Mitä olitte mieltä Timo T. A. Mikkosen kannanotoista eilen?

ja riippuu monista eri tekijöistä. Uskon, että moni kotiäiti vihkiytyy lapsen elämään ja tarjoaa virikkeitä ja tekee kotiäitiyttä työkseen, mutta on myös valitettavan paljon niitä äitejä, jotka ovat kotona ihan muista syistä kuin lapsen parasta ajatellen.

On myös äitejä, jotka varmasti tarjoaisivat parasta mahdollista hoitoa lapselleen kotona, mutta menevät töihin ja vievät lapset päivähoitoon.

Asiaa täytyy kuitenkin ajatella paljon kokonaisvaltaisemmin kuin vain tuijottaen sitä lapsen hoitomuotoa. Lapsen paras ei välttämättä toteudu ihan pelkästään sillä ajatuksella, että häntä hoidetaan kotona. Esim. kun äiti on koulutettu, kuten tässä yhteiskunnassa on vuosikaudet kannustettu kouluttautumaan, häntä saattaa turhauttaa se, että hän on käyttänyt elämästään vuosia hankkiakseen hyvät paperit, saanut hyvän työpaikan ja sitten hänen pitäisikin viettää seuraavat vuodet kotona jääden muiden jalkoihin työelämässä. Ok, lapset ovat aina tärkeämpää kuin mikään muu, mutta jos vaihtoehto on sitten se, että äiti voi jatkaa työtään ja säilyttää itsetuntonsa ja voida hyvin, lapset ovat hyvässä päivähoidossa ja tyytyväisiä, kuten suurin osa päivähoidetuista lapsista ovat, ainakin tuntemani lapset, perhe voi hyvin, talous on kunnossa, vanhemmilla ei stressiä, voidaan käyttää vaikka siivouspalvelua, jotta säästetään aikaa olla lasten kanssa ym. Tällöin kokonaisuudessaan lapsella ei asiat paremmin voisi olla.

Pointti on minusta enemmänkin siinä, miten vanhemmat lapsiinsa suhtautuvat sen työajan ulkopuolella. Jos ura on tärkein ja vanhemmat ovat koko ajan töissä ja kotonakin vain miettivät työasioita, on asiat huonosti. Mutta jos työ on työtä ja kotielämä kotielämää lasten kanssa, asiat ovat terveesti tasapainossa. Usein tuntuu siltä, että jos äiti valitsee työn, ajatellaan, että on kysesssä ns. uraäiti, joka tekee vähintään 60 tuntista työviikkoa. Ei hyvässä asemassakaan tarvitse välttämättä tehdä sen enempää työtä kuin broilertehtaan linjalla.

torjuessaan sovinisti Mikkosen puheita. Mies on kävelevä vitsi.

tasa-arvoisena vaihtoehtona kotiäitiyttä ja koti-isyyttä. Ei tämä Mikkosen ja kumppanien vouhotus ole mitään muuta kuin ikiaikaista naisten syyllistämistä. Samaa on tämän palstan kotihoitofanaatikkojen saarna. Väitän, että suurimmalla osalla näistä ei isän osuus lasten kasvattamiseen ja kodinhoitoon kestä lähempää tarkastelua. Ja hyvin heitetty tuo, että kotiäitiys ei kannata, koska sitten jää puille paljaille, kun äijä vaihtaa viiskymppisenä nuorempaan! Se olisi todella pitänyt sanoa Mikkoselle.

Esimerkiksi meillä kotivanhemmuus on jaettu minun ja mieheni kesken. Olemme molemmat olleet kotona hoitamassa lasta. Emme kylläkään ole niin tarkkoja, että täsmällisiä aikamääriä olisimme laskeneet. :)

Tuula Haataisen feminismi on kovin erilaista kuin omani, koska hän on ehdottanut sellaisiakin uudistuksia, jotka eivät ole menneet läpi sen vuoksi, että ne loukkaavat tasa-arvoa - muistanet ehkä ajatuksen maksaa miehille korkeampaa vanhempainrahaa kuin naisille. No, joukkoon mahtuu monenlaisia näkemyksiä...

Terv. feministi

Vierailija:

Feministinaiset tyrmäsivät tuossakin esityksessä Mikkosen puheet, erityisesti Tuula Haatainen. Feministeille oma etu menee aina lapsen edelle . Naisen asema on tärkeämpi kuin lapsen paras.

Kun mies tekee painaa hommia ja vaimo on kotona lasten kanssa, niin näitä puheita pitäisi kyllä pari kertaa miettiä, kun ensimmäisellä kerralla kävi niin kuin kävi.

Mieshän on kävelevä ristiriita: ei ole itse ollut koskaan kotivanhempana, mutta saarnaa sen puolesta. Samalla hän tulee myös puhuneeksi sen puolesta, että nainen jää erotilanteessa helposti tyhjän päälle, kun on ollut merkittävän osan työvuosistaan kotivanhempana - ja kappas vaan, Mikkonen on itsekin lähtenyt keski-iässä nuoremman naisen matkaan ja jättänyt ensimmäisen vaimonsa.

Vierailija:

olisi sanonut sille: " Kyllähän naistenkin kannattaa käydä töissä, koska keski-iässä saattaa käydä niin, että paska aviomies lähtee nuoremman kampaajan matkaan ja jättää lapset kotona hoitaneen naisen. Jolla siis on sen vuoksi huonommat eläkkeet jne."

eli kotiäitiyden ja -isyyden arvostuksen nostaminen.

Vierailija:

Ainakin minä nautin paikastani kotona, lapsia hoitamassa. Vielä kun sille saisi ansaittua arvostusta, joka näkyisi taloudellisestikin jossain.

Hieman ohi aiheen menevää asiaa, eli feminismiä.



Minusta feminismi tarkoittaa suunnilleen sitä, että naisella on vapaus päättää itse asioistaan. Eli naista ei esim. pakoteta viemään lapsiaan hoitoon/olemaan kotona, käyttämään rintaliivejä/olemaan käyttämättä, vaan hänella on vapaus valita kuinka toteuttaa omaa naiseuttaan.



Ymmärrän monien feministien kannan esim. naisten esineellistämiseen, mutta minusta on kiva että hiukset ovat laitetut, vaatteet siistit, säärikarvat ajeltu, meikkiä peittämässä tummia silmän alusia jne. Kuitenkin pidän itseäni femisistinä, sillä se ei minun mielestäni tarkoita sitä, että jätän hiukseni leikkaamatta ja harjaamatta, puen miehen roikkuvan flanellipaidan ylleni, sekä liian isot farkut. Mutta jokainen saa toki tehdä niinkuin tahtoo...! Mutta kyse on nimenomaan siitä, naisen omasta vapaasta valinnasta:)



En ymmärrä ajatusta naisen ja miehen täydellisestä tasa-arvoisuudesta, sillä me olemme erilaisia. Nainen ja mies ovat yhtä älykkäitä ja kykeneviä erilaisiin tehtäviin, mutta on vääränlaista feminismiä olettaa, että naisen ja miehen roolien tulisi vaihtua. Tällä tarkoitan kärjistettynä sitä, että naiselle ei kasva munat eikä miehelle kohtu, vaikka kuinka olisimme muuten tasa-arvoisia.



Minusta ihmiset ovat YKSILÖITÄ, sukupuolesta riippumatta. On hienoa että mies voi nykyään kokata ja pyytäkätä saamatta osakseen naureskelua ja halveksuntaa. Toisaalta nainen voi olla perheessä se joka tuo leivän pöytään, käydä armeijan jne.



Mutta ainakin meidän perheessäämme asiat on ratkaistu niin, että se tekee joka osaa paremmin, -joka varsin toimiva systeemi:)

Minä rakastan ruuanlaittoa, ja teen sen yleensä, samoin pyykinpesu on mieluista. Siivoamisesta en pidä, mies hoitaa sen pääsääntöisesti. Mies vaihtaa autoon renkaat, minäkin sen osaan, oma isäni opetti taidon minulle jo ala-aste iässä, mutta mies tekee sen koska hänellä hommaan menee vähemmän aikaa, koska voimakkaampana saa pultit nopeammin auki, renkaat kannettua jne.



En ymmärrä miten palvelisi feminismiä että vaihtaisimme roolimme, siitä oli seurauksena vain kaaos. lasten hoito sujuu meiltä molemmilta, teemme sen suunnilleen puoliksi. Taloudellisista syistä minä jäin kotiin lasten ensimmäisiksi vuosiksi, sillä olin opiskelija (pystyin jatkamaan samalla hiukan opintojani) ja mieheni jo töissä. Jos asiat olisivat olleet toisin päin, niin mies olisi jäänyt kotiin.



Pähkinän kuoressa: feminismi EI ole sukupuoliroolien vaihtamista päikseen!

Vierailija:

Täällä suurin osa lapsista on kotona 2-3-vuotiaaksi asti, ja se on pitkälti sen ansiota, että vanhemmille suodaan sosiaalinen turvaverkko, mikä tekee mahdolliseksi valinnanvapauden. Keskustelussakin mainittiin Italia, jossa tällaista ei ole tarjolla. Tulos on se, että koska naisille perheen ja työn yhdistäminen on tehty mahdottomaksi, syntyvyys on laskenut lehmänhännän lailla.

Perustat todennäköisesti väitteesi niihin vanhoihin tilastoihin, joiden mukaan joskus 90-luvun puolivälissä vielä 70 % lapsista hoidettiin kotona 2 - 3 vuotiaaksi. Sen jälkeen on moni asia muuttunut: kodinhoitotuen määrä jäänyt jälkeen yleisistä elinkustannuksista (on sen määrää myös pudotettukin), kuntalisiä lopetettu, työelämän vaatimukset koventuneet ym. ym. Minun tuttavapiirissäni vain yksi on jäänyt hoitamaan lastansa kotiin pidempään kuin 1-vuotiaaksi.

Vierailija:

olisi sanonut sille: " Kyllähän naistenkin kannattaa käydä töissä, koska keski-iässä saattaa käydä niin, että paska aviomies lähtee nuoremman kampaajan matkaan ja jättää lapset kotona hoitaneen naisen. Jolla siis on sen vuoksi huonommat eläkkeet jne."

Herra Mikkonen oli vaimonsa ja lastensa edessä käsi Raamatulla vannonut, että ei jätä heitä ja kuinkas kävi? Vanha perhe hiiteen ja uutta tilalle. En halveksi mitään niinkuin ihmistä, joka hylkää perheensä ja perustaa uuden. Tuollaisella ihmisellä ja hänen mielipiteillään ei ole mitään arvoa. Ja mihinkäs se tiikeri raidoistaan pääsisi? Kyllä tulee nykyisellekin rouva Mikkoselle vielä se hetki eteen, kun T.T.A. löytää apdeitatun version.

Katselin ohjelman, ja yksi mikä minulle jäi mieleen oli sana ura. Onko mahdollista luoda ensin ura ja sitten esim. parin vuoden työssäolon jälkeen hankkia lapsi ja mahdollisesti myöhemmin lisää? On varmaan raskasta opiskella tai nousta urakehityksessä kun on aivan pieniä lapsia, vaikka päivähoito ja lapsen isä auttaisivat lapsenhoidossa jne. mahdollisten isovanhempien apua unohtamatta. Nykyään ei ole mahdotonta aloittaa äitiys vaikka kolmikymppisenä koulutuksen jälkeen, opinnot takana ja joita voi varmasti täydentää ja lisätä lasten kasvaessa. Tietysti alakohtaisesti on nämäkin asiat nähtävä, tapauksia on erilaisia. Mutta maalaisjärjellä ajatellen voisi keskittyminen opintoihin olla helpompaa ja nopeampaa ilman äitiyttä jhoitohuolineen. Jokainen tietysti voi valita opiskelun ja urakehityksen ajankohdan, mutta itse äitinä tiedän lasten tarvitseman ajan ja työmäärän.

Vierailija:

Ainakin minä nautin paikastani kotona, lapsia hoitamassa. Vielä kun sille saisi ansaittua arvostusta, joka näkyisi taloudellisestikin jossain.

opiskelemalla yliopistossa ja samalla hoitamalla lapseni pääsääntöisesti itse kotona. Kun valmistuin (suhteellisen nopeassa aikataulussa) oli nuorimmainenkin jo 3-vuotias ja lähdin hyvillä mielin työelämään. Organisointia ja vaivannäköä järjestely vaati, mutta olen niin tyytyväinen siihen, että sain viettää lasteni kanssa paaaaallljooon aikaa hoitaen heidät kotona ja edetä samalla omalla " urallani" .