Yhteishuoltajuus vs yksinhuoltajuus. Valaiskaa viisaammat ja kokeneemmat,

jos on yksinhuoltajuus, ei se toinen vanhempi saa tehdä lapsen kanssa paljonkaan ilman virallisen huoltajan lupaa, ts jos vaikka virallinen huoltaja joutuu sairaalaan, niin kaikkeen mitä toinen vanhempi tekee lapsen kanssa (kuskailee, hakee paikoista jne) pitää olla kirjallinen lupa.



Eli jos on vanhemmilla suht hyvät välit ja molemmat haluaa olla lapsen kanssa, niin vaikka lapsi asuisikin toisen luona enemmän ja toisen luona vain kävisi, niin yhteishuoltajuus vaikuttaa kätevämmältä ja selkeämmältä vaihtoehdolta.

Yksinhuoltajuutta mietin siksi, ettei tarvi sitten joskus kun toinen tulee järkiinsä, alkaa tappeleen lapsista. Tapaamisoikeuden siis hyväksyn ihan normaalina ja toivonkin että se onnistuisi. AP

Pystyy iän kaiken sekaantumaan entisen puolison asioihin lasten kautta. Sitten kun uudet kumppanit on kehissä jne, asiat on monesti paljon mutkikkaampia. ja aina pitää neuvotella.

olen tapellut lapsista niin monta kertaa exän kanssa, että olen aivan uuvuksissa. Exä ei halua paljoakaan tavata lapsia, paitsi tietysti aina juuri silloin kun me olemme lasten kanssa lähdössä lomamatkalle tms. Jos ei sovi, niin johan hän soittelee jos mihinkä instanssiin ja parkuu kun ex-vaimo ei anna tavata lapsia.

harva suostuu ja ellei yhteistoiminta ole täysin mahdotonta tai toinen vanhempi aivan kelvoton, ei suostu käräjäoikeuskaan.

Siitä on lapselle se haitta, että hänellä on vain yksi huoltaja.



Jos yksinhuoltaja menettää jollakin tavalla elämänsä hallinnan niin toisen vanhemman on erittäin vaikeaa, jopa mahdotonta puuttua tilanteeseen, vaikka tapaisi lasta säännöllisesti ja näkisi, mitä tilanne lapselle aiheuttaa. Pahimmassa tapauksessa toinen vanhempi joutuu katsomaan päältä, kun hänen oman lapsensa mielenterveys luhistuu ja tulevaisuuden toiveet romahtavat.



Yhteishuolto on lapselle kuin vakuutus. Ei sitä normaalitilanteessa tarvita, mutta kun tulee hätä, se on korvaamaton.



Normaalielämässä on paljon tärkeämpää, kumman luona lapsi on kirjoilla. Lähivanhempi voi halutessaan päättää kaikista lapsen asioista yksin, kyselemättä toiselta mitään. Vain lapsen uskontoa tai nimeä ei voi vaihtaa yksin eikä muuttaa ulkomaille ilman toisen huoltajan lupaa.



Kiusanteko on täysin mahdollista huoltajuusmuodosta riippumatta.



Yhteishuollon suosiminen on mielestäni täysin perusteltua.

Myös yksinhuoltajan lapset tapaavat toista vanhepaansa ja myös heillä voi olla aivan samanlaisia tapaamisongelmia. TApaamiset ja huoltajuus ovat täysin erilliset asiat.

avaamiseen vaaditaan molempien vanhempien lupa. Jos toinen osapuoli on kiusanhenkinen voi estää esim. passin hankkimisen ja ulkomaan matkat jne.

ja sillä on siinä asiassa tasan merkitystä onko yksinhuoltaja vaiko ei. Sain lopulta viranomaiset vakuuttuneeksi siitä, ettei isän nimeä tarvita kun isä ei suostu sitä nimeään antamaan.

yhteishuoltajuuteen, jos sinulla on syitä vastutsaa sitä!!



Nykyään lastenvalvojat on paljon konservatiivisempia kuin käräjäoikeudet ja ajavat miehille yhteishuoltajuutta silloinkin kun on aivan selvää ettei ero ole tapahtumassa kaikessa sovussa ja yhteisymmärryksessä.



Yhteishuoltajuus, tapaamisoikeudet ja elatusapu ovat kaikki eri asioita ja päätetään erikseen.



Soita yksin- ja yhteishuoltajien liiton neuvontaan, jos tarvitseyt lainopillista apua.



Tämä lista on aika heikko tietolähde.



Mutta ennenkaikkea: ei pitäisi antaa lastenvalvojan viedä itseään kuin pässiä narussa.

Ulkomaanmatkoja ei pysty estämään edes yksinhuoltaja-lähivanhempi. Poliisi antaa vähintään väliaikaisen passin aina, kun ei ole syytä pelätä kaappaustilannetta.

miksi etäisän (kuten meillä), joka näkee lasta vain pari tuntia viikossa pitäisi saada yhteishuoltajuus. Yhteishuoltajuus olisi mielestäni ok tapauksissa, joissa lasten arjesta *oikeasti* vastataan yhdessä. Eikä niin että isällä on kaikki mahdolliset oikeudet mutta ei juuri mitään velvollisuuksia ja suurin taloudellinen taakkakin on sälytetty naiselle. Jonka elämä siis käytännössä on yksinhuoltajan elämää.

Yksinhuoltajuushakemuksen taustalla on lähes aina tavoitteena sulkea toinen vanhempi pois lasten elämästä. Se on väärin lapsia kohtaan, olipa heidän toinen vanhempansa millainen tahansa. Kun isältä viedään huoltajuus, häneltä viedään usein kaikki motivaatio pitää huolta lapsistaan. Eihän hän ole enää edes vanhempi, miksi hän yrittäisi yhtään! Eron jälkeen on kaikilla aina vaikeaa. Älkää vaikeuttako lastenne tilannetta enempää!

kun ihmettelin miksi isällä on tapaamisoikeus mutta ei mitään velvollisuuksia. Meillä tilanne oli se, että isä ei tavannut lapsia sopimuksen mukaisesti, enkä siis saanut häntä siitä tilille mitenkään. Kärsin vain nahoissani.

perusteita.

Olisiko teistä itsestänne todella kivaa, kun saisi tavata lapsiaan vain neljä vuorokautta kuussa? Ei se kuulkaa ole helppoa isilläkään eron jälkeen.



Kaikissa ratkaisuissa pitäisi kuitenkin pitää ohjenuorana LASTEN hyvinvointia eikä omaa kateutta tai katkeruutta. Ja LASTEN kannalta on tärkeää, että yhteys isään säilyy. Ja se säilyy paremmin, kun on yhteishuolto. Tämän pitäisi olla riittävä syy yhteishuoltoon!!!

Joku kirjoitti:



>Yksinhuoltajuushakemuksen taustalla on lähes aina tavoitteena >sulkea toinen vanhempi pois lasten elämästä.



ei ole totta, ei huoltajuudella suljeta ketään pois. Tapaamisoikeudet (eri asia) on se juttu joka vaikuttaa yhteydenpitoon.



>Se on väärin lapsia kohtaan, olipa heidän toinen vanhempansa >millainen tahansa.



Jos ' toinen vanhempi' (face it: yleensä mies) on väkivaltainen, on oikein lapsia kohtaan pitää etäisyyttä



>Kun isältä viedään huoltajuus, häneltä viedään usein kaikki >motivaatio pitää huolta lapsistaan. Eihän hän ole enää edes vanhempi



Hän on edelleen lapsen juridinen vanhempi, sitä ei huoltajuuspäätös pyörrä. Miehet ovat itse velvollisia välittämään ja huolehtimaan lapsistaan, ei se ole naisten vika että joiltakin miehiltä ei nykyään löydy motivaatiota.

ei ole sama asia kuin tapaamisoikeudet!!! Sotket ne toisiinsa.

kanssa en ottaisi yhteishuoltajuutta: hän voi päästä lapsen omiin rahoihin käsiksi

Mies ei noudattanut sovittuja tapaamisia, ei hakenut sovittuina päivinä koulusta, ei pitänyt mitään yhteyttä useaan vuoteen. Hankaloitti vain tahallaan minun ja lasten elämää kuten passin saamista, ei maksanut elatusmaksuja jne. Yksinhuoltajuuden jälkeen on kaikki lasten asiat on ollut helpompi hoitaa, koska päätösvalta on yksin minulla. Saan myös päättää annanko lapsiani isän luokse vai en.