Mitä on koiranne rakkain lelu? Mitä leluja koirillanne on? Vai onko

Mun kaverin bullmastiffin lemppari oli lyttääntynyt jalkapallo. Aina kun meni kotiin, niin koira oli ovella se pallo suussa vastassa. Lutuista.

Meidän Welsh Corgi rakasti nahkaluita, mitä pidempi, sen parempi.

Henkilökunta kutsui luuta metrihaloksi.

(Koira osasi hienosti kulkea ovista metrihalkonsa kanssa. Ei törmännyt ovenpieliin.)

Pallo

Piereskelen tässä softalla t-luupihvin kaasuja munasillaan ja nahkakoirat näykkii mun palleja..

Ilmeisesti tämä osuu sinulla hermoon. Mietipä miksi.

Mihin katosi Antti Hanhivaara?

Töh täh

Koiramme tykkää kaikista leluista. Pehmot kestävät viisi minuuttia, kunnes ovat riekaleina, palloihin menee puoli tuntia. Herkkujenpiilotusmaton rikki pureskelemiseen meni vartti, koira kun ei etsinyt niitä namuja hapsujen seasta vaan käytti ns. suoran tien taktiikkaa. Vinkulelut ovat mieluisia, mutta niissä on ongelmana se, että kun koira on päässyt sisälmyksiin käsiksi, alkaa muovisen vinkumöykyn pureskelu, ja se voi joutua nieluun. Köysi- ja silmuleluista myös tykkää, niiden nakertamiseen menee vähän kauemmin (viikkoja).

Kestävin ja paras lelu on ollut hevospallo, semmoinen kahvakuulan muotoinen pallo. Todella kestävä. Koira rakastaa jalkapalloa ja pallonheittoa (ei kylläkään tuo takaisin, joten mitään noutamisleikkiä ei meillä leikitä vaan sitten siitä pallosta hurjana taistellaan). Hyvä lelu on ollut myös semmoinen taipuisa verkkopallo, noin 20 cm läpimitaltaan, jonka sisällä on tennispallo. Kun koira yrittää saada hampailla ja tassuille otetta sisäpallosta, sillä menee pitkä tovi. Älylelut, joihin laitetaan herkkuja sisään, ovat hyviä myös. Koiran keino on kunnon potkulla lelu seinään, jolloin sieltä tipahtaa herkut näppärästi ulos.

Jos annatte koiralle pehmoleluja revittäviksi, varmistakaa, että sisälmykset ovat vanua ja ettei niissä ole "ryynejä" sisällä, sillä ryynien seassa on silikaattipusseja. Myös kovat muovinapit on syytä leikata pois. Meillä koira meinasi pentuna tukehtua tennispallon palaseen, kun yöllä innostui nakertelemaan uutta leluaan. Heräsin siihen kakomiseen. Ei tullut mieleenkään, että lemmikkiliikkeen lelut voisivat mennä niin helposti rikki.

Vierailija kirjoitti:

Suomen kissat ja koirat tuottavat yli 100 000 auton verran päästöjä vuodessa. Toivottavasti syötte edes itse vegaaniruokaa, ettekä lomaile ulkomailla. Jokin lopullinen ratkaisu olisi saatava Suomen koiraongelmaan.

Lemmikkiteollisuus tuottaa myös verotuloja. Pelkästään koiranruokateollisuus on satojen miljardien bisnes, ja tästä siivu tulee Suomeenkin. Siihen päälle vakuutukset, eläinlääkärikulut (joita ei verovaroista kustanneta kuten ihmisille), lelut, harrastukset, kisat jne. Sama koskee kissoja, hevosia, mitä lemmikkejä nyt ihmisillä onkaan. Näissä pyörii aivan uskomaton määrä rahaa, ja kun raha kulkee, talous kulkee.

Meidän koiramme syö kotiruuan jämät ja jäisiä luita, raakoja niskarustoja ja kanankauloja ym. ihmisruokatuotannon sivujäämiä. Myös metsästyskaudella saamme kavereilta hirvenluita. Teollisia nappuloita on aina kipassa, koira syö niitä, jos on nälkä. Kuumilla ilmoilla menee lähinnä vettä.

Niin kauan kun vegaani käyttää vaatteita, kenkiä, pesuaineita, kulkuneuvoja, meikkiä, hiusharjaa, mitä tahansa ulkomaista ruokatuotetta mausteet mukaan lukien, on aivan turha tulla urputtamaan muiden valinnoista.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lelut oli hetkessä palasina paitsi kuminen aktivointipallo. Eniten se varmaan tykkäsi etsiä lenkillä mahdollisimman isoja puukalikoita ja kävellä sitten pää vaappuen puolelta toiselle koko loppulenkin ajan. Kotona senkin sai sitten repiä kappaleiksi.

Meillä oli vähän sama; kaikki pehmolelut meni nopeasti riekaleiksi. Pentuna järsi myös kenkiä ja kaikkia ulottuvilla olevia, miel. villa/fleese vaatteita. Dental-tikut söi hetkessä. Kovakumiset purulelut ja vinkulelut säilyivät. Tuoreet, veriset luut säilyivät paremmin, piilotteli niitä usein sänkyyn, minun tyynyni alle! Piti lopettaa niiden ostaminen. Tykkäsi myös pallon noutamisesta, niitä ei järsinyt.

Tuli taas ikävä...

Siis se sana ei sovi yhtään mun vocabulariin!

Otin suuhuni mustan makkaran majoneesilla

Ette ymmärrä vai ette halua ymmärtää?

Koirani ei oikein pidä mistään muusta leluista, paitsi yhdestä pinkistä pallosta, joka hädin tuskin edes mahtuu suuhun. Pallon on aina olla pakko näkönetäisyydellä, myös nukkumaan mennessä tai pienelle iskee paniikki.

Mun entinen hauva, Rölli, tykkäsi leikkiä pienemmillä koirilla. Nappaili niitä suihinsa ja retuutti niin, että sisällykset roiskuivat.

En vieläkään ymmärrä miksi Rölli tuomittiin lopetettavaksi. Se piti vain hauskaa, omalla tavallaan.

Toivottavasti voit leikkiä mielin määrin tuonpuoleisessa, Rölli!

Kuka hullu täällä taas vastailee mitä sattuu?

Meillä on yksi keppihullu - ja leikkii siis aina keppien kanssa. Muut lelut eivät oikein kelpaa.

Se on ihan fine

Pinta on vain pintaa... Et voi koskaan täysin tietää mitä sen kaiken pintakiillon alla muhii.

Pehmoleluja, vetonaruja ym on laatikollinen, ehkä 15-20kpl. Lähes kaikki on revitty riekaleiksi ja naruleluista pureskelu narut poikki. Uusi pehmolelu kestää ehjänä korkeintaan 2 päivää, silloin on melko varmasti revitty jokin raaja jo irti. Pentuna pureskelu jalkalistoja sekä keittiön tuolien jalkoja (puuta). Nyt 1,5 vuotiaana repii ja retuuttaa vain omia lelujansa, kaikki muu saa olla ihan rauhassa.