Lue keskustelun säännöt.
Nuorta ei kiinnosta opiskelu tai töiden teko
13.04.2023 |
Jo heti alkuun kerron, että olen ollut koko aikuisikäni töissä (opintoja lukuunottamatta ja olen maisteri), samoin mieheni ja koko lähisuku. Tämä tieto siksi, että tähän tulee kuitenkin jotain kommenttia, että on nähnyt mallia tähän meiltä jne.
19-vuotias tyttö, joka siis sairastaa masennusta, mutta nyt sen suhteen muuten parempi vaihe jo. Mutta edelleenkään ei tiedä yhtään työtä, jota haluaisi isona tehdä, eikä siksi ole intoa opiskellakaan. Kesätöissä kävi nuorempana, mutta ei viime kesänä eikä nyt ole menossa. Koska ei ole mitään, mitä voisi kuvitella tekevänsä.
Miten ihmeessä tuohon opiskeluun/työntekoon voisi motivoida? Asuu itsenäisesti ja hänestä on ihan Ok elellä Kelan tuilla. Ja on puhuttu siitä, ettei se raha Kelallekaan taivaasta tipu ja jonkun on tehtävä töitä, että on rahaa mitä jakaa. Ei auta. Tytöllä on useampia hoito-ja tukikontaktia, mutta ei näköjään sielläkään ole saatu tätä ydinongelmaa ratkaistua.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Koska hän ei enää elä teidän kattonne alla, niin ei ole teidän päänsärkynne.
Piristyy ja motivoituu tuosta kun aika on, tai sitten ei.
Kyllä se valitettavasti vanhempia huoli nuoresta usein painaa vaikka ei asuisi kotonakaan. Hyvä, että välität, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näytä sille nämä kaikki keskustelut täältä mitä mieltä ihmiset on työttömistä ja tuilla eläjistä
Jospa mieli muuttuisi
Terapiassa tytön pitäisi ensin saada identiteetti selkiytymään, jotta hän tietäisi mitä haluaa tehdä työkseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene sen luokse kahville ja mietitte yhdessä mitä ammatteja sitä maailmaan mahtuukaan. Mihin alaan löytyisi pieni kipinä.
Raataminen sorvin ääressä on harvoin kivempaa kuin pleikkarin pelaaminen.
Ihan totta on, että kaikenlaista pelaamista vihaan kuin ruttoa. Mieluummin sorvi, saattaisi olla mielenkiintoinen vehje oppia tekemään sillä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vähän sellainen muna-kana ongelma. Mielekkään työn tekeminen auttaa masennukseen.
Ei auttanut minulla. Masennus parani vasta sitten kun sain tyttöystävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska hän ei enää elä teidän kattonne alla, niin ei ole teidän päänsärkynne.
Piristyy ja motivoituu tuosta kun aika on, tai sitten ei.
Tämä voi olla yksi syy, eli täysi-ikäiseltä vedetään perheen yhteisöllisyyden matto alta ja yksin on pärjättävä ja jos ei pärjää, niin ainoa lause on, että ota itseäsi niskasta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on hyvin yleistä tuon ikäisillä tuollainen,valitettavasti. En tiedä onko korona-aika vai mikä syynä mutta kyllä moni putosi kelkasta sinä aikana.
Voi hellevatti, sinne kelkkaan voi nousta takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oisko joku etsivä nuorisotyö tms mistä voisi saada tukea? Vanhempien jutut voi mennä toisesta korvasta sisään toisesta ulos.
Kuten kerroin, on jo tuen piirissä sairaalalla, lisäksi juuri tähän ammatilliseen puoleen on viikoittainen tuki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on hyvin yleistä tuon ikäisillä tuollainen,valitettavasti. En tiedä onko korona-aika vai mikä syynä mutta kyllä moni putosi kelkasta sinä aikana.
Voi hellevatti, sinne kelkkaan voi nousta takaisin.
Juu, totta kai, mutta sitähän ap juuri aloituksessaan kysyi, että miten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska hän ei enää elä teidän kattonne alla, niin ei ole teidän päänsärkynne.
Piristyy ja motivoituu tuosta kun aika on, tai sitten ei.
Tämä voi olla yksi syy, eli täysi-ikäiseltä vedetään perheen yhteisöllisyyden matto alta ja yksin on pärjättävä ja jos ei pärjää, niin ainoa lause on, että ota itseäsi niskasta kiinni.
Ei tarvinnut muuttaa, halusi muuttaa. Varmaan juuri siksi, että saa olla rauhassa kaikilta vaatimuksilta (esim kotityöt). Omassa kodissaan voi tehdä mitä lystää tai olla tekemättä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mene sen luokse kahville ja mietitte yhdessä mitä ammatteja sitä maailmaan mahtuukaan. Mihin alaan löytyisi pieni kipinä.
On mietitty kuukausikaupalla. Olen ehdottanut lähes kaikki ammatit ja erilaiset opintopolut ja veikkaan, että Nuotti-valmentaja, psykologi ym ovat myös tehneet oman osansa. Mutta ei ole keksitty sellaista, joka häntä kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen Kelan Nuotti-valmennusta. Kestää 5 kuukautta ja siltä ajalta saa kuntoutusrahaa. Tarkoitettu nuorille jotka ei vielä tiedä mitä haluaisivat opiskella tai tehdä työkseen.
Tuntuu oudolta ettei häntä kiinnosta mikään. Usein nämäkin jotka ei halua ns. tavallisiin hommiin, tykkää esim. tehdä taidetta tai käsitöitä.
Entäs töihin/opiskelemaan ulkomaille, olisiko se kiinnostavaa ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene sen luokse kahville ja mietitte yhdessä mitä ammatteja sitä maailmaan mahtuukaan. Mihin alaan löytyisi pieni kipinä.
On mietitty kuukausikaupalla. Olen ehdottanut lähes kaikki ammatit ja erilaiset opintopolut ja veikkaan, että Nuotti-valmentaja, psykologi ym ovat myös tehneet oman osansa. Mutta ei ole keksitty sellaista, joka häntä kiinnostaa.
Ei alan tarvitse kiinnostaa, kunhan hankkii jonkun tutkinnon. Voi myöhemmin sitten opiskella unelma-ammattiin kun ja jos sellainen löytyy.
Kyllä tuossa nyt ensimmäisenä pitäisi masennus saada hoidettua siihen pisteeseen että pääsee etiäpäin. Mutta jos ei lähe niin ei lähe. Se on vaikea toisten nostaa toinen ylös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkyvyn arvioon psyk polilta? Ainiin mutta ei enää alaikäinen. Ei mene jollei huvita.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen Kelan Nuotti-valmennusta. Kestää 5 kuukautta ja siltä ajalta saa kuntoutusrahaa. Tarkoitettu nuorille jotka ei vielä tiedä mitä haluaisivat opiskella tai tehdä työkseen.
Tuntuu oudolta ettei häntä kiinnosta mikään. Usein nämäkin jotka ei halua ns. tavallisiin hommiin, tykkää esim. tehdä taidetta tai käsitöitä.
Entäs töihin/opiskelemaan ulkomaille, olisiko se kiinnostavaa ?
Ollut Nuotissa jo yli vuoden mukana. Ei ole mikään pikakikka, koska säännöllisistä tapaamisista huolimatta tämän suhteen ollaan alkupisteessä.
Mikään palveluala ei sovi, koska pelkää sosiaalisia tilanteita. On kuitenkin ystävällinen ja mukava ihmisille ja hoitaa esim.kauppa-asiat, bussilla liikkumisen ym normaalisti (ei mitään sellaista pelkoa, ettei pääsisi ovesta ulos).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene sen luokse kahville ja mietitte yhdessä mitä ammatteja sitä maailmaan mahtuukaan. Mihin alaan löytyisi pieni kipinä.
On mietitty kuukausikaupalla. Olen ehdottanut lähes kaikki ammatit ja erilaiset opintopolut ja veikkaan, että Nuotti-valmentaja, psykologi ym ovat myös tehneet oman osansa. Mutta ei ole keksitty sellaista, joka häntä kiinnostaa.
Ei alan tarvitse kiinnostaa, kunhan hankkii jonkun tutkinnon. Voi myöhemmin sitten opiskella unelma-ammattiin kun ja jos sellainen löytyy.
Kyllä tuossa nyt ensimmäisenä pitäisi masennus saada hoidettua siihen pisteeseen että pääsee etiäpäin. Mutta jos ei lähe niin ei lähe. Se on vaikea toisten nostaa toinen ylös.
Kyllä sen alan tarvitsee kiinnostaa, koska ei mene muuten kouluun. Siksi lukiokin jäi kesken. Ja on tosiaan sairaalalla tukevan tuen piirissä, joten en osaa sanoa miksi masennus ei ole helpottanut paremmin.
Minua taas kiinnostaisi lähinnä opiskella lisää tutkintoja ja siinä sivussa ryypätä, kunnes maksa sanoo poks.
Töissä olen toistaiseksi, vaikka ei todellakaan kiinnostaisi. Työelämässä on se huono puoli, että siinä ei ole vähäisintäkään vaikutusmahdollisuutta mihinkään, vaan kaikki tulee ylhäältä annettuna.
-M30
Vierailija kirjoitti:
Onko teille se koulutus, suorittaminen ja uran paiskiminen ollut tärkeämpää kuin lapsi? Jos on noiden asioiden takia jäänyt emotionaalisesti jotain vaille, niin on aika ymmärrettävää kokea vastenmielisyyttä niitä kohtaan. Loppujen lopuksi turhaa koohottamista suuri osa elämästä onkin.
En ole mikään uraihminen, ihan perus työntekijä, vaikka olenkin maisteri. Mutta kyllä olen kannustanut aina siihen, että kannattaa kouluttautua ja etsiä mieleisensä työ. Minusta se on juuri välittämistä, että kannustaa etenemään elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä on tehnyt peruskoulun jälkeen? Onko hänellä joku toisen asteen tutkinto, tai opintoja siellä?
Lukiossa ollut, se on keskeytynyt välillä ja nyt tekee aikuislukiossa viimeisiä kursseja. Ei kirjoita. Ei halua mennä kouluun fyysisesti.
No, hän on aikuinen ja valitettavasti voit vain motivoida sanallisesti, ehkä uskoo ja ehkä ei. Mutta tähän tämä yhteiskunta on ihmisiä kannustanut. Kun Kelasta saa massia, miksi vaivautua töihin?