Teettekö yksin asioita?

Sooloseksiä en edes kehtais tehdä seurassa .

Menen kesällä mökille mieluusti yksinkin, ja matkustan myös usein yksin. Mieheni ei aina pääse, joten menen yksin - ja suoraan sanoen se on aivan ihanaa! Kivaa on mennä miehenkin kanssa, tai äitini kanssa, tai kaverin kanssa - mutta parhaat reissut olen tehnyt yksin!

Minulla on mies, isot lapset, sisko, ystäviä ja kavereita, eli seuraa löytyy aina, jos haluan, mutta tykkään tehdä myös yksin.

Teen yksinäistä työtä, jossa voi mennä helposti päivä paljon muita näkemättä, sen lisäksi kyljen teäietenkin työmatkat ja suurimman osan kauppareissuista yksin. Viihdyn oikein hyvin yksin ja kotona varsinkin tykkään olla itsekseni.

Jos en tekisi mitään yksin, elämä olisi ollut aika tyhjää, kun mies teki pitkää työpäivää ja paljon työmatkoja.

Teen päiväretkiä milloin mihinkin, luontoon tai lähikaupunkiin.

Käyn kahviloissa, ostan ison kupin kuumaa ja hyvän leivoksen ja nautin ihmisvilinästä tai luen kirjaa.

Olen käynyt yksin mm. teatterissa. Joskus kävin hetken mielijohteesta katsomassa, löytyykö illan näytökseen lippua, ja yleensä löytyi yksittäinen paikka.

Nykyisin miehellä työmatkoja on paljon vähemmän ja siksi ehdimme tehdä kaikkea mukavaa yhdessä.

Kuten aikaisemmin jo sanoin tekeväni asioita yksin niin onhan tässä yksinolossakin surullisiakin hetkiä. Joskus sitä kaipaisi seuraakin, mutta silti hommat hoituu itsekseenkin. On kivaa ja pahaa olla yksin ja mitä enemmän painottaa sanaa yksin niin sitä synkempi olo vaan tulee.

Huomenna olen töissä, frisbeegolfaamassa, syömässä ja kotonakin olen yksin. Yksin oloa aivan koko päivän. Jos sitä miettii omaa yksinoloaan, niin sitten varmasti mieli menee matalaksi, kuten nytkin.

Lionel Richien Hello kappalekin soi tähän hetkeen.

Teen asioita yksin. Suorastaan nautin siitä. Kolmen lapsen äitinä omaa aikaa ei ole liiaksi, joten kaikki mahdollisuudet yksin oloon käytän hyväkseni. Koen uuvuttavaksi, jos niinä hetkinä kun en ole lasten kanssa, joudun olemaan sosiaalinen.

Yksin on mukava tehdä asioita. Nykyään kun on tämä sosiaalinen media, niin täällä saa jaettua fiiliksiä, jos kokee tarvetta siihen.

Matkustaminen on parasta yksin, mutta näin perheellisenä se ei ole mahdollista (rahat ei riitä useampiin eri matkoihin). Ratkaisen asian niin, että käyn vaikka yksin kävelemässä.

Retkeilykin on kivaa ihan vaan omassa seurassa. Saa edetä omaan tahtiin ja olla hiljaa. Yhdessätekemisen ongelma on minusta se, että toinen saattaa puhua jostain mieltä painavasta asiasta. En minä luontoretkellä halua olla minään Leelian lepotuolina vaan kuunnella luonnon ääniä ja havainnoida asioita, rentoutua.

Ravintolasyöminen on se, mihin kaipaan seuraa, mutta onneksi (heh) ei ole niin paljoa ylimääräistä, että hienoissa paikoissa tulisi yksin istuttua. Jotain rentoa ruokaa on ok mättää vaikka sellaisessa ikkunapöydässä, josta näkee suoraan ulos.

Elokuvissa yksinolo ei ole noloa. Eihän siellä ole tarkoituskaan jutella!

Se vielä pitää sanoa parisuhteessa yhdessätekemisestä, että siinä on meillä jotenkin aina jotain ihme säätämistä, minkä takia mieluummin menen yksin. Mukavaa meillä aina lopulta on, jos yhdessä mennään, mutta koko se lähtemisrumba on rasittavaa sumplimista. Minä olisin aamusta valmis, kun taas mies käynnistyy vapaapäivänä vasta iltaa kohden.