Te jotka asutte maaseudulla kaukana kaupungista ja kirkonkylistä niin mitä siellä voi ihminen tehdä ettei kuole tylsyyteen??
Esimerkiksi pohjanmaalla, kainuussa, savossa ja keski-suomessa on korpea ja maaseutua joissa on pitkät etäisyydet kaupunkeihin ja kirkonkyliin niin mitä ihmettä siellä voi ihminen tehdä ettei kuole tylsyyteen?
Kommentit (287)
Eletään. Ei tarvii meikata ja tälläytyä. Käyn lenkillä vanhoissa collegehousuissa ja mummukengissä. Lenkki on semmosta taivastelua, lähinnä luonnon katselua.
Vuodenajat näkyy selvimmin maalla vaikkei enää ole kunnon kevättä ja ainoa kevätkukka on likaisessa ojassa kasvava leskenlehti.
Euroopassa on keväällä oikeaa kukkaloistoa, kun hedelmäpuutkin kukkii.
Käyn kerran viikossa ihmisten ilmoilla. Suomessa on todella vaikea hiljaista, rauhallista asuinpaikkaa, vähintään moto on kohta nurkalla, jos ei omista 100 hehtaaria metsää.
Jos olisin varakas, ostaisin mökin maineen Kanadasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se vaan maaseudulla rauhallisempaa olla oma itsensä. Maalla kun olet ongella, niin sielu lepää. Kaupungissa taas vaikka etsit jonkun mahdollisimman rauhallisen paikan, niin siinä on silti jotain lenkkeilejöitä, kävelijöitä, koiran ulkoiluttajia ja jotain useimmiten ulkomalaistaustaisia kalastajia lähellä. Siinä tulee lähinnä sellainen olo, että on säälittävä tyyppi vapa kädess, eikä sielu lepää yhtään.
Istuin tänään pari tuntia laavulla ihan itsekseni. Yhtäkään lenkkeilijää tai muutakaan ei kävellyt ohi. Laavu sijaitsee noin 6km päässä tämän kaupungin keskustasta.
No tästä helsingistä se nyt on aika vaikea löytää sellaista rotankoloa, jossa ei olisi ihmisä. 10 km säteellä. Lisäksi jos oikeasti löydät ne jemmaisimmat rotakolot, niin ne on ne paikat, minne kodittomat ihmiset on rakentanut majan tai pystyttänyt teltan. Siellä sitten on kkiva onkia, kun tietää, että on jonkun todennäköisesti mielenterveysongelmaisen pihalla häiritsemässä.
Maalla voi härnätä naapuria, Niillä on kuitenkin koiria jotka ulvovat lähes aina ja varsinkin kun menet ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se vaan maaseudulla rauhallisempaa olla oma itsensä. Maalla kun olet ongella, niin sielu lepää. Kaupungissa taas vaikka etsit jonkun mahdollisimman rauhallisen paikan, niin siinä on silti jotain lenkkeilejöitä, kävelijöitä, koiran ulkoiluttajia ja jotain useimmiten ulkomalaistaustaisia kalastajia lähellä. Siinä tulee lähinnä sellainen olo, että on säälittävä tyyppi vapa kädess, eikä sielu lepää yhtään.
Istuin tänään pari tuntia laavulla ihan itsekseni. Yhtäkään lenkkeilijää tai muutakaan ei kävellyt ohi. Laavu sijaitsee noin 6km päässä tämän kaupungin keskustasta.
No tästä helsingistä se nyt on aika vaikea löytää sellaista rotankoloa, jossa ei olisi ihmisä. 10 km säteellä. Lisäksi jos oikeasti löydät ne jemmaisimmat rotakolot, niin ne on ne paikat, minne kodittomat ihmiset on rakentanut majan tai pystyttänyt teltan. Siellä sitten on kkiva onkia, kun tietää, että on jonkun todennäköisesti mielenterveysongelmaisen pihalla häiritsemässä.
Niin noh, Helsinki ei ole Suomen ainut kaupunki, jos et vielä tiennyt. Sinähän väitit, että kaupungissa ei saa olla rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin nuori niin varmaan olis tylsää. Nyt vanhempana on ihanaa kun voi käydä kävelyllä ilman että näkee ketään, saa tarkkailla luontoa rauhassa. Kylällä on kirjasto johon tuleee nopeaan uutuuskirjat, hyvä kyläkauppa on myös. Pikkuinen uimahalli ja erittäin laadukas kuntosali (joka ilmainen uimarille!). Kaupunkiin pääsee tarvittaessa 35 min. Oikein mukavaa ja ennen kaikkea rauhallista. Tämä keski-Suomessa.
Ei nyt taida ihan kylä olla jos on kirjasto ja uimahalli. Meillä tuollaisia on vain kunnan keskustassa.
Jo vain on. Kylän väkiluku 633 asukasta. Liitetty 22 km päässä olevaan toiseen kylään. Pieni kylä mutta tekemistä löytyy. Jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tykkää ostamisesta ja ihmisistä, niin kaupunki on hyvä paikka. Jos tykkää tehdä itse ja omaa persoonallisemman maun, eikä ole kovin sosiaalinen, niin maalla on kivempaa. Teen esim huonekaluni itse jalopuuta ja epoksia yhdistellen. Vähän pienemmilläkin tuloilla yltää mukavaan elintasoon, kun paljon voi tehdä itse eikä vapaa-aika rullaa pelkän kuluttamisen voimalla.
En tykkää ostamisesta enkä erityisen paljon ihmisistäkään, mutta viihdyn silti kaupungissa. Harrastan ompelua ja muita käsitöitä ja se onnistuu erittäin hyvin kerrostaloasunnossakin. Maalla ahdistaisi eniten se, että kaikki tuntevat toisensa ja kylän raitilla olisi pakko jutella naapureille jne.
Minä asun kylän keskellä. Naapureiden postilaatikot ovat minun pihassani. Tosi harvoin tulee naapureiden kanssa juteltua. Täällä ei todellakaan ole pakko jutella kenellekään, jos ei halua. Aika epäsosiaalista porukkaa tuntuu täällä enimmäkseen asuvan.
Ahdistava ajatus, että naapurit kävisivät hakemassa postit omasta pihastani.
t. eri
Toki sinua varmaan ahdistaisi sekin, kun autoja ajaisi talosi ohi?
En tiedä, itse kasvoin muutaman tuhannen ihmisen pikkupitäjässä, ja tuntui kuin koko nuoruus olisi ryöstetty. Tuntui oudolta katsoa jotain Skam:ia, jossa lukiolaiset viilettivät pitkin kaupunkia tekemässä sitä ja tätä. Maaseudulla ei oikeasti ollut mitään muuta tekemistä kuin patikoida pitkin pellon reunoja. En ikinä kasvattaisi lapsiani noin virikkeettömässä ympäristössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tykkää ostamisesta ja ihmisistä, niin kaupunki on hyvä paikka. Jos tykkää tehdä itse ja omaa persoonallisemman maun, eikä ole kovin sosiaalinen, niin maalla on kivempaa. Teen esim huonekaluni itse jalopuuta ja epoksia yhdistellen. Vähän pienemmilläkin tuloilla yltää mukavaan elintasoon, kun paljon voi tehdä itse eikä vapaa-aika rullaa pelkän kuluttamisen voimalla.
En tykkää ostamisesta enkä erityisen paljon ihmisistäkään, mutta viihdyn silti kaupungissa. Harrastan ompelua ja muita käsitöitä ja se onnistuu erittäin hyvin kerrostaloasunnossakin. Maalla ahdistaisi eniten se, että kaikki tuntevat toisensa ja kylän raitilla olisi pakko jutella naapureille jne.
Minä asun kylän keskellä. Naapureiden postilaatikot ovat minun pihassani. Tosi harvoin tulee naapureiden kanssa juteltua. Täällä ei todellakaan ole pakko jutella kenellekään, jos ei halua. Aika epäsosiaalista porukkaa tuntuu täällä enimmäkseen asuvan.
Ahdistava ajatus, että naapurit kävisivät hakemassa postit omasta pihastani.
t. eri
Toki sinua varmaan ahdistaisi sekin, kun autoja ajaisi talosi ohi?
Kieltämättä kyllä. Siksi asun tien päässä metsän ympäröimänä.
On se malla se kyttäys silti tietenkin ja monelta järveltä löytyy se vesiskootteri.
Onlyfanssia ja tiktokkia tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Mitä maalla voi tehdä:
-katsoa peltoa ikkunasta
-juoda viinaaMitä kaupungissa voi tehdä:
-käydä konsertissa
-tavata ystäviä kahvilassa
-mennä konserttiin tai oopperaan
-käydä kävelyllä luonnossa
-shoppailla etnisissä kaupoissa
-ystävystyä ventovieraiden kanssa
-käydä piknikillä puistossa
-syödä illallista huippuravintolassaValitkaa jokainen aivan itse
No jos itse vastaan niin en käy konserteissa. Minulle riittää ihan musiikin kuuntelu kotonakin. Tosin täällä käy myös ihan ok esiintyjiä lähellä yhdessä paikassa esiintymässä. Matkaa melko vähän. En vielä ole kuitenkaan sinne mennyt. Tämäkin vaihtoehto olisi silti helppo toteuttaa myös täällä maalla.
Kahviloita on myös täällä. Matkaa yhteen on noin vähän yli 10 km. Muitakin on kauempana. En silti käy niissä hintojen vuoksi joten en kaipaa niitä.
No ne konsertit jo mainitsin ja oopperaa en kaipaa. Aikoinaan soitin myös yhtä soitinta ja kävin klassisen musiikin tapahtumissa jo tarpeeksi.
Kävelyllä luonnossa käyn joka päivä. Luontoa riittää ja asun melkein metsässä joten luonto alkaa, kun oven avaa.
Etnisiä kauppoja en kaipaa ja netistäkin saa tilattua, vaikka mitä jos vaan etsii.
Ystävystä voi nyt missä vaan. Itselle se on vaikeaa, mutta moni sosiaalisempi pärjää varmasti paremmin. Mietin myös mikä väite se on, että kaupungissa tutustuu. Jos pitäisi veikata niin ei se helppoa ole sielläkään.
Piknikillä voi käydä melkein missä vaan. Täälläkin on rantoja ja puistoja sekä metsässä kalliota yms. Heti tulisi monta paikkaa mieleen. Ravintoloissa en käy ikinä. Liian kallista minusta.
Ihan samaa tein kuin mitä nyt asuessani isossa kaupungissa. Harrastelin urheilua, hoidin puutarhaa, vietin aikaa luonnossa, luin kirjoja nojatuolissa. Ainoa mikä on muuttunut on, ettei kaupungissa tarvitse suunnitella kauppareissuja, kun marketti on aina auki.
Hyvä paikka eläköityä, mitään ei tapahdu.
- Nautin olostani ja rauhallisuudesta!
- Lenkkeillään koirien kanssa pitkin metsiä
- Puuhastelen pihalla; esim. puutarhanhoitoa, lumitöitä, istuskelen vaan pihalla, kesällä käyn uimassa
- Treenaan autotallisalilla.
- Pyöräilen tai käyn juoksemassa
- Vietän aikaa perheen kanssa
- Katon sarjoja tvstä jos jää joskus aikaa
- Käyn läheisellä tallilla ratsastamassa ja hoitamassa heppoja.
Ihan tavallisia juttuja. Kaupungissa ahdistaa nopeasti, en tykkää hälinästä ja siellä menee helpommin rahaa kaikkeen turhaan kuten kahviloissa käyntiin tai shoppailuun. Kotona voin tehdä kaikkea "ilmaista".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hassu kysymys, kun täällä on enemmän tekemistä kuin ikinä ehtii tehdä! Varsinkin, kun päivästä vie ison siivun töissäkäynti ja ihan ne normaalit arkiset askareet, jotka on jokaisella tehtävänä asui missä tahansa.
Kyse lienee siitä, mitä inspiroivaa voi tehdä. Ei niin, että pitää kolata lumia, haravoida lehtiä, kunnostaa, siivota jne. Ne ovat välttämättömiä ja ylimääräisiä "töitä", joita monet eivät edes halua tehdä, koska on se varsinainenkin työ.
Lehtiä ei ole mikään pakko haravoida, itse asiassa ne olisi jopa parempi jättää haravoimatta. Lumien aurauksen voi ostaa.
Ja juu, ei kyllä kannatakkaan muuttaa maalle, tai edes omakotitaloon kaupungissa, jos ei halua tehdä mitään.
Mua maaseudulla asumisessa inspiroi juurikin se kaikki tekeminen: lähes omavaraisuus ruoassa, luonnon läheisyys, luonnosta oppiminen, luonnon kunnioitus omissa toimissa ja luonnon rytmin seuraaminen omissa tekemisissä. Kaikki rakentaminen ja kunnostaminen koneet mukaan lukien, puutarha, eläintenpitomahdollisuus. Ongelmien ratkaisua, tiedon etsimistä, uuden oppimista, onnistumisia, vaikeuksien voittoa. Se mieletön tunne, että pystyy huolehtimaan itsestään ja perheestään ihan itse, vaikka mikä tulisi.
Voi tehdä ihan kaikkea,ei naapurit,ihmiset oo kimpussa kyyläämässä.Kyllä se on luksusta.Niin luksusta,laittaa pihoja.rakentaa korjaa Linnut laulaa puissa.En vaihtaisi sitä olo tilaa mihkään.Kävely,pyöräily,kalastus,metsästys..harrastaa voi kaikkea mitä NS tunkki kaupungeissa,ilma jota hengitä on parasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hassu kysymys, kun täällä on enemmän tekemistä kuin ikinä ehtii tehdä! Varsinkin, kun päivästä vie ison siivun töissäkäynti ja ihan ne normaalit arkiset askareet, jotka on jokaisella tehtävänä asui missä tahansa.
Kyse lienee siitä, mitä inspiroivaa voi tehdä. Ei niin, että pitää kolata lumia, haravoida lehtiä, kunnostaa, siivota jne. Ne ovat välttämättömiä ja ylimääräisiä "töitä", joita monet eivät edes halua tehdä, koska on se varsinainenkin työ.
Lehtiä ei ole mikään pakko haravoida, itse asiassa ne olisi jopa parempi jättää haravoimatta. Lumien aurauksen voi ostaa.
Ja juu, ei kyllä kannatakkaan muuttaa maalle, tai edes omakotitaloon kaupungissa, jos ei halua tehdä mitään.
Mua maaseudulla asumisessa inspiroi juurikin se kaikki tekeminen: lähes omavaraisuus ruoassa, luonnon läheisyys, luonnosta oppiminen, luonnon kunnioitus omissa toimissa ja luonnon rytmin seuraaminen omissa tekemisissä. Kaikki rakentaminen ja kunnostaminen koneet mukaan lukien, puutarha, eläintenpitomahdollisuus. Ongelmien ratkaisua, tiedon etsimistä, uuden oppimista, onnistumisia, vaikeuksien voittoa. Se mieletön tunne, että pystyy huolehtimaan itsestään ja perheestään ihan itse, vaikka mikä tulisi.
Ja niin, tosiaankin on myös se päivätyö tähän päälle.
Minulle kaupunkiin muuttaminen merkitsi vastuun ottamista omasta elämästä. Täällä olen saanut lisäkoulutusta, työpaikkoja, talouteni kuntoon. Lähipalvelut, joukkoliikenteen, perheen, oman asunnon. Kaiken olen täällä saanut kustantaa itse eikä ole tarvinnut Kelan luukulle mennä. Maalla tämä ei olisi ollut mahdollista. Kotini maalla oli vähävarainen. Siellä pärjäävät parhaiten ne, joilla on maatila ja paljon "mehtää".
Ei kiitos stadille. Huumeita, väkivaltaa ja masennusta. Mielummin asun maalla.
Hauska kun täällä moni tuntuu ajattelevan, että kaupunki=Helsinki :D