Mikä nykyajan vanhemmuudessa on mielestänne pielessä?

up

Se, että lapsista kasvatetaan kirkuvia, kitiseviä vinkujia.

t. naapurin lapsiin kyllästynyt muuttoa harkitseva rauhaa rakastava ihminen

No, ruudun käyttö nyt ainakin. Jo vauvoille tungetaan ruutu naamalle, että syövät rauhassa. Joka paikassa näkee ruutukoomassa olevia lapsia rattaissa.

Toinen on mielestäni liika lapsen kanssa neuvottelu. Lapset oikeasti vaan stressaantuu siitä, että saavat päättää kaikesta. Eikä elämästä nyt muutenkaan tule mitään, jos mennään ihan kaikessa lapsen tahdon mukaan. Turvallinen aikuinen päättää elämän peruspilarit ja ohjaa lasta lempeästi.

Sitten vielä lasten liikkumattomuus. Jos lapselleen haluaa taata terveen elämän, olisi hyvä opettaa liikunnallinen elämäntapa ja näyttää itse esimerkkiä.

Halutaan olla lasten kavereita. Ei laiteta kunnolla rajoja eikä myöskään seurata niiden noudattamista.

Vierailija kirjoitti:

Se, että lapsista kasvatetaan kirkuvia, kitiseviä vinkujia.

t. naapurin lapsiin kyllästynyt muuttoa harkitseva rauhaa rakastava ihminen

Tämä! Tuntuu, että yhä useampi lapsi leikki kiljumalla ja kirkumalla päättömästi ja muutenkin elämä on yhtä sekoilua.

Itse olen kieltänyt alakouluikäisen lapseni muutaman kaverin tulemisen meille, kun leikkiminen on pelkää sekopäistä kiljumista ja mölyämistä.

Erotaan liian helposti. Ei sitouduta kumppaniin eikä pidetä lasta vakavana asiana.

1. Lapsi tehdään liian heppoisin perustein, ei olla valmiita sitoutumaan ensin toiseen henkilöön esim kihlauksen tai avioliiton kautta. Pitempiaikainen tutustuminen puuttuu. Niitäkin tapauksia on paljon että ehkäisyn pettäessä isä ns pakotettu vanhemmaksi. Siinäkin huonot lähtökohdat tilanteelle, jolloin ennemmin tai myöhemmin ero edessä. Eli ensin varmistaisin että tunnet kumppanin hyvin ja kumpikin vanhemmista haluaa lapsen, ja haluaa sen juuri toistensa kanssa.

2. Kumppanuusvanhempihömpötykset. Lapsi tehdään ventovieraan ihmisen kanssa leluksi, elämään kahden kodin väliä. Vaikka asiat olisi paperilla sovittu, voi moni asia myöhemmin yllättää, kun kyseessä ventovieras ihminen.

3. Erotaan ja ollaan asumuserossa vauvavuotena ja pikkulapsiaikana heti jos vähänkin väsymystä ja erimielisyyksiä tulee, parisuhde jää hetkellisesti unholaan vauvan hoidon keskellä. Pitäisi tiedostaa se että pari ekaa vuotta ovat raskaat ja sitten helpottaa. Lapsi säännöllisesti hoitoon muualle.

Se, kun valmiiseen pöytään tullut sukupolvi tekee lapsia.

Kun lapsia ei kielletä. Tiedän vanhempia, jotka tekevät kaikkensa etteivät koskaan sano ei-sanaa lapsilleen. Vaikka lapsi esimerkiksi löisi toista, niin ei kielletä eikä välittömästi osoiteta että tuo on väärin.

Ei mikään. Parasta vanhemmuutta koskaan tämä nykyinen on.

t. mummo

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään. Parasta vanhemmuutta koskaan tämä nykyinen on.

t. mummo

Mummolla taitaa olla dementia jo.

Ajattelin ensin, että eipä tässä paljon mitään huonoa ole, olenhan itsekin kasvattanut kolme lastani upeiksi aikuisiksi ja niin on lähipiirissäkin, mutta juu, tuolla tuli paljon juttuja, joista olen samaa mieltä.

Eli nämä kännykät ja muut vastaavat vehkeet. Ne ovat sarjassamme hyvä renki, mutta huono isäntä. Viimeksi perjantaina näin ainakin kolmella rattaissa istuvalla taaperolla olevan kädessä kännykän, jota he sitten siinä pelasivat ja mammat, jotka työnsivät rattaita, oli sitten kännykät kädessään myös. Kamalaa. Jos niin on kaupassa ja kodin ulkopuolella, niin samaa se on tasan varmasti kotonakin.

Neuvottelu ja lässytys ärsyttää joskus myös joillakin. Jos mamma kysyy joltakin 2 vuotiaalta miten toimitaan ja sitten tulee tätä isolla kiekumisäänellä puhuttua voikultarakasLeeviLiisaLumi-lässytystä, niin hyi hele...

Se, että lapsi tehdään suhteeseen, jossa ei tunneta toista käytännöllisesti katsoen ollenkaan. Naida osataan, mutta ehkäisy unohdetaan ja lapsi tulee parille, joka ei ole millään tavoin valmis mihinkään, ei yksilönä eikä yhdessä. Pieleenhän se menee usein.

Huono itsetunto vanhemmuudessa. Vanhemmat  pohtivat ihan liikaa toimivatko he oikein lasta kohtaan ja epäilevät kykyjään lapsen kasvatuksessa. He seuraavat somesta ihan liikaa erilaisia mielipiteitä, vertailevat itseään muihin vanhempiin ja antavat ulkopuolisten, jopa ikävien mielipiteiden vaikuttaa liikaa. He unohtavat, niin kuin joka sukupolvi unohtaa, miten läsnäolo, yhteinen aika ja pienten asioiden ihmettely yhdessä lapsen kanssa on paras keino saada yhteys lapseen. Luoda se turvallinen ja hyväksyvä ilmapiiri, jonka lapsi aistii jo vauvana vanhemmistaan ja kodin ilmapiiristä.

Kiellot ja rajat eivät ole väärin. Suurin osa tajuaa, että vaikka vanhempi kantaakin sen kiljuvan ja potkivan lapsen pois paikalta ei kyse ole huonosta kodista.

Kuri on korvattu tuella. Eli jos lapsi käyttäytyy huonosti, niin häntä yritetään neuvoa että miten voisi käyttäytyä paremmin, mutta keinoja painostaa tai pakottaa lasta käyttäytymään halutulla tavalla ei juuri ole. Lapset hoksaavat tämän ja tajuavat nopeasti, että totteleminen on vapaaehtoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään. Parasta vanhemmuutta koskaan tämä nykyinen on.

t. mummo

Mummolla taitaa olla dementia jo.

Ei ole, on vain vertailukohtaa siihen, millaista oikeasti paska vanhemmuus on, minulla esimerkiksi oli täysin paskat vanhemmat, kuten monella muullakin ikäiselläni.

Koko perheen elämän pyöriminen lasten ympärillä. Pahimmillaan lasten harrastusten annetaan tahdittaa kaikkea muuta.

Jengi ottaa liikaa paineita siitä että asiat pitää tehdä just tietyllä tavalla täysimetyksestä lähtien, tai lapselle tapahtuu jotain määrittelemätöntä kamalaa. Rennolla otteella, rajat ja rakkaus on ne tärkeät asiat.

Sukupuoliasioiden ja seksihommien tuputtaminen.

Ei viisivuotiaasta tarvitse tehdä drag queenia tai pistää käyttämään sateenkarilogollisia kestokasseja.

Mielestäni on varsin surullista, jos lapsi on joku vanhempiensa ideologian julkistamisen äänitorvi.

T. Kolmen pienen isä

Lasuja sekä pelätään että tehdään valtavasti ja iso osa vanhemmuudesta menee sen miettimiseen, että millainen kasvatus on sallittua (josta ei tule lasua) ja millainen on kiellettyä (josta tehdään lasu).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään. Parasta vanhemmuutta koskaan tämä nykyinen on.

t. mummo

Mummolla taitaa olla dementia jo.

Ei ole, on vain vertailukohtaa siihen, millaista oikeasti paska vanhemmuus on, minulla esimerkiksi oli täysin paskat vanhemmat, kuten monella muullakin ikäiselläni.

No minullapa ei ole, eikä myöskään monilla ikäisilläni. (En ole mummo mutta voisin ikäni puolesta hyvin jo olla.)

Se, että vanhemmat antautuvat lapsen palvelijaksi. Raatavat, tekevät puolesta, siivoavat jälkesi loputtomiin, mukautuvat kaikkiin mielihaluihin tai ainakin neuvottelevat viimeisen päälle ahdistuneena, miten saataisiin lapsi suostumaan edes minikompromissiin. Kärsitään töissä, kärsitään parisuhteessa, ja nöyristellään lasta. Omaa elämää ei ole, ei ystäviä, ei lämpimiä suhteita keneenkään.

Tuloksena on epävarma lapsi, joka ei näe mitään syytä kasvaa aikuiseksi, koska aikuisuus näyttää todella tympeältä diililtä.