Oma aikuinen lapsi on suuttunut eikä halua olla tekemisissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kadun sitä elämäni jokaisena päivänä. Tekisin peruuttamattoman päätöksen, tai olisin tehnyt jo, mutta en voi lapsenlasten takia. Itseinhoni on sitä luokkaa että kukaan ei voi edes kuvitella, kuinka paljon sätin ja haukun ja moitin itseäni joka päivä. Ja ei, se ei ole itsesääliä, kun minähän en sääli itseäni tippaakaan vaan ruoskin itseäni henkisesti sen minkä kerkiän. 

Ja joo, olen varmasti rasittava jankuttaja jos haluan keskustella jostain asiasta ja olen ihan hirveä pska jos vielä kehtaan toivoa että mua ei nimiteltäisi. Ja päivittäin niinsanotusti katson peiliin ja totean että sieltä näkyy täysin epäonnistunut ja kaikin puolin huono ihminen. Ja sitten alkaa taas se itsensä ruoskinta henkisesti, että olet pilannut kaiken ja kaikkien elämän jne.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Jotenkin et näe, että kun lakkaat juomasta, niin ongelma poistuu. Et siis edelleenkään halua luopua viinasta, vaan halat edelleen toistaa virhettäsi. Miksi? Jos katusit, niin olisit jo lopettanut juomisen. Jos ja kun olet, niin ei ole enää piehtaroitavaa.

Nimenomaan haluan ja aion olla juomatta. Mutta en tee sitä itseni takia, koska silloin olisin itsekäs ja halveksittava pska. Teen sen niiden pienimpien takia. Haluan olla heille hyvä isovanhempi. Kukaanhan ei tätä nyt usko kun kerron, että ne lapset oikeasti pitävät minusta. Ja minä rakastan heitä jokaista yli kaiken. Silloin kun ovat luonani, ei ahdista eikä masenna. Mutta kun olen yksin tai ukon kanssa niin jo alkaa se perkl....een piina. 

Ne lapsenlapset eivät voi olla raittiutesi tai psyykesi kannattelijoita tai jotain jonka vuoksi jaksat jaksaa. Aivan törkeää ladata tuollaista lasten niskaan.

Olet myös jäätävän kylmä sitä ns omaa aikuista lastasi kohtaan, kävelet yli ja ohitat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis pelkkiä alapeukkuja kun kerron että alkoholin ottamiseni on hallussa, ja lääkkeistä olen ollut irti 16 vuotta. Eikä lapsenlapset ole koskaan nähneet minua silloin kun olen ottanut alkoholia tai mitään muutakaan. Ei koskaan.

Laitahan korkki kiinni ja lopeta jankkaaminen!

Miksi se että yrittää keskustella, on jankkaamista? Mikä tämä juttu oikein on? Mieskin sanoo, että jos sanot vielä yhdenkin sanan niin hän lähtee. Jos yritän keskustella jostain mikä mun mieltä painaa. En koskaan sitä hauku, enkä nimittele, mutta haluaisin että me voitais keskustella. Mutta ei. "Yksikin sana niin mä lähden."

Helpompi varmaan sanoa parikin sanaa, auttaa pakkaamaan ja sanoa morjens. Mikä se tuollainen suhde on kun tyyliin : Jos räpsytät silmiäsi kerrankin, niin mä lähden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis pelkkiä alapeukkuja kun kerron että alkoholin ottamiseni on hallussa, ja lääkkeistä olen ollut irti 16 vuotta. Eikä lapsenlapset ole koskaan nähneet minua silloin kun olen ottanut alkoholia tai mitään muutakaan. Ei koskaan.

Laitahan korkki kiinni ja lopeta jankkaaminen!

Miksi se että yrittää keskustella, on jankkaamista? Mikä tämä juttu oikein on? Mieskin sanoo, että jos sanot vielä yhdenkin sanan niin hän lähtee. Jos yritän keskustella jostain mikä mun mieltä painaa. En koskaan sitä hauku, enkä nimittele, mutta haluaisin että me voitais keskustella. Mutta ei. "Yksikin sana niin mä lähden."

Helpompi varmaan sanoa parikin sanaa, auttaa pakkaamaan ja sanoa morjens. Mikä se tuollainen suhde on kun tyyliin : Jos räpsytät silmiäsi kerrankin, niin mä lähden.

Se ap:n aikuinen lapsi on sietänyt vuosia eritasoista ja erilaista väkivaltaa, eikä halua altistaan itseään tai lapsiaan sille enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis pelkkiä alapeukkuja kun kerron että alkoholin ottamiseni on hallussa, ja lääkkeistä olen ollut irti 16 vuotta. Eikä lapsenlapset ole koskaan nähneet minua silloin kun olen ottanut alkoholia tai mitään muutakaan. Ei koskaan.

Laitahan korkki kiinni ja lopeta jankkaaminen!

Miksi se että yrittää keskustella, on jankkaamista? Mikä tämä juttu oikein on? Mieskin sanoo, että jos sanot vielä yhdenkin sanan niin hän lähtee. Jos yritän keskustella jostain mikä mun mieltä painaa. En koskaan sitä hauku, enkä nimittele, mutta haluaisin että me voitais keskustella. Mutta ei. "Yksikin sana niin mä lähden."

Helpompi varmaan sanoa parikin sanaa, auttaa pakkaamaan ja sanoa morjens. Mikä se tuollainen suhde on kun tyyliin : Jos räpsytät silmiäsi kerrankin, niin mä lähden.

Voi olla ettå mies Ok kpää.

Mutta ymmärrän kyllä häntäkin, ettå hän on suhteessa alkoholistin kanssa (AA kerholisetkin myöntää, että en enää juo mutta olen aina alkoholisti...)

Älä jankuta sitä että "voisin olla kokonaan ilman mutta voin ihan hyvin ottaa pari sidukkaa, ei se musta alkoholistia tee ettå kotona pari naukkailen".

Älä jankuta sitä, ettet mitään pahaa tarkoittanut lapsellesi kun ongelma-aikana pillerisumussa häntä kasvatit eli jätit heitteille.

Keskustelua on vain se, ettå myös kuuntelee ja molemmat osapuolet oppii toisesta. Jos sun keskustelu on tasoa "emmä lastenlasten nähden mut ihan hyvin voin muuten, antakaa lupa tai olette kohtuuttomia niin ei siinä paljon kuunteluprosessia toista osapuolta kohtaan ole...'ei ehkä sun lapsellakqqm ole. Mutta hän suojelee itseään ja omia lapsiaan! Ja ilmeisesti miehesi sen myös hyvin ymmärtää.

Ja aivan naurettavaa tuollainen ÄEn voi sitoutua ehtoihisi, mitä jos mulle joskus tulee syöpä ja mun on pakko ottaa särkylääkettä tai en kestä. Voithan sä sitten todeta, että pska nakki tauti iski, syön lääkkeet mitä lääkäri määrää, lapseni sina teet nyt sen valinnan, emmekö enää tapaa. Ps. Jos sulla on ollut lääkkeiden väärinkäyttöä niin ei lääkäri sulle hevillä mitään kipulääkkeitä kirjoittele (seuraan just vastaavaa sivusta....sekin on näköjään lääkkeiden väärinkäytön sivuseuraus...)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis pelkkiä alapeukkuja kun kerron että alkoholin ottamiseni on hallussa, ja lääkkeistä olen ollut irti 16 vuotta. Eikä lapsenlapset ole koskaan nähneet minua silloin kun olen ottanut alkoholia tai mitään muutakaan. Ei koskaan.

Laitahan korkki kiinni ja lopeta jankkaaminen!

Miksi se että yrittää keskustella, on jankkaamista? Mikä tämä juttu oikein on? Mieskin sanoo, että jos sanot vielä yhdenkin sanan niin hän lähtee. Jos yritän keskustella jostain mikä mun mieltä painaa. En koskaan sitä hauku, enkä nimittele, mutta haluaisin että me voitais keskustella. Mutta ei. "Yksikin sana niin mä lähden."

Helpompi varmaan sanoa parikin sanaa, auttaa pakkaamaan ja sanoa morjens. Mikä se tuollainen suhde on kun tyyliin : Jos räpsytät silmiäsi kerrankin, niin mä lähden.

Voi olla ettå mies Ok kpää.

Mutta ymmärrän kyllä häntäkin, ettå hän on suhteessa alkoholistin kanssa (AA kerholisetkin myöntää, että en enää juo mutta olen aina alkoholisti...)

Älä jankuta sitä että "voisin olla kokonaan ilman mutta voin ihan hyvin ottaa pari sidukkaa, ei se musta alkoholistia tee ettå kotona pari naukkailen".

Älä jankuta sitä, ettet mitään pahaa tarkoittanut lapsellesi kun ongelma-aikana pillerisumussa häntä kasvatit eli jätit heitteille.

Keskustelua on vain se, ettå myös kuuntelee ja molemmat osapuolet oppii toisesta. Jos sun keskustelu on tasoa "emmä lastenlasten nähden mut ihan hyvin voin muuten, antakaa lupa tai olette kohtuuttomia niin ei siinä paljon kuunteluprosessia toista osapuolta kohtaan ole...'ei ehkä sun lapsellakqqm ole. Mutta hän suojelee itseään ja omia lapsiaan! Ja ilmeisesti miehesi sen myös hyvin ymmärtää.

Ja aivan naurettavaa tuollainen ÄEn voi sitoutua ehtoihisi, mitä jos mulle joskus tulee syöpä ja mun on pakko ottaa särkylääkettä tai en kestä. Voithan sä sitten todeta, että pska nakki tauti iski, syön lääkkeet mitä lääkäri määrää, lapseni sina teet nyt sen valinnan, emmekö enää tapaa. Ps. Jos sulla on ollut lääkkeiden väärinkäyttöä niin ei lääkäri sulle hevillä mitään kipulääkkeitä kirjoittele (seuraan just vastaavaa sivusta....sekin on näköjään lääkkeiden väärinkäytön sivuseuraus...)

Mistä joku lääkäri sen tietää, jos jollain on joskus ollut lääkkeiden väärinkäyttöä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis pelkkiä alapeukkuja kun kerron että alkoholin ottamiseni on hallussa, ja lääkkeistä olen ollut irti 16 vuotta. Eikä lapsenlapset ole koskaan nähneet minua silloin kun olen ottanut alkoholia tai mitään muutakaan. Ei koskaan.

Laitahan korkki kiinni ja lopeta jankkaaminen!

Miksi se että yrittää keskustella, on jankkaamista? Mikä tämä juttu oikein on? Mieskin sanoo, että jos sanot vielä yhdenkin sanan niin hän lähtee. Jos yritän keskustella jostain mikä mun mieltä painaa. En koskaan sitä hauku, enkä nimittele, mutta haluaisin että me voitais keskustella. Mutta ei. "Yksikin sana niin mä lähden."

Helpompi varmaan sanoa parikin sanaa, auttaa pakkaamaan ja sanoa morjens. Mikä se tuollainen suhde on kun tyyliin : Jos räpsytät silmiäsi kerrankin, niin mä lähden.

Voi olla ettå mies Ok kpää.

Mutta ymmärrän kyllä häntäkin, ettå hän on suhteessa alkoholistin kanssa (AA kerholisetkin myöntää, että en enää juo mutta olen aina alkoholisti...)

Älä jankuta sitä että "voisin olla kokonaan ilman mutta voin ihan hyvin ottaa pari sidukkaa, ei se musta alkoholistia tee ettå kotona pari naukkailen".

Älä jankuta sitä, ettet mitään pahaa tarkoittanut lapsellesi kun ongelma-aikana pillerisumussa häntä kasvatit eli jätit heitteille.

Keskustelua on vain se, ettå myös kuuntelee ja molemmat osapuolet oppii toisesta. Jos sun keskustelu on tasoa "emmä lastenlasten nähden mut ihan hyvin voin muuten, antakaa lupa tai olette kohtuuttomia niin ei siinä paljon kuunteluprosessia toista osapuolta kohtaan ole...'ei ehkä sun lapsellakqqm ole. Mutta hän suojelee itseään ja omia lapsiaan! Ja ilmeisesti miehesi sen myös hyvin ymmärtää.

Ja aivan naurettavaa tuollainen ÄEn voi sitoutua ehtoihisi, mitä jos mulle joskus tulee syöpä ja mun on pakko ottaa särkylääkettä tai en kestä. Voithan sä sitten todeta, että pska nakki tauti iski, syön lääkkeet mitä lääkäri määrää, lapseni sina teet nyt sen valinnan, emmekö enää tapaa. Ps. Jos sulla on ollut lääkkeiden väärinkäyttöä niin ei lääkäri sulle hevillä mitään kipulääkkeitä kirjoittele (seuraan just vastaavaa sivusta....sekin on näköjään lääkkeiden väärinkäytön sivuseuraus...)

Mistä joku lääkäri sen tietää, jos jollain on joskus ollut lääkkeiden väärinkäyttöä?

No yllättävän paljon tietoa seuraa sun mukana (ja varsinkin ne lääkärit osaa arvata jos on täys tietokielto...)

Itse kun jouduin sairaalaan leikkaukseen ja hoitoihin niin kiinnitin huomiota siihen, että lääkärillä oli minun "raskausaikaiset manuaalikansiot" käsissään - niinpä oli päällä vielä kirjoitettu minun silloinen nimeni. Sukunimi on vaihtunut tässä välissä ja nuorin lapsista oli tuolloin 17v. Eli kyllä ne tiedot kulkee sun mukana.

Tämä sivusta seuraamani ei asu samalla paikkakunnalla kuin muinoin mutta kun hänellä on parantumaton syöpä hän ei saa kotiin muuta kuin Buranaa ja sen lisäksi särkylääkehoitoa sairaalassa mutta ei mitään sen vahvempaa napauttaa kotiin.

Kuulostat kyllä täysin alkoholistilta ja lääke riippuvaiselta. Sanot että voisit olla ilman, mutta kuitenkaan et niin tee koska et halua. Sitten se että kiskot viinan sijasta hirveän määrän ciideriä tekee susta myös alkoholistin. Ja tuo hirmuinen huoli siitä että ei saisi lääkkeitä ottaa? Ei kukaan normaalisti panikoi siitä ettei saa nappeja vedellä. Lapset ei ilman hyvää syytä pistä välejä poikki vanhempiinsa. On katsellut ja sietänyt touhujasi jo pitkään ja nyt riitti. Ei halua omille lapsilleen samoja kokemuksia kuin mitä itse kokenut. Miksi et mene hoitoon vai onko se alkoholi ja lääkkeet tärkeämpiä?

Mitä sä haet tuolla itseruoskinnalla? Että sitten saa palkinnoksi siideriä?