Lue keskustelun säännöt.
Nuorella "valikoiva" paniikkihäiriö
12.04.2023 |
Yläasteikäinen tyttö liikkunut vuosia kavereiden kanssa, jotka juo, polttaa, varastelee. Jokaisella heistä on ahdistusta, mielenterveysongelmia, tukihenkilöä. Koulua käyvät, jos huvittaa. Vedotaan paniikkikohtaukseen, kun häivytään tunnilta.
Oma tyttö ei juo, ei saa vkl iltaisin olla myöhään missään, tuttu oli nähnyt kerran tupakalla porukassa koulupäivänä, ei kuitenkaan haise tupakalle. Eikä ole koulussa jäänyt koskaan tupakasta kiinni.
Nyt vuoden väittänyt, että on paniikkihäiriö ja ahdistus. Sillä verukkeella häipyy tunnilta tai ei mene ollenkaan. Touhuaa vaan käytävillä näiden kavereiden kanssa. Kaverit tekevät tiktokkeja, joissa esitellään viiltojälkiä käsissä, esitellään vartaloa ynnä muuta. Ja samalla syytellään omia vanhempia, kun on pilattu lapsuus.
Olen kyllästynyt tähän hommaan. Ja en usko pätkän vertaa tuohon paniikkihäiriö selittelyyn. Minusta on vain veruke tunneilta lintsailuun. Kaupoissa kyllä pystyvät käymään, burgereilla, elokuvissa. No problem. Koulu vaan ongelma.
Tyttö vaan kiroaa, kun yrittää saada selvyyttä asioihin, ei tee tunneilla mitään, ei lue kokeisiin. Ja "et ymmärrä mitään" "kaverit ymmärtää, susta oo mitään hyötyä".
Kaikki tuki on kyllä ollut elämässä, liikuttu yhdessä, kuskattu pienempänä harrastuksissa, kavereilla, reissattu. En juo, en polta, käyn töissä. Pitäis olla hyvä koti ja hyvät kotiolot. Isänsä kanssa erottu noin 10 vuotta sitten. Ja elämästä tuli paljon helpompaa, arki sujuu, on rauhallista. Olen tukenut isän tapaamisissa, suostunut säätöihin, pienempiin elareihin. Lasten vuoksi ollut pompoteltavissa. Ettei vaan tuntuisi, että äiti estää, äiti tekee etäännyttämustä. Mutta eipä riitä, ei. Voi saa..na, että menee hermot tähän hommaan ja kohta piuha katkeaa päästä.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuossa voisi ottaa yhteyttä opettajaan/terveydenhoitajan, tai uhkata sillä, jos on muka paniikkihäiriö.
Mitä uhkaamista siinä on, että hankkii nuorelle apua? Jokin sillä selvästi on pielessä, oli paniikkihäiriö tai ei.
Se muuten taipuu "uhata", ei "uhkata".
Koska se toimenpiteellä uhaaminen voi paljastaa feikkipaniikin. Jos on oikeasti paniikkihäiriö, ottaa avun kyllä vastaan. Teinit nyt keksivät kaikenlaista lipsuakseen velvollisuuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On viimein saatu koulun psykologille aika, muutaman viikon päähän, siellä mietitään mille aletaan. Terveydenhoitajan tapasi kerran, ei halunnut uudelleen. Kuraattorin tapasi kerran ja hän sanoi, että seuraavan ajan nuori saa oma-aloitteisesti itse varata. No ei varannut. Metelöidä piti, että sai eteenpäin asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas entiset koulukiusaajat, nykyiset somekiusaajat, linjoilla...
Ap, meillä hyvin samankaltainen tilanne, paitsi että tyttö on masennuksen ja ahdistuksen vuoksi ollut nyt vuoden verran mt-palveluiden asiakkaana. On saanut myös lääkkeet, ja ne tuntuvat toimivan. Kuitenkin on tilanteita, joihin hän ei edelleenkään "pysty", kuten vaikka koulutunneilla käynti... silti voi hengailla ties missä, mutta luokassa olo ahdistaa.
En tiedä mikä tässä ajassa on, että meidän nuoret oireilevat psyykkisesti näin paljon. Osalla oireet on varmaan hyvinkin todellisia, osa arvatenkin jäljittelee, koska sillä verukkeella vapautuu monesta epämukavuusalueen asiasta, kuten vaikka koulutunnille osallistumisesta..
Varmaan lapsi kannattaisi viedä juttelemaan tilanteesta koulu- tai terveyskeskuslääkärille, josta sitten saa lähetteen eteenpäin. Oma nuorikaan ei halunnut käyttää kuraattorin tai koulupsykologin palveluja, vaikka heihin oltiin moneen kertaan yhteydessä. Nyt omalla lapsellani on hoitotaho, jonne hän haluaa mennä ja joka toivottavasti jollain aikataululla auttaa.
Näiden ongelmien edessä sitä on aika voimaton. Ei voi ehkä aina varmuudella tietää, mikä on totta ja mikä kuviteltua, ja toisaalta myöskään tilanteen vakavuus ei välttämättä valkene ennen kuin on kovin myöhäistä.
Samaa nähnyt omalla alallani ja yhä nuoremmat sairastuvat esim syömishäiriöihin. Teini- ikä voi alkaa jo 10- vuotiaalla rajuna. Tuntuu hurjalta mutta näin se menee. Hormoonit, minäkuva, itsetunto koulumenestys, perheen vuorovaikutusongelmat jne. Siinä muutama "syy" ahdinkoon. Eikä auta että koko ajan tulee tuutista sota- asioita ja ilmaston tuhoutumista! Ja sosiaalinen media on julma, siellä saattaa saada todella väärän kuvan elämästä ja todellisuudesta ja liika informaatiokin kuormittaa meidän aikuistenkin aivoja, saati nuoren vielä kehittymätöntä aivorakennelmaa. Tukitoimia tarvitaan ja niitä kannattaa hakea.
Teini-ikäisten mt- ongelmat lisääntyneet rajusti viime vuosina. Syitä lienee monia, yksi on some.
Nuoret ryhmäytyvät mielellään samanhenkisten kanssa. Joskus ahdistuneelle tekee hyvää saada vertaistukea, joskus ryhmä vie kohti riipaisevan sairauden identiteettiä ja opettaa esim viiltelyä tai syömättömyyttä.
Toki pitää nyt tämän nuoren vointi selvittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti syitä on moninaisia, mutta yksi on se, ettei lapsilta enää vaadita ns. mitään. Useimmille kaikki annetaan tarjottimella eteen, ja jokainen töyssy siloitellaan.
Jos lapsi kohtaa haasteita ja selviää niistä, se auttaa tulevaisuudessa myös. Ehkä teinin kohdalla on jo vähän myöhäistä, mutta lapset pitää opettaa siihen että on "tylsää" (eli ei koko ajan tarjota esim. ruutua eteen tmv. jos jossain pitää hetki olla "tekemättä mitään", ruokaa ravimtolassa odottaessa, bussimatkalla tmv.)
Toki osa nuorten ahdistuksesta on asiallista/oikeaakin (viittaan nyt vaikka siihen jos koitetaan pienellä palkalla huijata tekemään töitä ilman lakisääteisiä taukoja ym. mitä ollut esillä viime aikoina) ja hyväkin(!) asia.
Mutta esim. koulu hoidetaan ja piste. Jos ei siellä "viihdy" niin ratkaistaan asia jotenkin (lapsi kotiopetukseen/kielletään kaverien näkeminen ellei suoriudu koulusta tmv. mikä kehenkin tehoaa, mutta ajatuksella että teoilla on seuraukset --> jos ei hoida velvollisuuksia, ei ole oikeuksia kivaankaan)
Ja en vähättele (huom!) missään nimessä paniikkihäiriöitä, mutta ennen senkin kanssa (omat tutut kertoneet) piti ennen vain purra hammasta je mennä kouluun/töihin vaikka tuntui ettei pysty. Ei tuo oikein ole ollut, mutta nykyään asia tunnistetaan, on hoitoja, lääkkeitä jne.
Sinähän vähättelet. Ja tosiasiassa uskot, että.paniikk7häiriö menee ohi pakottamalla. Näyttää, että.pidät kaikkea nuorten ahdistusta teeskentelynä. Tämä on se pohjimmainen syy nuorten ahdistukseen. Ikävät tädit.
Mitäs nämä ikävät tädit ovat jotka pilaavat suomalaisten nuorten elämän? Voisiko näille tädeille tehdä jotain? Mistä näitä tätejä on mahdollista löytää?
Joku syyhän teinin käytökseen on, oli paniikkihäiriö tai ei. Sitä varten jokaiseen poissaoloon on puututtava ja muksu terveydenhuollon asiakkaaksi. Miksei äiti soita edes kouluterveydenhoitajalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun itse olin tuonikäinen ei ollut mitään ymmärrystä jotain paniikkihäiriötä/mt-ongelmia kohtaan. Koulun kukkahatutätirehtorikin sanoi mulle että et voi olla pois koulusta, voit joutua kiusatuksi! :D Että sellainen perustelu. Aika helvettiä oli mutta toisaalta olen kiitollinen siitä ettei paapottu kuten nykyään. Tuli koulut käytyä ja lukiosta kirjoitettua kun en kokenut että on muuta vaihtoehtoa. Missä lie olisin nykymeiningillä.
Mulla on itselläni ysiluokkalainen tytär ja jotenkin vaikuttaa että tuo paniikkihäiriö/ahdistus on jossain määrin tarttuva ilmiö. Samassa kaveriporukassa voi olla samaa oireilua monella, tunnilla istumisen sijaan ollaankin yhdessä hengailemassa jonkun kotona! Jos jää tunnille, jää ulos kaveriporukan hengailusta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on itselläni ysiluokkalainen tytär ja jotenkin vaikuttaa että tuo paniikkihäiriö/ahdistus on jossain määrin tarttuva ilmiö. Samassa kaveriporukassa voi olla samaa oireilua monella, tunnilla istumisen sijaan ollaankin yhdessä hengailemassa jonkun kotona! Jos jää tunnille, jää ulos kaveriporukan hengailusta...
Lisään vielä että kaveriporukka ei ole muodostunut tuon oireilun myötä "samanhenkisistä" vaan olleet kavereita jo vuosia aiemmin alakoulusta asti. "Oireilu" levisi muutamassa kuukaudessa koko jengiin.
Voi itku. Kaveriporukalla usein ihan ratkaiseva merkitys kaikkeen tuossa ikävaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi on sanonut, että hänellä on paniikkihäiriö ja ahdistus. Oletko äitinä ottanut yhteyttä terveydenhoitajaan? Keskustellut luokanvalvojan kanssa?
Jos et, miksi et?
Keksittyjä tekosyitä, lapselta puhelimet pois ja arestiin niin äkkiä tuntuu katoavan kaikki keksityt "ongelmat".
Mä ottaisin puhelimen pois heti ekasta lintsauskerrasta. Se on toimiva konsti jos nuori konstailee.
Puhelin kannattaisi ottaa kaikilta joksikin aikaa pois, sillä nyt koko homma on mennyt siihen, että ensin vanhemmat tuijottavat puhelinta lapsen ollessa vauvaikäinen, eikä lapsi saa tärkeää katsekontaktia. Sitten myöhemmin lapsi tottuu tuijottamaan omaa puhelintaan ja ahdistuu, kun pitäisi ottaa katsekontakti tai joku muu katsoo häntä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on itselläni ysiluokkalainen tytär ja jotenkin vaikuttaa että tuo paniikkihäiriö/ahdistus on jossain määrin tarttuva ilmiö. Samassa kaveriporukassa voi olla samaa oireilua monella, tunnilla istumisen sijaan ollaankin yhdessä hengailemassa jonkun kotona! Jos jää tunnille, jää ulos kaveriporukan hengailusta...
No kyllähän herää epäilys jos kaveriporukassa kaikilla on yhtäkkiä paniikkihäiriö. Vähättelemättä nyt niitä joilla oikeasti on, mutta vahvasti epäilisin. Hoitoon tietysti jos on paniikkihäiriö, itse veisin lapsen saman tien ensimmäisestä väitetystä kohtauksesta. Tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän tyttö liikkuu myös tälläisessä tyttöporukassa jossa kaikilla on masennusta, paniikkihäiriötä jne ja silti nuorisohengailu sujuu.
Taustalla on varmasti jonkintasoista pahoinvointia ja tyttö käy koulupsykologilla. Kyseessä on selvästi myös muoti-ilmiö ja keino saada huomiota. Kun yksi on saanut paniikkikohtauksen, muut ovat somessa ymmärtäväisiä. Myös aikuisten pitää antaa huomiota koska sitähän he kaipaavat.
Jotenkin ymmärrän kun olin itse aika dramaattinen teininä,oli tunnekuohuntaa ja ketutusta, solmussa itsensä kanssa. Toisaalta oli hauskaa ja jännää kavereiden kanssa pyöriä ja elämänhalu oli voimakasta. Omakin tyttöni odottaa kovasti kesärientoja niin että ei hän nyt kauhean huonovointinen ole.
Silloin ysärillä mielenterveysongelmat oli häpeällisiä joten sellaisista ei puhuttu. Vaikea murrosikä minulla kuitenkin oli ja niin on tyttärellänikin.
Oli se 2000-luvullakin muotia ottaa joku diagnoosi itselleen. Esim siskoni viilteli itseään, ihan vaan siksi kun halusi kokeilla mimmoista se on, miltä se tuntuu jne. Eksyttyään väärään porukkaan iski yhtäkkiä masennus, joka väistyi kun löysi ns. täysjärkisen poikaystävän (eikä masennus ollutkaan enää cool). En vähättele kenenkään sairauksia tai kokemuksia, ne ovat täysin aitoja. Mutta jotkut teinit vaan matkivat toisiaan, sillä pysyy porukassa mukana eikä jää yksin! Jos itsellä olisi ap:n teinin kaltainen lapsi, ottaisin tilanteen tosissani. Käyttäisin lääkäreissä ja hoitajilla, jotka tekevät diagnooseja ja hoitavat näitä kuntoon. Jos feikkaa, jää siitä kyllä kiinni. Ja jos on oikeasti sairas, ottaa kyllä avun vastaan kun oikea ihminen sattuu kohdalle. Mutta tuleen ei kannata jäädä makaamaan, ja voihan tästä teiniporukasta puhua muiden vanhempien kanssa.
Tämä paniikkihäiriö kannattaisi tutkia lääkärissä. Siihen on olemassa hoitoja ja lääkitystä, ja ne kannattaa aloittaa jos paniikkihäiriö on todellinen.
Vaikka tytön paniikkihäiriö kuulostaa pelleilyä, ei se välttämättä ole sitä. Paniikkihäiriö voi oireilla erikoisissa tilanteissa. Esim itse saan paniikkihäiriökohtauksia kehon rentoutuessa, mm. öisin nukkuessa.
Mutta jos tyttö pelleilee, niin hänen on siinäkin tapauksessa hyvä saada terapiaa ja kouluun asianmukaista tukea. Joku ongelma sellaisen pelleilyn taustalla on.
Omalla lapsella on autismikirjon diagnoosi, joka pysyi piilossa teini-ikään asti. Kukaan ei ollut sitä huomannut. Sitten kun oireilu alkoi näkymään, näkyi se aluksi vain koulussa ja vaikutti pelleilyltä. Lopulta hän päätyi käymään peruskoulun loppuun sairaalakoulussa ahdistuksen ja masennuksen takia. Hänellä ei ollut oppimisvaikeuksia ja hän pärjäsi tiedollisesti erottäin hyvin, mutta ahdistuksen kasvaessa liikaa ei pystynyt menemään enää kouluun lainkaan. Siksi päädyttiin sairaalakouluun. Siellä hän pystyi käymään.
Itse sain paniikkihäiriön tämän lapsen koulussa käymiseen liittyvien ongelmien takia. Vieläkin joudun syömään siihen lääkkeitä vaikka ongelmat ovat jo helpottaneet.
Siksi suosittelen APlle ongelman syiden selvittämistä ennenkuin hän itse saa terveysongelmia.
Hyvät kaverit sun tytöllä; juo, polttaa ja varastelee. Ja sinä annat tytön liikkua tuossa porukassa syystä että?
Sanot sille tyttärellesi, että koulunkäynti on oleellinen tulevaisuudelle, vaikkei siltä tunnu. Että hänet voidaan siirtää eri kouluun, jos siellä olisi turvallisempaa tai että varaatte ajan yksityiselle psykiatrille ja menette keskustelemaan hoidosta ja vaihtoehdoista.
Ota paniikkihäiriö todesta, on keksitty tai ei ja ala vahvoihin hoitotoimiin. Jos on keksitty, esittäminen vaikeutuu.
Paljastavaa aloituksessa: tytöllä hyvä koti sanoo äiti, mutta samaan hengenvetoon kertoo suostuneensa alempiin elareihin ja pompoteltavaksi, jotta tytöllä olisi hyvä olla.
Ei, ei noin! Ei koskaan ole hyvä suostua pompoteltavaksi. Pienemmät elarit ei ole ok, sillä elatus on lapsen oikeus, ei äidin.
Jotain perhedynamiikassa on ongelmallista ja sitä(kin) tyttö saattaa oireilla.
Tuntuu pahalta puolestasi...
Lastaan ei tosiaan saa valita :/