa puhuttu ongelmista, ne on selitetty aina jollain ikätasoisella asialla ja uhmalla ja jos ongelma jatkuu voidaan sitten selvitellä asiaa ja diagnooseja voi hakea vasta myöhemmällä iällä jne.
Lapsi on oppinut hyvin aikaisin puhumaan ja on kielellisesti lahjakas(puhutaan myös englantia), oppiminen ollut ikätasoista, kehitys aina ikätasoista jne. Opiskelee mielellään, mut oikeastaan vain niitä asioita mistä tykkää. Käsillään tekee paljon ja mielellään. Ei kuitenkaan niinsanotusti uppoudu mihinkään hyvin syvällisesti ja pakonomaisesti. Puheterapeutilla ei ollakaan käyty kun ei ole ollut tarvetta koskaan, mutta pitääpä selvitellä. Ei ainakaan muistin kanssa ole ongelmaa, muistaa varmaan senkin mitä joku sanoi kaksi vuotta sitten tiettyyn kellonaikaan. :D En tosiaan ole ollut mistään muusta huolissani kuin näistä käytöspuolen ongelmista, jotka tuntuvat vain lisääntyvän. Ja siis kun käytöksessäkin on ollut poikkeavaa vain tuo aggressiivisuus ja tietty vaativuus, muutoin on aivan normaali ja ns läsnäoleva lapsi ollut aina. Tunnetaitoja on harjoitettu jo kauan sekä kotipuolessa että eri tahojen kanssa, eskari ja koulumaailmassa jne.
Ap
FB:ssä on vertaisryhmiä. Niissä saa paremmin tietoa ja ymmärrystä kuin täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa curling vanhemmalta joka ei osaa olla vanhempi ja laittaa rajoja lapselle.
Ei adhd.PÄINVASTOIN, kuulostaa liian ankaralta ilmapiiriltä. Sitä lapsi protestoi. Asia on helppo huomata, kun seuraa syy-seurauksia, ja suostuu myös uskomaan ne.
Tai ehkä muuten vaan ei ole lapselle sopiva ympäristö.
Kuulostaa siltä, lapsi kuormittuu päiväkodissa ja eskarissa. Se viittaa ADHDn tai jonkun nepsyongelman mahdollisuuteen.
Nämä lapset kuormittuvat helposti joutuessaan viettämään aikaa suurissa ryhmissä. Ja kun kuormitus kasvaa liian suureksi, se purkautuu jollakin tavalla.
Jotkut saavat hirveitä raivokohtauksia, joihin voi liittyä väkivaltaista käytöstä muita tai itseä kohtaan. Ne raivokohtaukset alkavat yllättäen ja ilman näkyvää syytä.
Jotkut reagoivat sulkeutumalla niin että eivät pysty puhumaan eivätkä kuule tai ymmärrä muiden puhetta. Heidän hätänsä jää helposti huomaamatta, toisin kuin niiden jotka saavat raivareita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa curling vanhemmalta joka ei osaa olla vanhempi ja laittaa rajoja lapselle.
Ei adhd.PÄINVASTOIN, kuulostaa liian ankaralta ilmapiiriltä. Sitä lapsi protestoi. Asia on helppo huomata, kun seuraa syy-seurauksia, ja suostuu myös uskomaan ne.
Kuulostaa enemmän siltä että ap pesee pyykkinsä omo colorilla ja lapsen iho kutisee 24/7.
Olisihan se pitänyt arvata, että täältä on turhaa odottaa fiksuja vastauksia yhtään mihinkään. Jos se nyt välttämättä sun peppua kutittaa, niin käytä herkän ihon hajusteettomia tuotteita kuten meillä tehdään. :)
Ap
Tuo omo-kommentti on yksi parhaimpia mitä olet saanut.
Lapsellasi voi hyvinkin olla aistiyliherkkyyttä ja vaatteet kutittaa 24/7, ihan pesuaineesta riippumatta. Kyllä sellaisesta kuka tahansa raivostuisi, etenkin jos päiväkodissa tulee vielä jotain lisä-ärsytystä ja vielä vaaditaan että pitäisi keskittyä johonkin.
Aistiyliherkkyydet ovat tavallisia adhd- ja nepsyhenkilöillä. Omo-kommentoija saattaa olla ihan oikeilla jäljillä.
T. Äiti, jonka täytyy kuivata lapsensa sukat ja ja kaikki vaatteet kuivausrummussa etteivät ne raapisi. Kaikille muille ne vaatteet tuntuvat pehmeiltä vaikka eivät kävisi kuivausrummussa.
Kilahtaminen on vähän niin kuin akuutti psykoosi.