Lue keskustelun säännöt.
Olen asunut mieheni omistamassa asunnossa parikymmentä vuotta
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
No et, vain tyhmä. Miksi et omista asunnosta osaasi?
Minusta taas on tyhmää ostaa osuus asunnosta vaan parempi vaan säästää rahat vaikka sijoituksiin. Miksi maksaa seinistä ja joutuu sitten vielä osallistumaan remonttikuluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jääkö avoliitossa olevalle ei asuntoa omistavalle eron jälkeen mitään muuta kuin ulko-ovi
Ainakin minulle jää kaikki se, mitä olen suhteemme aikana säästänyt. Jos haluaisin sijoittaa asuntoon, niin hankkisin sijoitusasunnon lähikaupungista, en maksaisi tästä muuttotappioalueella olevasta vanhasta kiinteistöstä.
Just noin. Rahat mieluummin säästöön kuin johonkin vanhaan kiinteistöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No et, vain tyhmä. Miksi et omista asunnosta osaasi?
Jaa minä tyhmä ostin sijoitusasunnon ja laitoin sen sitten vuokralle. Ei mulla ollut mitään tarvetta ostaa miehen asunnosta osuutta. Eron jälkeen muutin sitten itse tähän sijoitusasuntooni. Yli 10 vuotta asuin miehen asunnossa kuitenkin.
Tuo onkin hyvä systeemi.
Vierailija kirjoitti:
Miten meinaat asumisesi kustantaa, jos miehesi kuolee ennen sinua?
Minäkin olen asunut miehen omistamassa talossa parikymmentä vuotta. Jos sattuu niin ikävästi, että mies kuolee ennen minua, niin perijöinä ovat yhteiset lapset ja minä. Ja kun tämä on ollut meidän yhteinen koti, niin minähän saan tässä asua niin kauan kuin haluan. Asuinkulut on 400e luokkaa kuussa, ei kovin paha työssäkäyvälle ihmiselle.
Avioehtoa meillä ei ole, eli saamapuolelle jäisin, jos jostain syystä ero tulisi. Tyhjän päälle en jäisi.
Joudun ehkä muuttamaan miesystäväni luokse loisimaan. Ei voi mitään, rahat eivät riitä. Lapset on pakko potkaista pellolle heti täysi-ikäisinä. Mies lupasi, että saan asua ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jääkö avoliitossa olevalle ei asuntoa omistavalle eron jälkeen mitään muuta kuin ulko-ovi
Me olemme avioliitossa.
Asunto/ lainat pitää olla molempien nimissä.
Mitä väliä, jos miehelle tuo asia sopii. Nauti nyt ettet tarvitse asuntolainaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joudun ehkä muuttamaan miesystäväni luokse loisimaan. Ei voi mitään, rahat eivät riitä. Lapset on pakko potkaista pellolle heti täysi-ikäisinä. Mies lupasi, että saan asua ilmaiseksi.
Ilmaisia lounaita ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Miten meinaat asumisesi kustantaa, jos miehesi kuolee ennen sinua?
Kaikki naiset eivät heitä aivojaan nariikkaan, kun löytävät miehen, eivätkä ole persaukisia.
Meillä avioehto, mies omistaa 100% talon, jossa lähes 30v asuttu ja oltu yhdessä ja minä taas omistan perhe-asunnon Helsingissä, joka vuokralle. Jos mies kuolee, lapset perivät isänsä ja minä pärjään oikein mukavasti omalla omaisuudella ja tuloilla. En tarvitse miehen rahoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit kai sä hieman lokki olla, jos sä ajattelet asiaa yksipuolisesti ja peilaat vain muiden suhtautumisen kautta ajatuksia itseesi. Mutta jos miehesi ja sinä olette oikeasti elämäänne tyytyväisiä ja teillä on yhdessä hyvä olla,niin periaatteessa kenenkään mielipide täällä palstalla ei kuuluisi vaikuttaa asiaan yhtään mitenkään. Sinua vain kalvaa jokin itsetunnossasi, näin mä alotuksesta päättelen.
Ehkä miehesi rakastaa sinua enemmän kuin mitään muuta, osaatko edes arvostaa sellaista?
Opettele ajattelemaan, että "me olemme me ja muut on muita" Tuntuu vaan nykypäivänä, että kaikille vaan merkkaa pelkät omistukset ja avioehdot. Tämmösille palstoille tullaan vain mittailemaan cv:eitä ja kerjäämään hyväksyntää. Silti pyyteetön rakkaus on oikeasti kauneimpia asioita mitä maa voi päällänsä kantaa. Kun liikaa kierrättää asioita muiden suhtautumisen kautta niin sillä saa pilattua aidonkin onnen.
Tuo on ihan yleinen käytäntö että vaimo asuu ilmaiseksi miehen talossa niin on helppo potkaista ulos ja ottaa nuorikko tilalle .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No et, vain tyhmä. Miksi et omista asunnosta osaasi?
Sitä varten on avioliitto.
Ja sitä varten persaukisen kanssa ei mennä avioliittoon.
Miksei?
Itse olin persaukisen kanssa naimisissa vuosia. Sitten ,kun lähti, niin lähti edelleen persaukisena. Eikä itseasiassa kumpikaan harmitellut yhteisiä vuosiamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten meinaat asumisesi kustantaa, jos miehesi kuolee ennen sinua?
Minäkin olen asunut miehen omistamassa talossa parikymmentä vuotta. Jos sattuu niin ikävästi, että mies kuolee ennen minua, niin perijöinä ovat yhteiset lapset ja minä. Ja kun tämä on ollut meidän yhteinen koti, niin minähän saan tässä asua niin kauan kuin haluan. Asuinkulut on 400e luokkaa kuussa, ei kovin paha työssäkäyvälle ihmiselle.
Avioehtoa meillä ei ole, eli saamapuolelle jäisin, jos jostain syystä ero tulisi. Tyhjän päälle en jäisi.
Jos ei ole testamenttia niin vain lapset perivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jääkö avoliitossa olevalle ei asuntoa omistavalle eron jälkeen mitään muuta kuin ulko-ovi
Me olemme avioliitossa.
Asunto/ lainat pitää olla molempien nimissä.
Höpö, höpö. Jos toinen on ostanut asunnon 10v sitten, ennenkuin edes tapasi puolisonsa, niin kuka pakottaa tuollaiseen?
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan yleinen käytäntö että vaimo asuu ilmaiseksi miehen talossa niin on helppo potkaista ulos ja ottaa nuorikko tilalle .
Ei onnistu. Meillä ei ole avioehtoakaan ja meillä on lisäksi yhteinen toimeentulo.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen asunut mieheni maksamassa asunnossa yli 20 vuotta. Olen maksanut asunnosta ehkä 5%, mutta omistan 50%. Olenko jotenkin ansioituneempi kuin ap?
Miehesi on tyhmä ja ajattelematon. Toivottavasti on avioehto talon osalta.
Ainakin minulle jää kaikki se, mitä olen suhteemme aikana säästänyt. Jos haluaisin sijoittaa asuntoon, niin hankkisin sijoitusasunnon lähikaupungista, en maksaisi tästä muuttotappioalueella olevasta vanhasta kiinteistöstä.