Vaivaako ketään muuta ei-niin-nuorta naista jatkuva elämännälkä? :D
Olen +30 vuotias pitkään sinkkuna ollut ja haluan kerätä kokemusta erilaisista miehistä (25 kanssa ollut, hyvä alku :D), bilettää ja tanssia edelleen (no ihan joka vkl ei jaksa), kokeilla joskus mietoja huumeita (kerran kokeillut), matkustaa ympäri maailmaa (sitäkin jonkin verran tehnyt ja nälkä kasvaa syödessä) ja kokea kaikkea muuta mahdollista hauskaa. Vai oletteko jo kaikki asettuneet tyytyväisesti aloillenne aikoja sitten? En ole mikään räväkkä tapaus ulkoisesti, vaan harmaa seinäruusu, mutta sisälläni palaa, enkä pysty asettumaan omakotitaloon perhettä perustamaan ja vakityöhön, vaikka tämän ikäiseltä sellaisia yleensä odotetaan.
Kommentit (42)
Tuo sinun elämännälkä on keski-iän kriiselyä.
Juuri ne harmaat, hajuttomat ja mauttomat kilttitytöt, jotka ovat eläneet nuoruuden ja varhaisaikuisuuden kilttinä heräävät keski-iässä elämätöntä elämäänsä ja hurahtavat kriiseiöyyn.
Koskee niin miehiä kuin naisia. Moni hyvin nuorena naimisiin mennyt eroaa juuri 40 vuotiaana ja alkaa bilettää ja lentää kukasta kukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuo sinun elämännälkä on keski-iän kriiselyä.
Juuri ne harmaat, hajuttomat ja mauttomat kilttitytöt, jotka ovat eläneet nuoruuden ja varhaisaikuisuuden kilttinä heräävät keski-iässä elämätöntä elämäänsä ja hurahtavat kriiseiöyyn.
Koskee niin miehiä kuin naisia. Moni hyvin nuorena naimisiin mennyt eroaa juuri 40 vuotiaana ja alkaa bilettää ja lentää kukasta kukkaan.
Ei koske minua, en ole ollut naimisissa tai perheellinen koskaan, muutama parisuhde koko elämän aikana. Enkä ihan neljääkymmentä vielä ole, en katso olevani vielä keski-ikäinenkään.
Vierailija kirjoitti:
Tuo sinun elämännälkä on keski-iän kriiselyä.
Juuri ne harmaat, hajuttomat ja mauttomat kilttitytöt, jotka ovat eläneet nuoruuden ja varhaisaikuisuuden kilttinä heräävät keski-iässä elämätöntä elämäänsä ja hurahtavat kriiseiöyyn.
Koskee niin miehiä kuin naisia. Moni hyvin nuorena naimisiin mennyt eroaa juuri 40 vuotiaana ja alkaa bilettää ja lentää kukasta kukkaan.
Enpä tiedä. Minä olen juuri tuollainen harmaa, hajuton ja mauton 40-v "kilttityttö", jolta jäi elämä kokonaan elämättä kiltteyden takia, ja ei minua kyllä kiinnosta hurahtaa mihinkään biletysp*rseilyyn.
En ole elämässäni edes suudellut ketään, ja miehet tuntuvat ajatuksenakin etäisiltä kuin fiktiiviset hahmot.
Kaipa tässä hiljaa nurkassa eläessä on sentään ollut sellainen etu, että on kirkastunut mielessä se, mitä elämältä oikeasti toivoo. Siihen yritän nyt satsata kun on mahdollisuus, eli menestykseen haluamallani alalla.
Vierailija kirjoitti:
Tuo sinun elämännälkä on keski-iän kriiselyä.
Juuri ne harmaat, hajuttomat ja mauttomat kilttitytöt, jotka ovat eläneet nuoruuden ja varhaisaikuisuuden kilttinä heräävät keski-iässä elämätöntä elämäänsä ja hurahtavat kriiseiöyyn.
Koskee niin miehiä kuin naisia. Moni hyvin nuorena naimisiin mennyt eroaa juuri 40 vuotiaana ja alkaa bilettää ja lentää kukasta kukkaan.
Hmm, enpä tiedä onko kyse siitä kaikkien kohdalla. Itse olin kyllä parikymppiseksi hajuton ja mauton mutta siitä noin kolmivitoseksi "elin" kyllä ihan muunlaista elämää. Sitten ns asetuin aloilleni noin viideksi vuodeksi kuknes havaitsin että en minä edelleenkään ole sellainen kilttityttö. Vaikka siis samoin kun ap, en ole ulkoisesti mitenkään räväkkä tai huomiota herättävä tyyppi.
Mutta siis joo, sama homma kuin aloittajalla ja pidän tätä vaan hyvänä asiana koska olen ollut ihan maassa ja burn outissa n vuoden (tuon viime vuosien tauottoman kilttityttöily puurtamisen jälkeen). Että ihan tervettä tämä mielestäni vaikka niitä mieskokemuksia kertyi silloin alta kolkytveenä sen verran etten edes muista kaikkia. En minä nyt kuitenkaan aio yhtä holtittomasti käyttäytyä siinä suhteessa mutta vähän kyllä jos vaan menekkiä on.
Elin ton vaiheen 16-23 v. ei enää kiinnosta
Haluat syödä elämän jostakusta pois? VAMPYYRI!
Kukaan ei tiedä, milloin elämä päättyy. Anna mennä vaan, jos siltä tuntuu. Sulla on majdollisuus omiin valintoihin ja niistä oppimisiin.
"Ikiteiniys" kai aika yleinen tila miehillä, naiset yleensä haluaa vakiintua mahdollisimman nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Elin ton vaiheen 16-23 v. ei enää kiinnosta
Niinhän useimmat. Aloituksessa kysyttiin niitä jotka elää noin vanhempana ja joita kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo sinun elämännälkä on keski-iän kriiselyä.
Juuri ne harmaat, hajuttomat ja mauttomat kilttitytöt, jotka ovat eläneet nuoruuden ja varhaisaikuisuuden kilttinä heräävät keski-iässä elämätöntä elämäänsä ja hurahtavat kriiseiöyyn.
Koskee niin miehiä kuin naisia. Moni hyvin nuorena naimisiin mennyt eroaa juuri 40 vuotiaana ja alkaa bilettää ja lentää kukasta kukkaan.
Ei koske minua, en ole ollut naimisissa tai perheellinen koskaan, muutama parisuhde koko elämän aikana. Enkä ihan neljääkymmentä vielä ole, en katso olevani vielä keski-ikäinenkään.
Ei sitä välttämättä koskaan tunne olevansa jo keski-ikäinen. Muistaakseni 35 v. on raja, josta keski-ikä alkaa. Elämä on tässä ja nyt. Elä se juuri niinkuin haluat, Muiden mielipiteistä ei kannata välittää. Minäkin olen aina ollut oman tien kulkija enkä mahdu yhteiskunnan vaatimiin muotteihin.
Mä oon vähän odotellut milloin tuommoinen vaihe tulee itselle eteen. Vielä ei näy. Perheen perustin 19-vuotiaana ja edelleen 30v. saman miehen kanssa yhdessä. On omakotitalot, koirat, lapset ja muut. Ei kyllästytä vielä. Tästä voisinkin päätellä, että me ihmiset ollaan vaan niin erilaisia. Sinä kaipaat juuri noita kuvaamiasi asioita ja minä tykkään omasta elämästäni. Siinä ei ole mitään väärää. :)
Vierailija kirjoitti:
No tuota, "elämännälkää" koen kyllä, mutta ne himoitsemani kokemukset ovat kyllä aika lailla erilaisia kuin sinulla.
No mitä
Minun "elämännälkääni" riittää hyvin jatkuva opiskelu, eri töiden kokeilu ja oman paikan etsiminen. Aloilleenkin voi asettua kaupungin keskustaan omakotitalon sijasta, niin pääsee tarvittaessa kulttuuri- ja muihin rientoihin eikä aikaa mene pihatöihin. Lapsiperhe-elämäkin tuo koko ajan uusia juttuja ja tunteita elämään, tyydyttää hyvin elämän nälkää ja tarjoaa koko ajan vaihtelua. Perheestä huolimatta voin harrastaa ja toteuttaa itseäni monella tavoin. Että sitä nälkää on monenlaista, eletään kaikki itselle sopivasti.
Siihen muutama väkivaltainen jännis-poikkis, abortti, seksitaudit ja kovat huumeet niin alkaa elämännälkä olemaan kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuota, "elämännälkää" koen kyllä, mutta ne himoitsemani kokemukset ovat kyllä aika lailla erilaisia kuin sinulla.
No mitä
Ai millaisia kokemuksia haluaisin? No käydä tietyissä historiallisissa paikoissa, kokeilla cosplayta, nähdä eräitä bändejä livenä, oppia tiettyjä kieliä, mennä yhden taistelulajin kurssille, kaikenlaista tuollaista.
Kyllä mullekin kelpaisi näin 34 kokea uudelleen 20-vuotiaana tehdyt sekoiluni, mutta en pysty koska ensinnäkään kroppa ei kestä enää edes alkoholia ja toisekseen, mulla on se perhe. Pelottaa jos käy jotain ja sitten lapseni jäävät ilman äitiä, koska äiti oli vähä tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mullekin kelpaisi näin 34 kokea uudelleen 20-vuotiaana tehdyt sekoiluni, mutta en pysty koska ensinnäkään kroppa ei kestä enää edes alkoholia ja toisekseen, mulla on se perhe. Pelottaa jos käy jotain ja sitten lapseni jäävät ilman äitiä, koska äiti oli vähä tyhmä.
En ole ikinä sekoillut nuorena, mutta kuinka pahaa se sekoilu oikein on, jos se on suorastaan hengenvaarallista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mullekin kelpaisi näin 34 kokea uudelleen 20-vuotiaana tehdyt sekoiluni, mutta en pysty koska ensinnäkään kroppa ei kestä enää edes alkoholia ja toisekseen, mulla on se perhe. Pelottaa jos käy jotain ja sitten lapseni jäävät ilman äitiä, koska äiti oli vähä tyhmä.
En ole ikinä sekoillut nuorena, mutta kuinka pahaa se sekoilu oikein on, jos se on suorastaan hengenvaarallista?
Nykyään mun mittapuulla on vaarallista lähteä vaikkapa yöksi jonkun baarista isketyn miehen luokse.
No tuota, "elämännälkää" koen kyllä, mutta ne himoitsemani kokemukset ovat kyllä aika lailla erilaisia kuin sinulla.