Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jatkuva punastelu, mikä auttaa?
17.04.2023 |
Jo lapsesta saakka ollut taipumusta tähän. Punastelen ihan kaikissa tilanteissa joissa ei ole yhtään mitään aihetta siihen. Terapia ei auta, ei tämä keskustelemalla muutu. Jotkut mielialalääkkeet auttaa, mutta en haluaisi tämän takia joutua loppuikääni syömään lääkkeitä. Propralista ei ole ollut mitään apua. Rauhoittava lääke auttaa, mutta ei niitä voi säännöllisesti syödä. Kun mulla tämä punastelu on päivittäistä ja melkein missä vaan tilanteessa. Sitä alkaa myös jo pelkäämään etukäteen omia kehon reaktioita jolloin kierre on valmis.
Kommentit (70)
sama vaiva meikäläisellä. Hävettää sekin, että jotkut varmaan luulevat, että olen salaa ihastunut tms.
Herkkä iho vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopeta välittämästä ja hyväksy että punastut.
Voi kun olisikin niin helppoa. Se on oikeasti tosi ahdistavaa ja nöyryyttävää, vie uskottavuutta töissä ja saa välttelemään tilanteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta välittämästä ja hyväksy että punastut.
Voi kun olisikin niin helppoa. Se on oikeasti tosi ahdistavaa ja nöyryyttävää, vie uskottavuutta töissä ja saa välttelemään tilanteita.
En väittänytkään että se olisi helppoa. Miksi kaiken pitäisi olla helppoa? Oman ajattelun muuttaminen on vaikeaa, ja se sinun kannattaa silti tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta välittämästä ja hyväksy että punastut.
Voi kun olisikin niin helppoa. Se on oikeasti tosi ahdistavaa ja nöyryyttävää, vie uskottavuutta töissä ja saa välttelemään tilanteita.
Varmasti, enkä väheksy tätä. Mutta en keksi mitään muuta keinoa kuin hyväksyä se ja vain tehdä asioita. Jokaisella on joku ongelma, eikä järkevät ihmiset välitä kenenkään punastumisesta. Mä ainakin vain arvostan, jos joku painaa menemään punaisuudesta huolimatta. Ajan kanssa se vähenee ja loppuu. Toinen vaihtoehto on just alkaa elää sen ehdoilla ja jättää oma elämä elämättä.
Eri kuin edellinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta välittämästä ja hyväksy että punastut.
Voi kun olisikin niin helppoa. Se on oikeasti tosi ahdistavaa ja nöyryyttävää, vie uskottavuutta töissä ja saa välttelemään tilanteita.
En väittänytkään että se olisi helppoa. Miksi kaiken pitäisi olla helppoa? Oman ajattelun muuttaminen on vaikeaa, ja se sinun kannattaa silti tehdä.
Yritetty on koko elämän ajan ja pitkään terapiassakin käyty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Propral auttaa, hae lääkäriltä resepti.
Jätä omaan arvoonsa nämä "älä välitä" -kommentit. Jokaisella on oikeus hakea apua itseään häiritsevään ongelmaan.
Millä annostuksella käytät propralia? Auttaa kyllä, kun on riittävän suuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta välittämästä ja hyväksy että punastut.
Voi kun olisikin niin helppoa. Se on oikeasti tosi ahdistavaa ja nöyryyttävää, vie uskottavuutta töissä ja saa välttelemään tilanteita.
En väittänytkään että se olisi helppoa. Miksi kaiken pitäisi olla helppoa? Oman ajattelun muuttaminen on vaikeaa, ja se sinun kannattaa silti tehdä.
Yritetty on koko elämän ajan ja pitkään terapiassakin käyty.
Niin. Mitään ihmekeinoa ei ole. Ainoastaan asian hyväksyminen. Pyysit neuvoa, ja se on tuo.
Vierailija kirjoitti:
Propral auttaa, hae lääkäriltä resepti.
Jätä omaan arvoonsa nämä "älä välitä" -kommentit. Jokaisella on oikeus hakea apua itseään häiritsevään ongelmaan.
Kuten kirjoitin, ei ole Propralista ollut minkäänlaista hyötyä tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole kateellinen niin olet vihreä.
Tai vedä tiettyjä lääkkeitä liikaa ja muutu keltaiseksi.
Lopeta hengittämästä niin saatat muuttua siniseksi.
Vierailija kirjoitti:
Millä annostuksella käytät propralia? Auttaa kyllä, kun on riittävän suuri.
Minulla ei ole auttanut vaikka olen ottanut useampia 40mg tabletteja. Pitkä aika on kun olen viimeksi käyttänyt joten tarkkaa annostusta en muista, mutta sen muistan, että vahvalla annostuksella sitä on mennyt. Auttaa muihin fyysisiin oireisiin, mutta ei punastumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Punastelu liittyy jotenkin hormoneihin ainakin naisilla, ainakin minulla. Ihoni on muutenkin ohut. Paheni teininä ja helpottui +50. Onhan se ärsyttävä vaiva ja siihen herkistyy niin että lopulta punastelee jo pelkästä ajatuksen puolikkaasta, tuntuu kuin olisi täysin menettänyt itseä suojaavan kuoren ja olisi paljaana toisten arvioitavana. Oikeasti merkillinen ongelma. Toivottavasti siihen keksitään täsmäapu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä annostuksella käytät propralia? Auttaa kyllä, kun on riittävän suuri.
Minulla ei ole auttanut vaikka olen ottanut useampia 40mg tabletteja. Pitkä aika on kun olen viimeksi käyttänyt joten tarkkaa annostusta en muista, mutta sen muistan, että vahvalla annostuksella sitä on mennyt. Auttaa muihin fyysisiin oireisiin, mutta ei punastumiseen.
Ei se mullakaan auta punastumiseen. Syön 40 mg:n Propralia säännöllisesti 2 - 3 kertaa päivässä verenpaineeseen ja rytmihäiriöihin, ja aina esim. fysioterapeutit oikein säikähtää, miten punainen olen etenkin kaulan ja rinnuksen alueelta. Luulevat ihan, että mulla on joku allerginen reaktio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on sama ongelma. Tuntuu, etten voi oikein mennä mihinkään, kun aina joku huomauttaa punastumisesta. Sitten on päivä pilalla.
Itselläni punastumiseen liittyy voimakas tunne kasvojen menetyksestä. Punastun ilman syytä ja näytän rumalta sekä naurettavalta - tämä johtaa häpeään ja kasvojen menetykseen.
En tiedä onko muilla samaa, mutta tunnen itseni todella epäviehättäväksi punastumisen takia. Meni yksi seurustelusuhdekin pilalle, kun mies nauroi punastumiselleni. Tuntui äärimmäisen nöyryyttävältä, ja tunsin pilanneeni kaiken punanaamaisuudellani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta välittämästä ja hyväksy että punastut.
Voi kun olisikin niin helppoa. Se on oikeasti tosi ahdistavaa ja nöyryyttävää, vie uskottavuutta töissä ja saa välttelemään tilanteita.
En väittänytkään että se olisi helppoa. Miksi kaiken pitäisi olla helppoa? Oman ajattelun muuttaminen on vaikeaa, ja se sinun kannattaa silti tehdä.
Juuri näin. Ja aina voi heittää huumorilla kuten itse teen "mä ihan punastuin huhhuh...." enkä edes yritä peitellä sitä. Kyllä saa ihminen punastua, se on hyvin yleistä. Toisilla herkempää, se on jopa söpöä. Toiset eivät punastu helposti ja jotkut ei kai koskaan. Mutta ei se mikään hävettävä puoli ihmisessä ole. Kannattaa vahvistaa muita hyviä ominaisuuksiaan niin unohtaa tuon puolen. Muut ihmiset vähät välittävät yleensä punastumisista. Se häiritsee lähinnä punastujaa itseään.
Hyväksyminen on toki suositeltavaa, mutta miten se tapahtuu käytännössä?
Sitä paitsi ainakin minulla on tunne, että useimmat ihmiset eivät tätä piirrettä hyväksy. Minua kiusattiin teininä punastumisesta, ja aikuisenakin olen kuullut vaikka minkälaista naureskelua, kauhistelua, vitsailua ja kiusoittelua.
Miten tätä piirrettä voi siis hyväksyä itsessään, kun ei sitä kukaan muukaan hyväksy?
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on sama ongelma. Tuntuu, etten voi oikein mennä mihinkään, kun aina joku huomauttaa punastumisesta. Sitten on päivä pilalla.
Itselläni punastumiseen liittyy voimakas tunne kasvojen menetyksestä. Punastun ilman syytä ja näytän rumalta sekä naurettavalta - tämä johtaa häpeään ja kasvojen menetykseen.
En tiedä onko muilla samaa, mutta tunnen itseni todella epäviehättäväksi punastumisen takia. Meni yksi seurustelusuhdekin pilalle, kun mies nauroi punastumiselleni. Tuntui äärimmäisen nöyryyttävältä, ja tunsin pilanneeni kaiken punanaamaisuudellani.
Semmonen mies saa mennäkin! Ei punastuminen voi pilata aitoa ihmissuhdetta vaikka siltä se tuntuisikin.
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyminen on toki suositeltavaa, mutta miten se tapahtuu käytännössä?
Sitä paitsi ainakin minulla on tunne, että useimmat ihmiset eivät tätä piirrettä hyväksy. Minua kiusattiin teininä punastumisesta, ja aikuisenakin olen kuullut vaikka minkälaista naureskelua, kauhistelua, vitsailua ja kiusoittelua.
Miten tätä piirrettä voi siis hyväksyä itsessään, kun ei sitä kukaan muukaan hyväksy?
No kun pointti onkin siinä että ihmisen ei pitäisi olla riippuvainen muiden hyväksynnästä. Elämä on liian lyhyt ja täynnä kaikenlaista jännää. Ei tuollaiselle kannata antaa liikaa painoarvoa. Itse olen huomannut että kun hyväksyy tosiasiat ja myöntää ne, ja tutustuu todelliseen itseensä ja kulkee oman elämänsä polkuja, ei enää kiinnitä niin paljon huomiota tällaisiin seikkoihin. Sama "ongelma" on monilla joilla ns. kahvikuppineuroosi. Ystäväni häpeää tätä, on kuulemma kauheaa kun muut näkevät. Minusta siinä ei ole mitään kauheaa, kertoo jännittämisestä ja se taas on inhimillistä. Kannattaa tutustua itsemyötätuntoon ja tavoitella hyväksyvää suhtautumista itseään kohtaan. Liika vaatimus ja ankaruus aiheuttaa vaan lisää jännitystä mikä taas aiheuttaa lisää punastumisia ja käsien vapinoita ......
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on sama ongelma. Tuntuu, etten voi oikein mennä mihinkään, kun aina joku huomauttaa punastumisesta. Sitten on päivä pilalla.
Itselläni punastumiseen liittyy voimakas tunne kasvojen menetyksestä. Punastun ilman syytä ja näytän rumalta sekä naurettavalta - tämä johtaa häpeään ja kasvojen menetykseen.
En tiedä onko muilla samaa, mutta tunnen itseni todella epäviehättäväksi punastumisen takia. Meni yksi seurustelusuhdekin pilalle, kun mies nauroi punastumiselleni. Tuntui äärimmäisen nöyryyttävältä, ja tunsin pilanneeni kaiken punanaamaisuudellani.
Semmonen mies saa mennäkin! Ei punastuminen voi pilata aitoa ihmissuhdetta vaikka siltä se tuntuisikin.
Oudointahan tässä olikin se, että jälkeenpäin asiasta kysyessäni mies sanoi, että punasteluni ei haittaa häntä ja on jopa söpöä... Miksi sitten nauroi? Jos ei haittaa, miksi pitää kommentoida millään lailla?
Alue: Aihe vapaa
Lopeta välittämästä ja hyväksy että punastut.