Mikä nykyajan vanhemmuudessa on mielestänne pielessä?

Vierailija kirjoitti:

Opeta lapsi siihen, että kaikki ei tapahdu heti. Äiti ottaa aikaa myös muihin asioihin, ja välillä myös levähtää, ja sanoo niin jos lapsi kysyy muualle. Sillä aikaa lapsi odottaa, jos asia ei ole tuhannen tärkeä. Kunhan ei odotuta lasta liikaa ja koko ajan, eikä liian pitkään. 

Tämä. On erittäin ärsyttävää, kun joku kakara tulee keskeyttämään vanhempien ihmisten keskustelut jonkun täysin mitättömän asian takia. Ymmärrän keskeytykset, jos jotain ikävää on tapahtunut, mutta yleensä mitäänbhätää ei ole. Jos kakara tulee ränkyttämään siihen ihan omiaan ja täysin turhuuksia toistuvasti ja näiden kullannuppujen mammat ja papat keskittyvät täysillä heidän kuunteluun, niin olkoot keskenään.

Minulla on lapsia ja heille opetin, että en ole heidän käytettävissä joka hetki. Kun olin heidän kanssaan keskenään, niin tottakai olin läsnä, mutta jos paikalla on muita, niin pitää kyetä odottamaan. Lapset oppivat ja kaikilla oli mukavaa.

Älylaitteet niin vanhehmmilla kuin lapsillakin. Ne vie vanhempien huomion lapsiltaan ja pilaavat lasten keskittymiskyvyn ja haittaavat lapsen kehitystä.

Sanoisin että ylisuorittaminen, se että kaiken pitäisi olla millintarkalleen täydellisesti tehty. Siinä väsyvät vanhemmat aivan loppuun. Itsellä ei lapsia, mutta lähipiiriä havainnoimalla olen tähän tulokseen tullut.

N31

"Lapsen tarpeet pitää aina asettaa itsesi edelle."

Ei pidä. Tottakai huolehdin lapseni tarpeista, olen hänelle paljon läsnä sekä kasvatus sisältää rajoja ja rakkautta. Minun tehtäväni ei silti ole olla lapsen palvelija tai uhrautua, vaan kasvattaa lapsi terveellä tavalla itsenäiseksi. Lapselle tekee myös hyvää nähdä, että vanhempi käy töissä, harrastuksissa yms menoissa ja palaa sitten kotiin.

Se että vanhemmuuden vastuu ei mene vanhempien kesken tasan, ainakaan heteronormatiivisessa suhteessa. Se on pielessä.

Se on pielessä että nykypäivänä otetaan liikaa paineita vanhemmuudesta koska on kaiken näköset sosiaaliset mediat joita verrattaan omaan vanhemmuuteen. Yritetään saavuttaa samanlaista "kiiltokuva" vanhemmuutta mitä somessa esitetään, vaikka todellisuudessa kenenkään vanhemmuus ei ole mistään satukirjasta jossa kaikki on täydellistä glamouria.

Vanhemmuudessa sinänsä ei kai ole vikaa. Vanhempien työpaineet tässä yhteiskunnassa vain ovat niin kovat että lapsille ei tahdo löytyä tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla meni pieleen se, että olin koko ajan antamassa omia hyviä ohjeitani. Eli yksisuuntaisuus. Terhokodin psykologilta sain kuulla lapseni huomion, etten ole koskaan kysynyt, mitä hänelle kuuluu, miten hän voi, enkä pyytänyt häntä kertomaan tunteistaan. Eli en ollut osoittanut kiinnostusta. Vaikka rakkautta todella oli ja on.

Olen nyt yrittänyt vähän paikata tilannetta, mutta kehitys on ollut hidasta. Huomaan usein vieläkin puhuvani itse, Tämän asian kanssa minulla on oman tunnon tuskia.

Kiitos varoituksesta, minusta on tulossa samanlainen. Lapseni on ollut pienestä asti pidättyväinen, ja olen täyttänyt tyhjää ilmatilaa omalla puheellani, jotta edes jotain tapahtuu välillämme. Mieti sinäkin, miksi olet toiminut noin, ja kerro syyt lapsellesi ja pyydä anteeksi, ettet ole osannut olla toisin.