Mistä ne avioparit voivat keskustella keskenään jos vain toinen on akateeminen?

Vierailija kirjoitti:

Tuo vika on pahimmissa akateemikoissa. Ei osata tai nähdä muuta maailmaa kuin akateeminen maailma.

Niinpä, jäävät paljosta paitsi. Akateemikot eivät varmaan ole koskaan tehneet kiljua tai paenneet poliisia.

Vierailija kirjoitti:

Tuo vika on pahimmissa akateemikoissa. Ei osata tai nähdä muuta maailmaa kuin akateeminen maailma.

Mika se akateeminen maailma on? Mennyt multa ohi kokonaan. Jatkoin nimittain elamista ihan samassa maailmassa kuin ennenkin vaikka valmistuin yliopistosta. Olenko jaanyt jostain paitsi?

Vaikeaa on keskustella mistaan sellaisten ihmisten kanssa joiden mieli ei taivu mihinkaan uuteen. Akateemisella tutkinnolla on sen kanssa hyvin vahan tekemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallisista asioista, työpäivästä, uutisista, mitä syödään, mitä tehdään viikonloppuna, kuömpaan reikään pannaan tänään yms.

Ettekö te puhu koskaan vaikka maalaustaiteesta, kirjallisuudesta, tieteen historiasta, politiikasta jne?

Ööö, meillä ei kyllä tällaisesta olla ikinä puhuttu. En rakastunut miehessäni hänen mielipiteeseensä Rembrandtin töistä. Kirjallisuudesta sen verran, että suositellaan toiselle luettavaa, mutta ei analysoida henkilöhahmojen olemusta tai mistä on kirjailija saanut vaikutteita. Välillä mietitään, että kylläpä on kätevää, kun ei ole enää pulsaattoreja vaan kunnon pyykinpesukoneet. Politiikka ei kummankaan mielestä kuulu parisuhteeseen. - eri

Kyllä se yhteinen sävel löytyy ihan arjesta. Kumpikin yrittää tehdä rahaa työllään ja vaikka ne työt poikkeaa toisistaan, niin se ei ole mikään ongelma. Naiseni on kuitenkin järkevä ja looginen, kuten työnsä edellyttääkin, eikä hänen koulutuksensa ole mikään kynnyskysymys. Kun on itse käynyt akateemisen koulutuksen läpi, niin tajuaa, että kuinka vähän siinä on sivistävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo vika on pahimmissa akateemikoissa. Ei osata tai nähdä muuta maailmaa kuin akateeminen maailma.

Mika se akateeminen maailma on? Mennyt multa ohi kokonaan. Jatkoin nimittain elamista ihan samassa maailmassa kuin ennenkin vaikka valmistuin yliopistosta. Olenko jaanyt jostain paitsi?

Vaikeaa on keskustella mistaan sellaisten ihmisten kanssa joiden mieli ei taivu mihinkaan uuteen. Akateemisella tutkinnolla on sen kanssa hyvin vahan tekemista.

Esimerkiksi yliopistossa työskentelevällä on aika suppea maailmankuva.

Kai noissa ihmettelyissä ajatellaan, että akateemiset juttelevat keskenään jostakin kirjallisuudesta ja taiteesta ja duunarit mistä saa tarjousjauhelihaa, mutta eihän se noin mene. Itse asiassa olen viime aikoina ajatellut, että akateemisuus ainakin on muuttunut. Tunnen paljon vanhempia akateemisia henkilöitä, nyt siis eläkkeellä, ja kyllä he aika sujuvasti juttelevat mm. kirjallisuudesta ihan siitä riippumatta millä alalla ovat olleet, mutta nuoremmat akateemiset eivät välttämättä lue lainkaan. Kiinnostuksenkohteet voivat olla ihan mitä vaan pinnallisia muotijuttuja mistä ennen akateemiset ovat ehkä halunneet erottautua. Jotenkin sellainen älyllinen uteliaisuus tuntuu vähentyneen. Ja mitä taas tulee töistä puhumiseen, niin ei nyt jollain kulttuurintutkijalla välttämättä ole ihan hirveästi puhuttavaa jonkun fyysikon kanssa eli koulutuksen "taso" ei kyllä auta yhteisen jutun löytymisessä.

Vierailija kirjoitti:

Helposti onnistuu suhde, jos esim. Sh:n osaaminen on lääkärin tasolla ja lääkärin osaaminen sh:n tasolla 🤗

sama ala. Suomen miljardööri sukuun kuuluvalla (7 kpl ) on sairaanhoitaja vaimo. 

Ihan samoista asioista kuin akateeminen ja akateeminen. Meillä on tohtori ja amis yhdistelmä, eikä puolisoni (amis) "häviä" minulle missään vaan käy saman tasoista keskustelua kuin akateemiset ystäväni.

Vierailija kirjoitti:

No niin justiinsa. Voitko kuvitella minun ongelmani väitelleenä tohtorina kun joudun kuuntelemaan rivimaistereiden tyhmiä jaarituksia?

Mites kaupassa käynti, onnistuuko?

Jutellaan yhteisistä harrastuksista: kiipeilystä, maastopyöräilystä, seuraavan viikonlopun kalareissusta.

Mitä ne on sellaiset akateemiset aiheet, joista eri alojen akateemiset ihmiset puhuu yhdessä? Haukutaan miten ammattikorkeakoulusta valmistuu vääränlaisia tutkintoja ja "kohta kukaan ei tiedä mikä on oikea maisteri"? Naureskellaan ainejärjestöbileissä opittuja duunareita pilkkaavia, vähemmistöjä loukkaavia ja rajun seksistisiä pilkka"juoma"lauluja?

Kävin opiskeluaikana tasan kaksissa teekkaribileissä: ensimmäisissä ja viimeisissä ja osuivat vielä samalle päivälle. Kaameaa sekoilua dokaamista ja sikailua oli se.

Mä oon tuplamaisteri ja mies amisduunari. Mies yrittää keskustella mun kanssa politiikasta, mutta mä hädin tuskin osaan nimetä pääministerin ja presidentin. Miesparka. Kysyn häneltä myös kielioppiapua usein. Yhdyssanavirheethän on av-palstan tavallisin tapa käräyttää epäakateeminen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksakaan enää pitää yhteyttä matalasti kouluttautuneisiin vanhempiini. Toki tulen toimeen myös amkkilaisten kanssa, mutta ei sellaiset ihmissuhteet ole kovin antoisia. 

Hyvä ettei lasten hankinta ole pakollista. Kuka niitä sietää. Korkeakoulutuksenkin ne hankkivat vasta aikuisina jos hankkivat. Kuka jaksaa 18 vuotta kestää kotonaan ei-akateemisia yksilöitä?

Just niin! Tänään piti 8v:lle selittämällä selittää mitä on grammaa pienemmät mittayksiköt. Jos se oiskin ollut akateeminen lapsu niin olisi itse osannut googlettaa ja lukea Wikipediaa eikä kyselis tyhmiä. Anna mun kaikki kestää!

Tiesittekö muuten että mikrogrammaa pienempi on leivänpaahdingramma?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on viime aikoina puhuttu paljon politiikasta ja yhteiskuntakehityksen eroista eri maissa. On analysoitu sosiologisesti yhteiskuntia ja verrattu äänestyskäytökseen. t: tuplamaisteri ja tohtori

No voi sentään sinua rassukkaa. Juuri tässä keskustelussa teetä ja sympatiaa haki tohtori, joka ei voi keskustella maisterien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te puhu koskaan vaikka maalaustaiteesta, kirjallisuudesta, tieteen historiasta, politiikasta jne?

Ööö, meillä ei kyllä tällaisesta olla ikinä puhuttu. En rakastunut miehessäni hänen mielipiteeseensä Rembrandtin töistä. Kirjallisuudesta sen verran, että suositellaan toiselle luettavaa, mutta ei analysoida henkilöhahmojen olemusta tai mistä on kirjailija saanut vaikutteita. Välillä mietitään, että kylläpä on kätevää, kun ei ole enää pulsaattoreja vaan kunnon pyykinpesukoneet. Politiikka ei kummankaan mielestä kuulu parisuhteeseen. - eri

Silloin harvoin kun käydään leffassa akateemisen puolisoni kanssa, olisi kiva leffan jälkeen jutella nähdystä. Mutta ei hän osaa. Meidän 12v lapsi osaa, kun olen opettanut. 12v lähtee myös seuraksi teatteriin, jopa joskus museoon tai näyttelyyn, ja juttelee niistäkin sujuvasti. Kun taas puolisoa ei kiinnosta lainkaan.

Tässä näkyy siis kotikasvatus (puolisolla duunariperhe), eikä koulutus (lapsella peruskoulu kesken).

Vierailija kirjoitti:

Ihan yhtä lailla voi miettiä, mitä pariskunta puhuu keskenään, jos ei ole samalla alalla töissä, akateeminen tai ei. Eli puhutaan kaikkea muuta kuin työaiheisia juttuja, vaikka joskus ehkä niitäkin, mutta toinen putoaa kärryiltä. Ei kirurgi välttämättä ymmärrä autonkorjauksesta mitään.

Tuli kiva mielikuva kuinka kirurgi valmistautuu auton korjaukseen. Putipuhtaat vaatteet ja myssy. Huolellista huolellisempi käsien pesu. Avustaja auttaa päällimmäisenä takin niin, että napit ovat takana. Kahdet hanskat päällekkäin. Tietenkin välineiden ojentaja pitää olla lähellä ja auta armias, jos tulee väärä väline.

Vierailija kirjoitti:

En jaksakaan enää pitää yhteyttä matalasti kouluttautuneisiin vanhempiini. Toki tulen toimeen myös amkkilaisten kanssa, mutta ei sellaiset ihmissuhteet ole kovin antoisia. 

Hyi sinua kiittämätöntä. Jos ymmärrät rakkaudesta mitään, niin sinun tulisi rakastaa vanhempiasi ja he taatusti rakastavat sinua.

Vierailija kirjoitti:

Helposti onnistuu suhde, jos esim. Sh:n osaaminen on lääkärin tasolla ja lääkärin osaaminen sh:n tasolla 🤗

Niinhän ne nokkavat sh:t luulevat.

Minä (en-akateeminen) ja mieheni (tohtori) keskustellaan mm. kulttuurista, matkailusta, elämän tarkoituksesta, yhteisen yrityksemme asioista, lapsista, lemmikeistä, taloudesta, ruuanlaitosta, terveydestä, kirjallisuudesta, tieteestä, elokuvista, taiteesta ja pihan pikkulinnuista.

Olemme olleet yhdessä 20 vuotta. Mies akateeminen, minä en. Mies rakastui minuun aikoinaan siksi että olin sekä hyvännäköinen että älykäs. Hän on hyvin suorasukainen ja kertoi jo melko alkuun minulle että olen ensimmäinen nainen jonka hän ei toivo lähtevän kotiin aamulla niin pian kuin mahdollista. Tapailimme ekan vuoden muitakin joten suhteemme ei ollut aluksi suhde mutta vietimme aina pitkän aikaa yhdessä kun tavattiin. Se vaan venyi ja venyi se yhdessä vietetty aika. Puhuinko akateemisia juttuja? En. Höpöttelin omasta mielestäni kaikenlaista, omia ajatuksia ja sellaista mutta vastavuoroisesti kuuntelin myös ja meillä oli aika pitkiä keskusteluja. Meillä on perhe, joskus menee sukset ristiin. Mutta pääosin edelleen on hyvinkin intohimoista eloa. Lapsetkin kohta lähtevät kotoa opiskelemaan. Se tässä vuosien aikana on tapahtunut mun kohdalla että ajattelen asioita rationaalisemmin ja jossain vaiheessa tajusin että totta tosiaan minulle akateeminen koulutus olisi ollut oikea. Haaveilin ylästeella tietyistä akateemisista ammateista. Vanhemmat eivät sellaista ymmärtäneet, minua vietiin ihan toiseen suuntaan. Joskus se on harmittanut mutta nykyään tiedän että itseään voi sivistää myös muutoin kuin oppilaitoksissa opiskellen. Omat lapseni ovat selkeästi akateemisen perustan saaneet itselleen eivätkä he oikein osaa muunlaista tulevaisuutta ajatella. Meillä ei koskaan ole suljettu mitään mahdollisuuksia pois eikä ei-akateemisia ammatteja ja ihmisiä dissata. Päinvastoin. 

No ihan arkipäiväisistä asioista useimmiten keskustellaan. Olen perheemme ainoa korkeasti koulutettu, muut ovat "vaan" hoitajia. Mutta meillä menee joskus niin päin, että minä en ymmärrä muiden perheenjäsenten juttuja ollenkaan, koska en ole samalla alalla enkä tunne sitä termistöä ollenkaan.