Olenko mielisairas?

Tuntuu, että olen aivan eri kuin muut. Ulkoa tarkastellen vaikutan normaalilta työssäkäyvältä perheelliseltä alle 40-vuotiaalta. Mutta sisältä päin tarina on melko toinen.

En koe koskaan aidosti välittäneeni kenestäkään, mutta osaan hyvin esittää tuntevani ja välittäväni. Todellisuudessa näen muut neutraaleina enkä koe tarvitsevani heitä. Sairaalla tavalla koen jonkinlaista ylemmyyttäkin.

Seksuaalisesti olen todella virittynyt ja päädyn nopeasti irtosuhteisiin liiton ulkopuolella. Siinä toki nautin kontaktista, mutta mitään emotionaalista herkkyyttä ei herää. Tästä en pode syyllisyyttä. Voisin hyvin elää polyamorisesti. En tunne mustasukkaisuutta. Mielialaltani olen hyvin tasainen enkä juuri hatkahda. Usein koenkin, etten voi resonoida muiden tunnemyrskyjen kanssa enkä ymmärrä toisten murheita ja huolia.

Olen tietyllä tavaa vaarantunnoton ja dissosioin päivittäin. Koen, että olisin kykenevä mihin tahansa halutessani täysin rajattomasti.

Lääketiede kiinnostaa erittäin kovasti. Palliatiivisen hoidon puolelta on työkokemusta runsaasti, mutta tahtoisin kovasti päästä avauksiin töihin. Lapsena muistin haaveilleeni kovasti plastiikkakirurgin ammatista. Ihmiskeho kiehtoo minua laajalti enemmän kuin mielensisältö.