Onko täällä muita joiden ystävyys hyvän ystävän kanssa, on jo alkanut tarha-iässä?

Paras ystäväni on eka luokalta. 

N53

Vierailija kirjoitti:

Paras ystäväni on eka luokalta. 

N53

En ollut koskaan tarhassa, kun äiti oli kotiäiti. 

Minun paras ystäväni on myös ekalta luokalta.

N54

Vierailija kirjoitti:

Minun paras ystäväni on myös ekalta luokalta.

N54

Jatkan: minäkään en ollut koskaan tarhassa, koska äiti teki kotoa käsin töitä.

Tyttärellä (19v) on jokunen kaveri, jonka on tuntenut päiväkodista asti. Yhden jopa alle 2 vuoden iästä asti. Mutta nämä eivät ole niitä parhaita kavereita enää. Yhteyttä pitää kyllä.

Mulla ei tällaista onnea ole, kun en ole ollut päiväkotikavereideni kanssa kaveri enää päiväkodin jälkeen (ensimmäinen päiväkoti eri paikkakunnalla, toinen päiväkoti eri asuinalueella kuin minne kouluni alkaessa muutettiin).

Muutimme lapsuudessani niin usein, ettei ollut mahdollisuutta kuulua ja juurtua mihinkään tai kehenkään.

Tätä olen opetellut vasta aikuisiässä.

On varmasti, ja siinä välissä ovat käyneet mm. peruskoulun.

Ekalla luokalla tutustuttiin 40 vuotta sitten. Edelleen rakkain ystävä. Tiedän, että on olemassa ihminen, johon voi täysin luottaa.

Mun yksi hyvä ystävä on myös ekaluokalta asti tuttu. Päiväkoti/pph kavereitten kanssa en ole tekemisissä, kun menin eri kouluun kuin muut sieltä.

No mun elämässä on edelleen ne lapsuudenkaverit, joihin tutustuin 1-vuotiaana. Ollaan muutettu yhdessä maalaiskylästä Helsinkiin, asuttu kimppakämpissä, eletty nuoruutta, hoidettu toisten lapsia (niiden joilla niitä on), ollaan säännöllisesti yhteydessä ja nähdään jne.

Lapsuudenkavereiden kanssa on lähes yhtä tiivis ja läheinen suhde, kuin sisarustenkin kanssa. Sen kaltainen kuin sisarussuhde, mutta ei kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ekalla luokalla tutustuttiin 40 vuotta sitten. Edelleen rakkain ystävä. Tiedän, että on olemassa ihminen, johon voi täysin luottaa.

Minunkin eka luokan ystävä on se, johon voin luottaa täysin. Ollaan tunnettu nyt 46 vuotta. 

Mun lapsella on kaveri johon tutustuttiin avoimessa päiväkodissa kun lapset oli 3-4kk ikäisiä. Saa nähdä kestääkö ystävyys aikuisuuteen, nyt ovat 8-vuotiaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekalla luokalla tutustuttiin 40 vuotta sitten. Edelleen rakkain ystävä. Tiedän, että on olemassa ihminen, johon voi täysin luottaa.

Minunkin eka luokan ystävä on se, johon voin luottaa täysin. Ollaan tunnettu nyt 46 vuotta. 

Ja mikä parasta, että ystävyys on säilynyt vaikka ei asuta edes samassa maassa nykyään. Soitellaan kuitenkin kuulumisia kerran viikossa ja yleensä nähdään kerran vuodessa tosin koronan takia jäi pari vuotta väliin. 

Vierailija kirjoitti:

No mun elämässä on edelleen ne lapsuudenkaverit, joihin tutustuin 1-vuotiaana. Ollaan muutettu yhdessä maalaiskylästä Helsinkiin, asuttu kimppakämpissä, eletty nuoruutta, hoidettu toisten lapsia (niiden joilla niitä on), ollaan säännöllisesti yhteydessä ja nähdään jne.

Lapsuudenkavereiden kanssa on lähes yhtä tiivis ja läheinen suhde, kuin sisarustenkin kanssa. Sen kaltainen kuin sisarussuhde, mutta ei kuitenkaan.

Tästä jäi se oleellinen pois, eli lapsuudenkavereiden kanssa on se sama kuin sisarustenkin kanssa, että vaikka oltaisiin aika erilaisiakin eikä oltaisi varmaan missään tekemisissä ellei oltaisi sisaruksia/lapsuudenkavereita eli kasvettu yhdessä, niin he hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet ja lojaalisuus näissä ihmissuhteissa on jotain sellaista peruskalliota, jota on vaikea muissa ihmissuhteissa saada. Hyväksyntä, avoimuus, yhteinen tausta ja kasvuympäristö punoo juuret maan alla tiukasti yhteen, vaikka puut olisivatkin erilaisia.