Te jotka asutte maaseudulla kaukana kaupungista ja kirkonkylistä niin mitä siellä voi ihminen tehdä ettei kuole tylsyyteen??

Tylsyyttä ei tarvitse paeta mihinkään tekemiseen. Tylsyyttä voi rakastaa ja siinä voi olla hyvä elää. Herkkäaistinen ihminen ei kaipaa ääntä, liikettä, seuraa, häppeninkejä, toreja, baareja, huvipuistoja tai ilotulituksia. Oletko kuullut rauhasta ja hiljaisuudesta - miten ne tekevät ihmiselle hyvää? Entä vapaudesta? 

Fyysiset toimet voi itse määrätä sopiviksi, ei tarvitse mennä pää kolmantena jalkana rahan tai tavaran perässä. Teen vapaasti sitä mitä haluan tehdä - töitä riittää. Fyysinen työ antaa liikkumisen ilon samalla kun se tuo jotakin hyötyä jokapäiväiseen elämään.

Luonto on joka päivä yhtä ihmeellinen, aina uusi. Tätä ei voi ymmärtää sellainen, jonka mielestä kaupunkierämaa on paras ympäristö ihmiselle (joka on yksi eläinlaji, osa luontoa).

Olen kokenut myös kaupunkiolosuhteet. Nykyään, korven asukkina, koen olevani niin lähellä onnea kuin ylipäätään on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Keksin vain moottorikelkkailun ja metsästyksen kiinnostavina asioina maaseudulla mutta sekin voi olla hankalaa kun ei voi ajella ihan joka paikassa toisten mailla ja metsästysluvat kalliita.

-ap

Sen takia kannattaa omistaa maata(metsää) voi lain puitteissa harrastaa mitä vaan.

Asuin hki ahtaassa yksiössä. Oli ankeaa.

Nyt 5 h oma okt maalla ja on parhautta.

Täällä kaikki on paremmin.

Isossa talossa on tilaa harrastaa ja oma piha vielä päälle. Eli kotoilu on tasokasta talossa.

Talossa on mm.

5 h ja k yms

Sauna

Varastot

Autotalli

Leikkimökki

Nurmikko

Omenapuut

Pensaat

Keinu

Hiekkalaatikko

Ulkovarasto

Pihagrilli

Terassit 3 ilmansuuntaan!

Tätä en olisi saanut hki mitenkään.

Niin sairas on pks hinnat.

Eli suosittelen viisaille - muuttakaa pois pks!

Elintilanne = elämänlaatunne nousee rajusti!

Paremmin kai maalla on tekemistä luonnossa. Metsästys, kalastus, luonnon tarkkailu. Pihatyöt mökillä.

Kaupungissa en ole vielä keksinyt muuta tekemistä kuin kävelyn ulkona. Lukemisen sisällä. Ei kiinnosta kahvilat, pubit, teatterit, ei sitten palaneen puucentin vertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulisin hulluksi jos joutuisin asumaan jossain missä ei ole muuta tekemistä kuin tuijottaa metsän reunaa tai peltoa tai sitten jotain pihahommia. Täällä kaupungissakin pystyy lenkkeilemään koiran kanssa, merjastamaan ja sienestämään - ei ole pakko asua maalla niitä harrastaakseen. Kaikki palvelut ja kaupat ovat lähellä, ei tarvitse ajaa 10 km yhden maitopurkin takia.

Ei maalla kukaan aja 10km yhden maitopurkin takia :D

Eli jos lähin kauppa on 10 km päässä ja sinulta unohtuu ostaa maitoa/jotain muuta, niin olet sitten ilman?

No kyllä! 😄 Siksi toiseksi maaseudulla eläminen opettaa suunnitelmallisuutta, joten se maitopurkki ei unohdu ostaa. Tai jos unohtuu kuitenkin, niin sitten vaihdetaan lennosta suunnitelmaa ja toimitaan niin, että sitä unohtunutta asiaa ei tarvita. Maaseudulla asuminen kun opettaa myös luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Maaseudun eläimet ovat arkoja mutta kaupungissa ovat kesyjä kuten oravat, rusakot, sorsat, varikset ja pikkulinnut. Maalla kun menet luontoon niin siellä ei tule eläimetkään lähelle.

Niin sen kuuluukin olla. Villieläimet ei ole sama asia kuin lemmikit.

Hankkia omaan pihaan kaiken, mitä tarvitsee. Hevosen, lampaita, uima-altaan, ulkosaunan, lasten leikkivälineet, pellolle ladun, grillikatoksen, metsä polkuineen on vieressä, jne. Myös asunnot suuria, ei kaadu seinät päälle niin helposti. Kirjastoauto ajaa kulmille.

Asuin lapsuuden pikkukaupungin taajamassa, jossa luonto oli joka puolella lähellä, maaseutukin. Opiskelut kahdessa isohkossa kaupungissa. Nuorelle hyvää aikaa ja elämää. Mutta nyt jo 20 vuotta umpimaalla, työt lähellä pikkukaupungissa. Kyllähän tässä saa rusinat pullasta näin. On ihana maaseutukoti, valtavasti omaa tilaa ympärillä, mutta ne isotkin kaupungit ihan lähellä poiketa. En välitä yhtään kaupoista ja shoppailusta, mutta tykkään käydä muuten kaupungeissa, siellä kun on paljon muutakin. Silti en kyllä välitä kapunkiasumisesta, en edes omakotilähiössä, maaseudulla on paras olla.

Vierailija kirjoitti:

Tulisin hulluksi jos joutuisin asumaan jossain missä ei ole muuta tekemistä kuin tuijottaa metsän reunaa tai peltoa tai sitten jotain pihahommia. Täällä kaupungissakin pystyy lenkkeilemään koiran kanssa, merjastamaan ja sienestämään - ei ole pakko asua maalla niitä harrastaakseen. Kaikki palvelut ja kaupat ovat lähellä, ei tarvitse ajaa 10 km yhden maitopurkin takia.

Ei täällä niin köyhäksi tule, että yhden purkin takia olisi pakko kauppaan lähteä. Kyllä sieltä ostaa silloin muutakin. Talvella on maitoa pakastimessakin sen verran ,että kahviin saa. 

Merjoista täällä saattaa olla joillakin pula kyllä, mutta haittaako sekään, kun nykyisin kaikki notkuvat koneella kuitenkin. Jos oikein pahaksi merjankaipuu menee, niin ainahan sitä mies voi ottaa renkaat alleen ja lähteä kaupunkiin...

Mulla ei ole ikinä vaikeuksia saada aikaa kulumaan. Eri paikoissa eri asioita. Oli se korpi, maalaiskirkonkylä tai pk-seutu. Tiettyjä asioita voi yehdä näissä kaikissa kuten lukea, lenkkeillä, kokata ja tehdä käsitöitä. Muuta sitten tilanteen mukaan. Tykkään yhtälailla soudella järvellä, poimia marjoja kuin käydä kulttuuritapahtumissa. Sekä aina pääsee liikkumaan molempiin suuntiin. Pidän tylsinä aloittajan kaltaisia tyyppejä, mustavalkoisina maailmoineen. En nyt jaksa kirjoittaa kaikkea, mutta minulla on hitosti tekemistä olin missä tahansa. Välillä pitää muistaa vähän rauhoittua ja vaikka palstailla.

Maalla on aina tekemistä. Asuin jonkin aikaa Helsingin keskustassa. Siellä ei oikein ole mitään. Vain samoja ketjujen tylsiä liikkeitä ja palveluja, joita ei tarvitse.

Mitä teette sen 6 kk vuodessa kun klo 17 jälkeen on pilkkopimeää? Eikö siellä luonnossa liikkuessa ole silloin riski, että poluttomilla taipaleilla liukastuu kalliolla ja siellähän sitten kai klinkkaat takaisin kotiin kuun valossa. Vai onko se "luonto" sit sitä soratietä ees taas otsalampun kans?

Mites siellä jos näkee uuden ihmisen pimeässä, kun naapuriin on kilometri, niin meetkö aina juttelemaan vai puristatko taskussa jotain astaloa nyrkissä varoiks. Kiinnostaa tietää näin sienestävänä kaupunkilaisena.

Työpäivän jälkeen menen kotiin, luen nettilehdet ja katson ainakin uutiset. Tuon kaiken voi tehdä sekä kylillä että korvessa.

Maksullisiin harrastuksiin pitää joka tapauksessa mennä autolla, asumispaikalla ei sillä ole vaikutusta. Korvessa asuvalla hiihtolatu voi mennä ikkunan alta, kaupunkilaisella ajomatkan päässä.

Kuinka paljon aloittaja viettää aikaansa kodin ulkopuolella, työajan jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Asuin hki ahtaassa yksiössä. Oli ankeaa.

Nyt 5 h oma okt maalla ja on parhautta.

Täällä kaikki on paremmin.

Isossa talossa on tilaa harrastaa ja oma piha vielä päälle. Eli kotoilu on tasokasta talossa.

Talossa on mm.

5 h ja k yms

Sauna

Varastot

Autotalli

Leikkimökki

Nurmikko

Omenapuut

Pensaat

Keinu

Hiekkalaatikko

Ulkovarasto

Pihagrilli

Terassit 3 ilmansuuntaan!

Tätä en olisi saanut hki mitenkään.

Niin sairas on pks hinnat.

Eli suosittelen viisaille - muuttakaa pois pks!

Elintilanne = elämänlaatunne nousee rajusti!

Millä elät. Tuossa luettelossa ei ole mitään elinkeinoa, vai yhteiskuntako elättää.

Työelämässä kun on, niin se rasittaa jo niin paljon että töiden jälkeen haluan vain ulkoilla ja levätä. Katson telkkaria tai luen. Vähän jotain puutarhahommia. Harrastuksia pari kertaa viikossa . Olen aika introvertti

Vierailija kirjoitti:

Työelämässä kun on, niin se rasittaa jo niin paljon että töiden jälkeen haluan vain ulkoilla ja levätä. Katson telkkaria tai luen. Vähän jotain puutarhahommia. Harrastuksia pari kertaa viikossa . Olen aika introvertti

Tähän lisäys että minulla on hyvin harvoin tylsää.

Tylsää on jos joudun jonottamaan ja odottamaan , mitä usein kaupungissa joutuu tekemään. tylsää on jos joku pakottaa aktiviteettiin mikä ei kiinnosta pätkääkään, esim joukkueurheilu tai sen katselu.

Joten en tosiaan tylsisty vaikka makaisin hiljaisessa pirtissä koko päivän itsekseni . Se on ihanaa

Vierailija kirjoitti:

Mitä teette sen 6 kk vuodessa kun klo 17 jälkeen on pilkkopimeää? Eikö siellä luonnossa liikkuessa ole silloin riski, että poluttomilla taipaleilla liukastuu kalliolla ja siellähän sitten kai klinkkaat takaisin kotiin kuun valossa. Vai onko se "luonto" sit sitä soratietä ees taas otsalampun kans?

Mites siellä jos näkee uuden ihmisen pimeässä, kun naapuriin on kilometri, niin meetkö aina juttelemaan vai puristatko taskussa jotain astaloa nyrkissä varoiks. Kiinnostaa tietää näin sienestävänä kaupunkilaisena.

Pimeään aikaan minä vaihdan pyjamaan 18:30. Sitä ennen syön ja saunon 😄

Nuo isot talot on semmoinen juttu, että luulenpa tulevaisuudessa tehtävän pienempiä asuintaloja ihan ympäristösyistä. Mihin niitä tyhjiä huoneita tarvitsee? Pidättekö lämpiminä niitä?

Olen itse maalla syntynyt ja kasvanut, nykyään olen vähän vastentahtoisesti kaupunkilainen. Maalle lähtisin heti takaisin, jos siellä olisi enempi ajankulua, puoliso ja varaa omakotitaloon ja autoon. Yksin pitäjän keskustassa kerrostalossa asuvana autottomana maalaisena kuolisin kyllä tylsyyteen.

Itse olen asunut keskustan ulkopuolella omakotitalossa, jossa oli laaja piha ja tekemistä omallakin tontilla. Naapurin kersojen kanssa juostiin toistemme pihoilla, hiekkateillä, pelloilla ja metsissä. Joskus kylällä.

Maallahan ("kylällä") ei yleensä ole juurikaan mitään tekemistä. Ei ole monia menopaikkoja niin kuin kaupungeissa, eli ei löydy useita ravintoloita, kauppakeskuksia, teattereita, museoita ym., joista voisi valita vaihtelevasti ajankulua. On vain niukasti paikkakunnan omia menopaikkoja. Siksi aika maaseudulla kuluu samojen asioitten parissa. Monilla siihen, että hoidetaan omaa pihaa, tiluksia, metsää, peltoja, kasvimaata, rakennuksia, eläimiä... Yleensä siihen viihdepuoleen riittää paikalliset markkinat, messut yms., joilla käydään. Ja uimassa. Lisäksi hyödynnetään läheisen kaupungin tarjoamat palvelut.

Maalaisuus todellakin vaatii oman luonteensa. Pitää viihtyä aika paljon ns. omissa ympyröissä. Suht usein myös kaukana naapureista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä teette sen 6 kk vuodessa kun klo 17 jälkeen on pilkkopimeää? Eikö siellä luonnossa liikkuessa ole silloin riski, että poluttomilla taipaleilla liukastuu kalliolla ja siellähän sitten kai klinkkaat takaisin kotiin kuun valossa. Vai onko se "luonto" sit sitä soratietä ees taas otsalampun kans?

Mites siellä jos näkee uuden ihmisen pimeässä, kun naapuriin on kilometri, niin meetkö aina juttelemaan vai puristatko taskussa jotain astaloa nyrkissä varoiks. Kiinnostaa tietää näin sienestävänä kaupunkilaisena.

Pimeään aikaan minä vaihdan pyjamaan 18:30. Sitä ennen syön ja saunon 😄

Minä asun kaupungissa ja vaihdan heti töistä tullessa yöpuvun päälle.