Mikä nykyajan vanhemmuudessa on mielestänne pielessä?

Älypuhelin, läppärit ,tietokoneet ymm joissa on yhteys internettiin!

Vierailija kirjoitti:

Kuri on korvattu tuella. Eli jos lapsi käyttäytyy huonosti, niin häntä yritetään neuvoa että miten voisi käyttäytyä paremmin, mutta keinoja painostaa tai pakottaa lasta käyttäytymään halutulla tavalla ei juuri ole. Lapset hoksaavat tämän ja tajuavat nopeasti, että totteleminen on vapaaehtoista.

Meillä on hyvin vilkas poikalapsi.

Positiivinen suhtautuminen ja rakentavan palautteen antaminen on pelastanut perhe-elämämme.

Aiemmin kokeilimme kuria, pakottamista ja fyysisyyttä (ei väkivaltaa). Ei toiminut. Ei sitten yhtään.

Nykyään ennen niin riehuva, huutava, lyövä ja potkiva lapsi käyttäytyy jo paremmin kuin ikäisensä.

Kannattaa tutustua esim voimaperheet ohjelmaan.

M44

Vierailija kirjoitti:

Sukupuoliasioiden ja seksihommien tuputtaminen.

Ei viisivuotiaasta tarvitse tehdä drag queenia tai pistää käyttämään sateenkarilogollisia kestokasseja.

Mielestäni on varsin surullista, jos lapsi on joku vanhempiensa ideologian julkistamisen äänitorvi.

T. Kolmen pienen isä

Samaa mieltä. Tämä on viety ihan liian pitkälle. Jotenkin sen sijaan, että annettaisiin jokaisen olla oma itsensä, on päädytty siihen, että lapset tuodaan seksuaalissioissa liian aikaisin aikuisten maailmaan.

Pahinta on se, että ei kestetä lapsen pahaa mieltä ja näin ollen tehdään kaikkensa, ettei lapsi pahoita mieltään. On erittäin väsyttävää tavata näitä teinejä, jotka ovat koko ikänsä saaneet kaiken läpi jankuttamalla, kyseenalaistamalla ja valittamalla. Kaikessa uhriudutaan. Vanhemmat ovat ihan ihmeissään, kun teini ei tottele, uhmaa, käyttää päihteitä eikä noudata sääntöjä. Itketään, miten kiltti se on aina ollut eikä koskaan ole ollut mitään ongelmia ennen tätä. Ei niin, kun aina on saanut tahtonsa läpi. Yhteiskunta ei vain toimi niin, että yksilöt voivat luoda omat sääntönsä. Pienet lapset voivat vielä selvitä omalla tahdollaan, mutta isompien kohdalla tulee yhteiskunnan rajat vastaan. Silloin siitä ihanasta kullanmurusta tulee yhteiskunnan ongelma.

Pettymysten sietäminen, oman mukavuusalueen ulkopuolelle meno ja kieltojen noudattaminen ovat ne tärkeimmät asiat, joita lapselle pitää opettaa ihan pienestä pitäen.

Se, että kaikessa mennään "lapsen ehdoilla". Ihmiset oikein ylpeinä julistavat, että "kyllä meillä ehdottomasti mennään lapsen ehdoilla". Koko elämä sovitetaan lapsen mukaan, eikä lasta soviteta siihen muuhun elämään, kuten ennen tehtiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuri on korvattu tuella. Eli jos lapsi käyttäytyy huonosti, niin häntä yritetään neuvoa että miten voisi käyttäytyä paremmin, mutta keinoja painostaa tai pakottaa lasta käyttäytymään halutulla tavalla ei juuri ole. Lapset hoksaavat tämän ja tajuavat nopeasti, että totteleminen on vapaaehtoista.

Meillä on hyvin vilkas poikalapsi.

Positiivinen suhtautuminen ja rakentavan palautteen antaminen on pelastanut perhe-elämämme.

Aiemmin kokeilimme kuria, pakottamista ja fyysisyyttä (ei väkivaltaa). Ei toiminut. Ei sitten yhtään.

Nykyään ennen niin riehuva, huutava, lyövä ja potkiva lapsi käyttäytyy jo paremmin kuin ikäisensä.

Kannattaa tutustua esim voimaperheet ohjelmaan.

M44

Olette siirtäneet ongelmaa vain eteenpäin. Elämässä kun ei voi aina saada positiivista palautetta ja valitettavasti se rakentavakin palaute on monissa paikoissa harvinaista. Lapsen on opittava tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja sietämään pettymyksiä. Ennen kaikkea hänen on opittava noudattamaan sääntöjä. Lässyttäminen ei toimi pitkällä tähtäimellä, koska vilkkaat poikalapset oppivat, että pystyvät vääntämään sääntöjä mieleisiksiin ja selviytymään puhumalla aivan kaikesta. Osa oppii, että katuvan näköisenä pääsee jopa lyömisestä kuin koira veräjästä.

Toki positiivinen palaute on tärkeää, mutta ei sen kustannuksella, ettei vaikeista asioista puhuta tai typeristä teoista ei tule rangaistusta. Yhteiskunta rankaisee ainakin, jos omat vanhemmat eivät pysty.

Kaikenlainen kurin ja järjestyksen ja käytöstapojen puute ja just se, ettei uskalleta komentaa omaa lasta tai sanoa ei. Lapsella ei kunnioitusta muita ihmisiä tai auktoriteetteja kohtaan, kun on tottunut siihen, että hänellä on pelkkiä oikeuksia, ei velvollisuuksia.

Se kiire mikä vanhemmilla on tehdä rikosilmoitus jos on edes keskustelua kun lapsensa on käyttäytynyt huonosti. Sekä uhkailua muutoinkin sen jälkeen. En ole itse kokenut mutta sivusta seurannut. Kotoaan nämä omaisuutta rikkovat ja pienempiä hakkaavat tavat ovat selvästi oppineet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupuoliasioiden ja seksihommien tuputtaminen.

Ei viisivuotiaasta tarvitse tehdä drag queenia tai pistää käyttämään sateenkarilogollisia kestokasseja.

Mielestäni on varsin surullista, jos lapsi on joku vanhempiensa ideologian julkistamisen äänitorvi.

T. Kolmen pienen isä

Samaa mieltä. Tämä on viety ihan liian pitkälle. Jotenkin sen sijaan, että annettaisiin jokaisen olla oma itsensä, on päädytty siihen, että lapset tuodaan seksuaalissioissa liian aikaisin aikuisten maailmaan.

Juuri näin.

Minulle on ihan sama, tuleeko lapsistani homoja, heteroita, sukupuolettomia tai Eiffel-tornin rakastajia. Kunhan ovat sitä mitä itse aidosti tuntevat olevansa, eikä sitä mihin ideologiaan heidät on kasvatettu.

T. Kolmen pienen isä

Rajojen puute pilaa lapsen kuin lapsen.

Hyviä näkökohtia täällä. Toivottavasti tuore äiti lukee ketjun ajan kanssa.

Lisäisin vielä onnistumisen paineen, joka tulee sekä ulkopuolelta yhteiskunnan taholta että vanhemman omista odotuksista.

Vanhemmuudesta on vaarana tulla jokin paineinen suoritus eikä aikuisen ja lapsen väliseen läsnäolevaan, myönteiseen suhteeseen perustuva asia.

Ole sinä se AIKUINEN, jotta lapsesi saisi olla se LAPSI.

Minulla meni pieleen se, että olin koko ajan antamassa omia hyviä ohjeitani. Eli yksisuuntaisuus. Terhokodin psykologilta sain kuulla lapseni huomion, etten ole koskaan kysynyt, mitä hänelle kuuluu, miten hän voi, enkä pyytänyt häntä kertomaan tunteistaan. Eli en ollut osoittanut kiinnostusta. Vaikka rakkautta todella oli ja on.

Olen nyt yrittänyt vähän paikata tilannetta, mutta kehitys on ollut hidasta. Huomaan usein vieläkin puhuvani itse, Tämän asian kanssa minulla on oman tunnon tuskia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuri on korvattu tuella. Eli jos lapsi käyttäytyy huonosti, niin häntä yritetään neuvoa että miten voisi käyttäytyä paremmin, mutta keinoja painostaa tai pakottaa lasta käyttäytymään halutulla tavalla ei juuri ole. Lapset hoksaavat tämän ja tajuavat nopeasti, että totteleminen on vapaaehtoista.

Meillä on hyvin vilkas poikalapsi.

Positiivinen suhtautuminen ja rakentavan palautteen antaminen on pelastanut perhe-elämämme.

Aiemmin kokeilimme kuria, pakottamista ja fyysisyyttä (ei väkivaltaa). Ei toiminut. Ei sitten yhtään.

Nykyään ennen niin riehuva, huutava, lyövä ja potkiva lapsi käyttäytyy jo paremmin kuin ikäisensä.

Kannattaa tutustua esim voimaperheet ohjelmaan.

M44

Olette siirtäneet ongelmaa vain eteenpäin. Elämässä kun ei voi aina saada positiivista palautetta ja valitettavasti se rakentavakin palaute on monissa paikoissa harvinaista. Lapsen on opittava tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja sietämään pettymyksiä. Ennen kaikkea hänen on opittava noudattamaan sääntöjä. Lässyttäminen ei toimi pitkällä tähtäimellä, koska vilkkaat poikalapset oppivat, että pystyvät vääntämään sääntöjä mieleisiksiin ja selviytymään puhumalla aivan kaikesta. Osa oppii, että katuvan näköisenä pääsee jopa lyömisestä kuin koira veräjästä.

Toki positiivinen palaute on tärkeää, mutta ei sen kustannuksella, ettei vaikeista asioista puhuta tai typeristä teoista ei tule rangaistusta. Yhteiskunta rankaisee ainakin, jos omat vanhemmat eivät pysty.

Pysyn edelleen kannassani.

Voimaperheet ohjelma on paljon muutakin kuin pelkkää palautteen antoa.

Uskon että yliopistossa tieteellisesti tutkittu ja laajan otannan perusteella testattu ohjelma, joka on käytössä esim monessa kunnassa, on toimivampi kuin perus vauvapalstalaisen yksittäinen kasvatusmetodi.

M44

Ei osata sanoa EI. Tuntuu että mennään jatkuvasti paikasta toiseen, ei viihdytä kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään. Parasta vanhemmuutta koskaan tämä nykyinen on.

t. mummo

Mummolla taitaa olla dementia jo.

Ei ole, on vain vertailukohtaa siihen, millaista oikeasti paska vanhemmuus on, minulla esimerkiksi oli täysin paskat vanhemmat, kuten monella muullakin ikäiselläni.

Kuinka vanha sitten olet? Itselläni ja ystävilläni ainakin vanhemmat ovat olleet todella hyviä ja heiltä olen saanut hyvät eväät omaan elämääni. Samoin on ystävillä. Jos sinulle on osunut huonot vanhemmat, niin toivottavasti olet päässyt siitä yli vaikka ammattiavun kanssa ja pystyt korjaamaan vahingot mahdollisten omien lastasi kanssa.

Minä olen noin viisikymppinen ja vanhempani ovat syntyneet sota-aikana ja lapsuutensa eläneet sodan ja rakentamisen aikana, mutta eivät he ole katkeria asialle ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen kurin ja järjestyksen ja käytöstapojen puute ja just se, ettei uskalleta komentaa omaa lasta tai sanoa ei. Lapsella ei kunnioitusta muita ihmisiä tai auktoriteetteja kohtaan, kun on tottunut siihen, että hänellä on pelkkiä oikeuksia, ei velvollisuuksia.

Kasvatussuositukset lähtevät siitä, että lasta tulee kasvattaa positiivisesti omaksumaan hyvät tunnetaidot ja hyvän itsetunnon. Vaatii aikamoista kanttia ja uskallusta, että lähtee rajusti poikkeamaan kasvatussuosituksista eli kasvattamaan lapsiaan boomerien malliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuri on korvattu tuella. Eli jos lapsi käyttäytyy huonosti, niin häntä yritetään neuvoa että miten voisi käyttäytyä paremmin, mutta keinoja painostaa tai pakottaa lasta käyttäytymään halutulla tavalla ei juuri ole. Lapset hoksaavat tämän ja tajuavat nopeasti, että totteleminen on vapaaehtoista.

Meillä on hyvin vilkas poikalapsi.

Positiivinen suhtautuminen ja rakentavan palautteen antaminen on pelastanut perhe-elämämme.

Aiemmin kokeilimme kuria, pakottamista ja fyysisyyttä (ei väkivaltaa). Ei toiminut. Ei sitten yhtään.

Nykyään ennen niin riehuva, huutava, lyövä ja potkiva lapsi käyttäytyy jo paremmin kuin ikäisensä.

Kannattaa tutustua esim voimaperheet ohjelmaan.

M44

Olette siirtäneet ongelmaa vain eteenpäin. Elämässä kun ei voi aina saada positiivista palautetta ja valitettavasti se rakentavakin palaute on monissa paikoissa harvinaista. Lapsen on opittava tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja sietämään pettymyksiä. Ennen kaikkea hänen on opittava noudattamaan sääntöjä. Lässyttäminen ei toimi pitkällä tähtäimellä, koska vilkkaat poikalapset oppivat, että pystyvät vääntämään sääntöjä mieleisiksiin ja selviytymään puhumalla aivan kaikesta. Osa oppii, että katuvan näköisenä pääsee jopa lyömisestä kuin koira veräjästä.

Toki positiivinen palaute on tärkeää, mutta ei sen kustannuksella, ettei vaikeista asioista puhuta tai typeristä teoista ei tule rangaistusta. Yhteiskunta rankaisee ainakin, jos omat vanhemmat eivät pysty.

Pysyn edelleen kannassani.

Voimaperheet ohjelma on paljon muutakin kuin pelkkää palautteen antoa.

Uskon että yliopistossa tieteellisesti tutkittu ja laajan otannan perusteella testattu ohjelma, joka on käytössä esim monessa kunnassa, on toimivampi kuin perus vauvapalstalaisen yksittäinen kasvatusmetodi.

M44

On se kumma, että pitää hurahtaa johonkin tuollaiseen aatteeseen. Mutta kai asia on niin, että kun normaali kasvatus on peruskeinojen (mm. fyysisyys) poistamisen jälkeen tullut aika toivottomaksi, niin sitten haetaan lohtua jostain herätysliikkeestä joka kertoo että heiltä löytyy tie, totuus ja elämä.

1. Lapsi tehdään, koska MINÄ haluan. Kumppania ei asiassa kuunnella tarpeeksi tai hänen mielipiteensä jyrätään/hänet likimain kiristetään suostumaan. Sitten ihmetellään, kun ero tulee viimeistään vauvavuoden jälkeen.

2. Lapsille ei laiteta rajoja. Lapselta ei kysytä, mitä haluat, vaan kumman haluat. Eli ei "mitä haluat syödä aamupalaksi", vaan "syötkö ruokaa x vai y?". Jolleivät tarjotut vaihtoehdot kelpaa, lapsi on ilman. Lounaalla maistuu sitten jo ihan mikä tahansa.

Lapselle ei myöskään ole tarpeen selittää, miksi jokin asia tehdään tietyllä tavalla. Jos aikuinen on päättänyt, että lapsi saa esim. katsoa yhden tv-ohjelman päivässä, sääntöä ei tarvitse selitellä mitenkään. Se riittää, että aikuinen sanoo asian olevan näin.

Teinin kanssa voi sitten neuvotella asioista, mutta lapsi tarvitsee selkeät, johdonmukaiset rajat ja säännöt. Ihmistaimi ei ole yhtään sen kummempi kasvatettava kuin vaikka koiranpentu. Molemmille on opetettava tietyt asiat, eikä se kummankaan kanssa onnistu ulkoistamalla tehtävä opetettavalle itselleen niin kuin nykyvanhemmista valitettavan moni tekee lastensa kanssa.

Täällä on jo paljon ratkaisun avaimia hyvään kasvattamiseen.

Perheiltä puuttuu yhteistä aikaa, jolloin ei suoriteta mitään tai mennä mihinkään. Lasten kanssa täytyy jutella tavallisia päivän kuulumisia.

Vanhemmat ovat kiinni älylaitteissaan. Lapset ovat kiinni omissa älylaitteissaan. Monista perheistä puuttuu tavallinen juttelun kulttuuri.

Opeta lapsi siihen, että kaikki ei tapahdu heti. Äiti ottaa aikaa myös muihin asioihin, ja välillä myös levähtää, ja sanoo niin jos lapsi kysyy muualle. Sillä aikaa lapsi odottaa, jos asia ei ole tuhannen tärkeä. Kunhan ei odotuta lasta liikaa ja koko ajan, eikä liian pitkään.