Oma aikuinen lapsi on suuttunut eikä halua olla tekemisissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä haet tällä aloituksellasi???? KESKUSTELUA ja kenties henkistä tukea (hah, niinku sitä täältä saisi)

Lapsesi on ollut ystävällinen kun on kuitenkin yrittänyt neuvotella kanssasi.

Hänellä on täysi oikeus vain blokata sinut ihan ilman mitään selityksiä.

Minusta se ei ole mitään neuvottelemista jos toinen vaan sanelee sääntöjä ja ehtoja. Ja kytätään mun tekemisiä silloin kun olen kotona yksin (facebook - jos julkaisen jonkun musavideon se tarkoittaa heti että olen kännissä) tai ukon kanssa, joka raportoi mun tekemiset ja tekemättä jättämiset. 

Nyt kun oikein mietin niin on tämä ihan kummallinen tilanne. Kukaan muu ei ole tehnyt mitään väärää kuin minä. Esimerkiksi nuo mun tekermisten seuraajat toimivat kuulemma ihan oikein.  

Olisit kiitollinen, että hän edes keskustelee kanssasi. Tuo on minimi, eikä siitä voi millään tavoin joustaa.

Et ole luotettava. Siinä se.

Miksei se sitten laita välejä poikki? Ihan yksinkertaisesti. Ei voi olla tekemisissä sellasen ihmisen kanssa johon ei voi yhtään luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tottakai alapeukkuja kun sanon että olen 16 vuotta ollut käyttämättä niitä lääkkeitä, joista olin aikoinaan riippuvainen. Tällekin viestille tulee kohta kasapäin alapeukkuja. Kyllä ihmiset on kummallisia, ei voi muuta sanoa.

Lapsellasi on varmaan ollut traumaattinen lapsuus siiloon 16+ vuotta sitten ja hän ei aio enää ikinä nähdä sinua siinä tilassa missä nuo traumat hänelle aiheutit?

Sinun kannattaisi ehkä puhua hänen kanssaan HÄNEN lapsuutensa tapahtumista ja miten elämäntapasi tuolloin häneen vaikuttivat.

Ymmärrän, että on vaikea käsittää miksei ne voi olla vain "menneitä" kun olet mielestäsi muuttunut, mutta voiko hän tahollaan luottaa siihen?

Hän in varmaan pienenä peloissaan ja yksin vannonut, että niitä tunteita hänen omat lapsensa eivät joudu koskaan kokemaan.

Puhukaa!

Kiitos ihanasta ja kerrankin asiallisesta vastauksesta. Kyllä, kaikki kirjoittamasi on varmasti totta. Mutta hän ei halua puhua. Eikä muutenkaan oikein halua kanssani jutella. Enkä ole mielestäni mitenkään muuttunut, jos tarkoitat että olisin mielestäni jotenkin nyt hyvä ja parempi ihminen niin en todellakaan ole, en vaikka olisin juomatta sitä siideriä. Silloin kun olin yli 10 vuotta juomatta, silloinkin muistutin itseäni joka päivä miten huono ja epäonnistunut olen ja olen ansainnut kaiken epäonnen ja pahan mitä elämä tuo tullessaan. Ja että en koskaan enää, vaikka mitä tekisin, voi olla hyväksytty ihminen. Haluaisin mennä jo, mutta mua pidetään ikäänkuin löysässä hirressä roikkumassa.

Miten olisi päihdekuntoutus?

Sen lisäksi että olet alkoholisti, olet edelleen lääkeriippuvainen.

Et sinä halua lastasi ja hänen lapsiaan nähdä, koska päihteitä rakastat niin paljon että keksit tekosyitä tekosyiden perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tottakai alapeukkuja kun sanon että olen 16 vuotta ollut käyttämättä niitä lääkkeitä, joista olin aikoinaan riippuvainen. Tällekin viestille tulee kohta kasapäin alapeukkuja. Kyllä ihmiset on kummallisia, ei voi muuta sanoa.

Lapsellasi on varmaan ollut traumaattinen lapsuus siiloon 16+ vuotta sitten ja hän ei aio enää ikinä nähdä sinua siinä tilassa missä nuo traumat hänelle aiheutit?

Sinun kannattaisi ehkä puhua hänen kanssaan HÄNEN lapsuutensa tapahtumista ja miten elämäntapasi tuolloin häneen vaikuttivat.

Ymmärrän, että on vaikea käsittää miksei ne voi olla vain "menneitä" kun olet mielestäsi muuttunut, mutta voiko hän tahollaan luottaa siihen?

Hän in varmaan pienenä peloissaan ja yksin vannonut, että niitä tunteita hänen omat lapsensa eivät joudu koskaan kokemaan.

Puhukaa!

Kiitos ihanasta ja kerrankin asiallisesta vastauksesta. Kyllä, kaikki kirjoittamasi on varmasti totta. Mutta hän ei halua puhua. Eikä muutenkaan oikein halua kanssani jutella. Enkä ole mielestäni mitenkään muuttunut, jos tarkoitat että olisin mielestäni jotenkin nyt hyvä ja parempi ihminen niin en todellakaan ole, en vaikka olisin juomatta sitä siideriä. Silloin kun olin yli 10 vuotta juomatta, silloinkin muistutin itseäni joka päivä miten huono ja epäonnistunut olen ja olen ansainnut kaiken epäonnen ja pahan mitä elämä tuo tullessaan. Ja että en koskaan enää, vaikka mitä tekisin, voi olla hyväksytty ihminen. Haluaisin mennä jo, mutta mua pidetään ikäänkuin löysässä hirressä roikkumassa.

Minäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminä.

Vierailija kirjoitti:

Ja kadun sitä elämäni jokaisena päivänä. Tekisin peruuttamattoman päätöksen, tai olisin tehnyt jo, mutta en voi lapsenlasten takia. Itseinhoni on sitä luokkaa että kukaan ei voi edes kuvitella, kuinka paljon sätin ja haukun ja moitin itseäni joka päivä. Ja ei, se ei ole itsesääliä, kun minähän en sääli itseäni tippaakaan vaan ruoskin itseäni henkisesti sen minkä kerkiän. 

Ja joo, olen varmasti rasittava jankuttaja jos haluan keskustella jostain asiasta ja olen ihan hirveä pska jos vielä kehtaan toivoa että mua ei nimiteltäisi. Ja päivittäin niinsanotusti katson peiliin ja totean että sieltä näkyy täysin epäonnistunut ja kaikin puolin huono ihminen. Ja sitten alkaa taas se itsensä ruoskinta henkisesti, että olet pilannut kaiken ja kaikkien elämän jne.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Jotenkin et näe, että kun lakkaat juomasta, niin ongelma poistuu. Et siis edelleenkään halua luopua viinasta, vaan halat edelleen toistaa virhettäsi. Miksi? Jos katusit, niin olisit jo lopettanut juomisen. Jos ja kun olet, niin ei ole enää piehtaroitavaa.

Nimenomaan haluan ja aion olla juomatta. Mutta en tee sitä itseni takia, koska silloin olisin itsekäs ja halveksittava pska. Teen sen niiden pienimpien takia. Haluan olla heille hyvä isovanhempi. Kukaanhan ei tätä nyt usko kun kerron, että ne lapset oikeasti pitävät minusta. Ja minä rakastan heitä jokaista yli kaiken. Silloin kun ovat luonani, ei ahdista eikä masenna. Mutta kun olen yksin tai ukon kanssa niin jo alkaa se perkl....een piina. 

"Keskustelu"palsta, joopa joo. 

Mistä se lapsesi sitten on suuttunut jos asiat ovat  noin hyvin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kadun sitä elämäni jokaisena päivänä. Tekisin peruuttamattoman päätöksen, tai olisin tehnyt jo, mutta en voi lapsenlasten takia. Itseinhoni on sitä luokkaa että kukaan ei voi edes kuvitella, kuinka paljon sätin ja haukun ja moitin itseäni joka päivä. Ja ei, se ei ole itsesääliä, kun minähän en sääli itseäni tippaakaan vaan ruoskin itseäni henkisesti sen minkä kerkiän. 

Ja joo, olen varmasti rasittava jankuttaja jos haluan keskustella jostain asiasta ja olen ihan hirveä pska jos vielä kehtaan toivoa että mua ei nimiteltäisi. Ja päivittäin niinsanotusti katson peiliin ja totean että sieltä näkyy täysin epäonnistunut ja kaikin puolin huono ihminen. Ja sitten alkaa taas se itsensä ruoskinta henkisesti, että olet pilannut kaiken ja kaikkien elämän jne.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Jotenkin et näe, että kun lakkaat juomasta, niin ongelma poistuu. Et siis edelleenkään halua luopua viinasta, vaan halat edelleen toistaa virhettäsi. Miksi? Jos katusit, niin olisit jo lopettanut juomisen. Jos ja kun olet, niin ei ole enää piehtaroitavaa.

Nimenomaan haluan ja aion olla juomatta. Mutta en tee sitä itseni takia, koska silloin olisin itsekäs ja halveksittava pska. Teen sen niiden pienimpien takia. Haluan olla heille hyvä isovanhempi. Kukaanhan ei tätä nyt usko kun kerron, että ne lapset oikeasti pitävät minusta. Ja minä rakastan heitä jokaista yli kaiken. Silloin kun ovat luonani, ei ahdista eikä masenna. Mutta kun olen yksin tai ukon kanssa niin jo alkaa se perkl....een piina. 

Ja miksi se ukko on pakko pitää? Miesystävä, ei lapsen isä tai aviomies vielä.

Olen ollut ilman lääkkeitä jo monta vuotta 16 vuottakin olen ollut ilman lääkkeitä. Ilman viinaakin olen siideriä ja kaljaa juon mutta en viinaa. Voisin olla juomatta mutta vain siideriä juon enkä lääkkeitä

Onneksi nykyajan nuoret aikuiset eivät enää nöyristele päihdeongelmaisten vanhempiensa edessä, vaan pitävät rajat.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut ilman lääkkeitä jo monta vuotta 16 vuottakin olen ollut ilman lääkkeitä. Ilman viinaakin olen siideriä ja kaljaa juon mutta en viinaa. Voisin olla juomatta mutta vain siideriä juon enkä lääkkeitä

No mikä sitten on ongelma? Jos on noin helppoa olla juomatta niin mikset ole? Ja tuo lääkehpmma, jos 16 vuoteebn et ole tarvinut etkä käyttänyt lääkkeitä niin miksi murehdit "entä jos joskus menee jalka poikki"-tyyliin? Mikset vain lupaa olla käyttämättä lääkkeitä?

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut ilman lääkkeitä jo monta vuotta 16 vuottakin olen ollut ilman lääkkeitä. Ilman viinaakin olen siideriä ja kaljaa juon mutta en viinaa. Voisin olla juomatta mutta vain siideriä juon enkä lääkkeitä

Riippuvuus sulla on niihin lääkkeisiin silti kun kerran mietit jotain loukkaantumisia tms ja mitä sillä on merkitystä mitä alkoholijuomia juot?

Ei niin mitään. Ja totta kai voisit olla juomatta, niin kuin me kaikki.

Voisit...

Ei oo sen väärti vaan, eikö niin?

Itsensä takia kun jokainen lopulta selviää, mutta sähän et halua.

Ei se valittamalla, eikä tekosyiden latelulla parane. Sen kun juot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut ilman lääkkeitä jo monta vuotta 16 vuottakin olen ollut ilman lääkkeitä. Ilman viinaakin olen siideriä ja kaljaa juon mutta en viinaa. Voisin olla juomatta mutta vain siideriä juon enkä lääkkeitä

No mikä sitten on ongelma? Jos on noin helppoa olla juomatta niin mikset ole? Ja tuo lääkehpmma, jos 16 vuoteebn et ole tarvinut etkä käyttänyt lääkkeitä niin miksi murehdit "entä jos joskus menee jalka poikki"-tyyliin? Mikset vain lupaa olla käyttämättä lääkkeitä?

Ei tuo ole ap:n viesti!

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut ilman lääkkeitä jo monta vuotta 16 vuottakin olen ollut ilman lääkkeitä. Ilman viinaakin olen siideriä ja kaljaa juon mutta en viinaa. Voisin olla juomatta mutta vain siideriä juon enkä lääkkeitä

Tämä ei ole minun kirjoittamani. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kadun sitä elämäni jokaisena päivänä. Tekisin peruuttamattoman päätöksen, tai olisin tehnyt jo, mutta en voi lapsenlasten takia. Itseinhoni on sitä luokkaa että kukaan ei voi edes kuvitella, kuinka paljon sätin ja haukun ja moitin itseäni joka päivä. Ja ei, se ei ole itsesääliä, kun minähän en sääli itseäni tippaakaan vaan ruoskin itseäni henkisesti sen minkä kerkiän. 

Ja joo, olen varmasti rasittava jankuttaja jos haluan keskustella jostain asiasta ja olen ihan hirveä pska jos vielä kehtaan toivoa että mua ei nimiteltäisi. Ja päivittäin niinsanotusti katson peiliin ja totean että sieltä näkyy täysin epäonnistunut ja kaikin puolin huono ihminen. Ja sitten alkaa taas se itsensä ruoskinta henkisesti, että olet pilannut kaiken ja kaikkien elämän jne.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Jotenkin et näe, että kun lakkaat juomasta, niin ongelma poistuu. Et siis edelleenkään halua luopua viinasta, vaan halat edelleen toistaa virhettäsi. Miksi? Jos katusit, niin olisit jo lopettanut juomisen. Jos ja kun olet, niin ei ole enää piehtaroitavaa.

Nimenomaan haluan ja aion olla juomatta. Mutta en tee sitä itseni takia, koska silloin olisin itsekäs ja halveksittava pska. Teen sen niiden pienimpien takia. Haluan olla heille hyvä isovanhempi. Kukaanhan ei tätä nyt usko kun kerron, että ne lapset oikeasti pitävät minusta. Ja minä rakastan heitä jokaista yli kaiken. Silloin kun ovat luonani, ei ahdista eikä masenna. Mutta kun olen yksin tai ukon kanssa niin jo alkaa se perkl....een piina. 

Eli se sun lapsesi ei merkitse sinulle mitään.

Nyt vaan haluat tunkea hänen ohitseen koska sinä ja sinä ja sinä.

Miksi avaudut siitä miten vihaat itseäsi ja olet itsetuhoinen, muttet ole työstänyt sitä vaan jankkaat täällä lääkkeistä tai alkoholista? Ei tuollainen itseinho-puhe ole normaalia, eikä hyvitä sitä mitä olet tehnyt, mikäli luulet että itsesi sättiminen niin tekisi. Ei se tee ja tuo kuulostaa enemmän joltain teatterilta jolla viet puheen lapsesta takaisin itseesi.

On täysin ok, että addiktin kanssa sovitaan rajat lasten tapaamiselle. Sinun ei tarvitse loukkaantua siitä, luulla sitä valtapeliksi tai pohtia tuollaisia jossitteluskenaarioita jos saatkin reseptilääkkeet. Varmasti voit terveydenhuollossa tarvittaessa tuoda esille addiktitaustasi, jotta tarvittaessa saat sellaiset lääkkeet jotka ei vaaranna sun raittiutta.

Tässä koko asiassa ei ole kyse sinusta vaan siitä että lapset pysyy turvassa.

Jos sinulla on muuten pahaa oloa, hae apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kadun sitä elämäni jokaisena päivänä. Tekisin peruuttamattoman päätöksen, tai olisin tehnyt jo, mutta en voi lapsenlasten takia. Itseinhoni on sitä luokkaa että kukaan ei voi edes kuvitella, kuinka paljon sätin ja haukun ja moitin itseäni joka päivä. Ja ei, se ei ole itsesääliä, kun minähän en sääli itseäni tippaakaan vaan ruoskin itseäni henkisesti sen minkä kerkiän. 

Ja joo, olen varmasti rasittava jankuttaja jos haluan keskustella jostain asiasta ja olen ihan hirveä pska jos vielä kehtaan toivoa että mua ei nimiteltäisi. Ja päivittäin niinsanotusti katson peiliin ja totean että sieltä näkyy täysin epäonnistunut ja kaikin puolin huono ihminen. Ja sitten alkaa taas se itsensä ruoskinta henkisesti, että olet pilannut kaiken ja kaikkien elämän jne.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Jotenkin et näe, että kun lakkaat juomasta, niin ongelma poistuu. Et siis edelleenkään halua luopua viinasta, vaan halat edelleen toistaa virhettäsi. Miksi? Jos katusit, niin olisit jo lopettanut juomisen. Jos ja kun olet, niin ei ole enää piehtaroitavaa.

Nimenomaan haluan ja aion olla juomatta. Mutta en tee sitä itseni takia, koska silloin olisin itsekäs ja halveksittava pska. Teen sen niiden pienimpien takia. Haluan olla heille hyvä isovanhempi. Kukaanhan ei tätä nyt usko kun kerron, että ne lapset oikeasti pitävät minusta. Ja minä rakastan heitä jokaista yli kaiken. Silloin kun ovat luonani, ei ahdista eikä masenna. Mutta kun olen yksin tai ukon kanssa niin jo alkaa se perkl....een piina. 

Eli tyydytät niillä lapsenlapsilla omia tarpeitasi.

Ei ihme että lapsesi on kieltänyt tuon.

Saat hakea apua omaan oloosi, mutta se ei tarkoita että sinun tarvitsee vääntää lapsesi kanssa tuosta asiasta. Paha olosi on ollut olemassa vuosikymmeniä, joten älä sekoita muiden toimintaa siihen. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes jokainen alkoholisti omasta mielestään hallitsee juomistaan. Kuinka paljon juot ja kuinka usein? Vastaa rehellisesti.

Ok, vastaan rehellisesti. Olin siis juomatta yli kymmenen vuotta, kunnes tapahtui eräs asia (ei liity aikuiseen lapseeni millään tavalla!) ja sen jälkeen masennuin pahemmin kuin koskaan aiemmin, olen siis sairastanut masennusta jostain teini-ikäisestä lähtien. Se asia repi mun hermot ja ihan kaiken riekaleiksi, ei sitä ahdistusta voi sanoin kuvailla. Olin siinä vielä juomatta jonkun aikaa kunnes aloin pikkuhiljaa lääkitä pahaa oloani alkoholilla. Ja se mitä olen juonut koko ajan on siideri. Ei viinejä, kirkkaita tms, vaan aina siideri. Ja perus juomiskerrassa sitä on mennyt 6-10 puolen litran tölkkiä. Joskus kaksi, joskus vain yksi. Ja väliä joitakin päiviä (voi olla viikkokin) kunnes taas alkoi tuntua että en tee muuta kuin itken, niin hain sitten kaupasta sitä siideriä jolla se tuska helpotti hetkeksi.

Juot siis 9-15 annosta kerralla. Se on kaksin-kolminkertaisesti yli kertakäytön riskirajan, ja reilusti myös yli koko viikon käytön riskirajan.

Alkoholi on alkoholia oli se sitten viiniä tai siideriä tai kossua. Koko vastauksesi on ongelman vähättelyä: yrität vähätellä juomista sillä että sulla on vaikeaa, sillä mitä alkoholia juot, tai sillä että pidät taukoja. Mikään näistä ei mitätöi ongelmakäyttöäsi. Olet selkeästi alkoholisti ja ennen kuin myönnät sen, eivät asiat tai suhteesi lapseesi voi parantua.

Kuulostat ihan mun alkoholistieksältä.

Voisin olla juomatta (mutta en kuitenkaan ole). Juon vain siideriä ja olutta. Hänellä lisäperusteluna oli, että hänhän käy töissä, eikä voi mitenkään olla alkoholisti.

Eron jälkeen juominen tietysti vain paheni, hassua, kun oikeastaan hänhän joi vain siksi kun akka nalkutti. Vasta kun hän oli juonut itsensä sairaalaan teho-osastolle, niin siinä vaiheessa alkoi vähän myöntää, että hänen alkoholinkäytössään saattaa olla joitakin haittapuoliakin.