Näin surullisesti sitten kävi
En olisi voinut kuvitella näiden pitkien lapsettomuushoitojen jälkeen, että, kun vihdoin vahvat + viivat testiin tulivat, että pikkuinen ei olekaan lähtenyt kehittymään.
Kaksi viikkoa sitten torstaina pp 14, HCG oli 94. Eilen kävimme lapsettomuusklinikan ultrassa ja kohdussa näkyi vain raskauspussi, viikkoja nyt tasan 6+0. Lääkäri sanoi, että voi olla, että vielä ei vain näy ja näkyy viikon päästä ja ehdotti uuden HCG arvon mittaamista ja tänään sain kuulla, että arvo oli vain 800. Suru ja ymmärtämättömyys ovat valtavat. Vielä en tiedä onko kyseessä tuulimuna vai onko alkio vain lopettanut kehittymisen. Kontrolliultra on viikon kuluttua. Miten tästä jaksaa taas eteenpäin. Kahden viikon riemu muuttui suruksi. Miten muut hoidoissa käyneet olette selvinneet vastaavasta vai löytyykö täältä samaa kokeneita?
Kommentit (7)
...kun jaksoit vastata ja kiitos kannustavista sanoistasi. Tuli helpottunut olo, kun sai huomata taas ettei ole näiden asioiden kanssa yksin mutta kyllä tuntuu myös puolestasi ihan hirveän pahalta. Tottahan se on, että ei tässä voi kun katsoa huomiseen, eteenpäin on mentävä vaikka aina ei pystykkään käsittämään asioiden tarkoitusta.
Tuntuu epätoivonkin hetkinä toisaalta kummalliselta, että samaan aikaan vaikka lapsettomuudesta kärsii, uskaltaa uskoa, että raskaus on vielä mahdollinen. Se kai tässä onkin se eteenpäin kantava voima.
Meillä tilanne on se, että minulla epäsäännöllinen kierto ja PCO tyyppiset munasarjat. Muuten kaikki pitäisi olla kunnossa. Yksi luomuraskaus alkoi heti ekasta yrityskierrosta, kaksi perättäisissä clomi kierroissa mutta kaikki kolme menivät hyvin pian kesken, pari päivää + testin jälkeen alkoi vuoto ja nyt tämä IVF+ICSI, joka päättyi näin. Kukaan ei ole koskaan sanonut, ettei voisi edelleenkin spontaanisti raskaus alkaa mutta jotain tässä pielessä kai on kun 4 vuotta on yritetty ja tässä on tulos. Toivon nyt vaan, että alkaisi vuoto mahdollisimman pian itsestään ettei tarvitsisi mitään kaavintoja tms.
Rohkenenko kysyä, millainen teidän lapsettomuustausta on, onko selittäviä tekijöitä lapsettomuuteen löytynyt?
Toivon kovasti teille jaksamista ja onnea alkavaan hoitoon! Kunpa nyt kaikki menisi hyvin alusta loppuun asti.
Tsemppihalein Kirahvi
Kyllä rohkenet kysyä. Meillä nimittäin ei ole löytynyt mitään selvää syytä lapsettomuuteen kummastakaan. Mulla on hyytymätekijöissä häikkää, se saattaa vaikuttaa asiaan, muttei mitään muuta ole löytynyt.
Ihan aluksi osanottoni, riemun jälkeen pudotus on aina kova.
Itselleni kävi toisen IVF:n kohdalla niin, että sain testissä haalean viivan ja veritestissä näkyi pientä, mutta ei riittävää HCG-kohoamista. Minun tapauksessani HCG-arvot rupesivat tekemään ihmeellista sahausliikettä, arvot heittelivät 100 molemmin puolin. Alun perin oli kuitenkin jo selvää, ettei ole toivoa raskauden jatkumisestä. Lääkäri diagnosoi tämän aluksi kiinnittymisen yritykseksi, mutta muutti sen myöhemmin kohdunulkoiseksi raskaudeksi, joka keskeytyi heti alkuunsa.
Ennen kolmatta IVF:a sain työpaikkalääkäriltä, joka on entinen neuvolalääkäri, lähetteen lymfahoitoon. Hoidossa keskityttiin vatsan ja hartiaseudun virtauksiin ja tavoitteena oli saada elimistö palautumaan mahdollisimman hyvin keskenmenosta. Voin lämpimästi suositella lymfahoitoa, jo pelkästään fyysinen olon paraneminen vaikutti mieleeni positiivisesti.
Tämän lisäksi aloitin kilpirauhaslääkityksen lievään vajaatoimintaan. Kolmannessa hoidossa olimme sitten onnekkaampia ja nyt kotona on alle vuoden vanha tyttö.
En varmasti pysty lieventämään tuskaasi paljoa, mutta haluaisin tuoda sinulle esiin positiiviset puolet. Olet joutunut kokemaan useita keskenmenoja, joten kiinnittyminen ainakin onnistuu. Uskon että sinnikkyydellä ja positiivisella asenteella teille vielä se oma käärö syntyy, vaikkakin nyt voi tuntua ettei voimia enää uuteen yritykseen ole.
Sure rauhassa ja ota siihen se aika minkä tarvitset, mutta älä jää suruun makaamaan. Muista myös että et ole yksin surusi kanssa, myös kumppanisi on tässä mukana.
Mieliala ja asenne ovat yksi tekijä raskauden onnistumisessa (näin minulle klinikalla vakuutettiin ja uskon siihen itsekin), joten kun vain jaksat, niin täysillä vain uuteen yritykseen.
Voimia!
-marvik-
Ja pahoittelut kokemastasi. Valitettavasti tällaiset varhaiset keskenmenot ovat kovin yleisiä. Sekä luomuraskauksissa että hoitoalkuisissa. Hoitoalkuisissa ne vaan huomataan vielä useammin.
Itselläni on takana yksi biokemiallinen raskaus (hcg oli pp 12 vain noin 30 ja kävi korkeimmillaankin vain noin sadassa) ja kaksi varhaista keskenmenoa (toinen niistä oli keskeytynyt keskenmeno kuten sinulla ja jouduin lopulta lääkkeellisen tyhjennyksenkin jälkeen vielä kaavintaan. Toinen keskenmeni alkoi spontaanisti muutama päivä ennen varhaisultraa). Kaikki nämä raskaudet ovat olleet ivf-alkuisia.
Kummasti sitä aina kokoaa itsensä ja elämä jatkuu. Uusi hoito ainakin itselläni on aina tuonut lisää toivoa, on taas jotakin mitä odottaa. Meidät on lopulta palkittu ivf-pojalla, joten omalla kohdalla sitkeä yritys kannatti. Nyt toiveissa olisi toinen lapsi, mutta hoidot tuntuvat alkavan taas samalla epäonnistumisten kaavalla... ehkäpä se plussa kestää taas jossakin vaiheessa loppuun asti.
Tsemppiä teille jatkoyrityksiin!
... että olette jaksaneet vastailla ja tsempata. Tänään onkin jo paljon parempi mieli ja tuntuu, että kyllä tässä taas eteenpäin mennään.
Olen tyytynyt ajatukseen, että nyt meni näin ja jajattelen luottavaisesti, että joskus vielä onnistuu. Onhan se jo hyvä, että solut hedelmöittyvät ja mahdollisuus tulla raskaaksi on olemassa.
Ihanaa kuulla, että monienkin epäonnistumisten jälkeen voi lopulta onnistua:)
Tyhmä kysymys tämä mutta aloin vain katsoa noita HCG taulukoita ja huomasin, että 4 viikkoa siirrosta HCG:n pitäisi olla 1080- niin onko 800 todella IHAN varmasti varma merkki ettei siellä mitään ole? Entä jos alkio olisikin kiinnittynyt vähän normaalia myöhemmin? En mitään toivoa elättele mutta tulipa vaan tämäkin ajatus mieleen.
Klinikalla eivät puhuneet mitään keskeytyneestä keskenmenosta!? Sanoivat että tällaiset on usein tuulimunia tai että alkion kehitys on loppunut syystä tai toisesta. Mistä WAW tiedät, että tämä on nyt keskeytynyt keskenmeno?
Voimia ja (syys)auringon säteitä kaikille
... jaahas, olinpa tyhmä, kun en tiennytkään, että se keskeytynyt keskenmeno tarkoittaa juuri sitä, että ei tule itsestään suoraan pois... no kaikkeen sitä on kuukkelista (google) apua ;)
En voi sanoa tietäväni, miltä sinusta nyt tuntuu, mutta jotakin voin aavistella. Meillä myöskin pitkät hoidot, mistä lähti raskaus 06. Meni loppuun saakka ja vauvamme syntyi kuolleena. Sen jälkeen kaksi yritystä, syksyllä 07, mistä myöskin raskaus, mikä meni kesken ja keväällä 08, mikä meni mönkään täydellisesti. Nyt ollaan lähdössä uuteen stimulaatioon.
Minä olen joutunut toteamaan omalla kohdallani, että ihminen selviytyy mistä tahansa, kun on pakko. Muuta vaihtoehtoahan ei ole, kuin selviytyä tai vammautua pysyvästi. Eteenpäin on elävän mieli oltava, vaikka kuinka vaikeaa olisi. Suru ja pettymys kuuluvat tottakai asiaan, mutta niihin ei voi lopuksi elämäänsä jumittua. Minä olen käynyt hirmuisen syvällä, en millään olisi voinut uskoa, että minulle käy näin onnettomasti, saatika, että selviydyn. Elämä on kovaa ja epäoikeudenmukaista, mutta onko juuri vaihtoehtoja?
Jos haluat jotain hyvää luettavaa kokemasi tiimoilta, niin voin suositella sinulle seuraavia:
Odotus muuttui menetykseksi, Keskenmeno-opas lapsettomuuden kokeneille (voi tilata Simpukasta)
Helmiä simpukoista - kun lapsettomuus koskettaa, Tuuli Oinonen toim. (voi tilata Simpukasta)
Tyyneys puhuu, Eckhart Tolle
Eläköön kriisi, Laura Day
Tähtien alla ajattelen sinua, Anna-Mari Kaskinen
Elämä kaikissa väreissään, Katja-Maaria Kaskinen
Ja tärkeintä on, ette jää nyt yksin. Meitä on monta, valitettavasti.
Hurjasti jaksuja sinulle ja kaikkea hyvää tästä eteenpäin, Silmulta