Lue keskustelun säännöt.
Nuorella "valikoiva" paniikkihäiriö
12.04.2023 |
Yläasteikäinen tyttö liikkunut vuosia kavereiden kanssa, jotka juo, polttaa, varastelee. Jokaisella heistä on ahdistusta, mielenterveysongelmia, tukihenkilöä. Koulua käyvät, jos huvittaa. Vedotaan paniikkikohtaukseen, kun häivytään tunnilta.
Oma tyttö ei juo, ei saa vkl iltaisin olla myöhään missään, tuttu oli nähnyt kerran tupakalla porukassa koulupäivänä, ei kuitenkaan haise tupakalle. Eikä ole koulussa jäänyt koskaan tupakasta kiinni.
Nyt vuoden väittänyt, että on paniikkihäiriö ja ahdistus. Sillä verukkeella häipyy tunnilta tai ei mene ollenkaan. Touhuaa vaan käytävillä näiden kavereiden kanssa. Kaverit tekevät tiktokkeja, joissa esitellään viiltojälkiä käsissä, esitellään vartaloa ynnä muuta. Ja samalla syytellään omia vanhempia, kun on pilattu lapsuus.
Olen kyllästynyt tähän hommaan. Ja en usko pätkän vertaa tuohon paniikkihäiriö selittelyyn. Minusta on vain veruke tunneilta lintsailuun. Kaupoissa kyllä pystyvät käymään, burgereilla, elokuvissa. No problem. Koulu vaan ongelma.
Tyttö vaan kiroaa, kun yrittää saada selvyyttä asioihin, ei tee tunneilla mitään, ei lue kokeisiin. Ja "et ymmärrä mitään" "kaverit ymmärtää, susta oo mitään hyötyä".
Kaikki tuki on kyllä ollut elämässä, liikuttu yhdessä, kuskattu pienempänä harrastuksissa, kavereilla, reissattu. En juo, en polta, käyn töissä. Pitäis olla hyvä koti ja hyvät kotiolot. Isänsä kanssa erottu noin 10 vuotta sitten. Ja elämästä tuli paljon helpompaa, arki sujuu, on rauhallista. Olen tukenut isän tapaamisissa, suostunut säätöihin, pienempiin elareihin. Lasten vuoksi ollut pompoteltavissa. Ettei vaan tuntuisi, että äiti estää, äiti tekee etäännyttämustä. Mutta eipä riitä, ei. Voi saa..na, että menee hermot tähän hommaan ja kohta piuha katkeaa päästä.
Kommentit (44)
Kaupasta tai elokuvasta ei tule viestiä jos lähtee kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tuossa voisi ottaa yhteyttä opettajaan/terveydenhoitajan, tai uhkata sillä, jos on muka paniikkihäiriö.
Teini haluaa selkeästi huomiota. En väitä ettette anna sitä hänelle, mutta hänellä saattaa olla muita ongelmia joita ei osaa oikein itsekään selittää.
Voit tosiaan ottaa yhteyttä terkkariin ja tiedustella pääsisikö teini esim. psykologin juttusille.
Kumma juttu jos et ole itse ymmärtänyt ottaa yhteyttä kuraattoriin tai terveydenhoitajaan.
Voit kertoa lapselle että mt-kuntoutujana hän on pienellä kuntoutustuella, eikä tällöin ole varaa mennä elokuviin taikka hampurilaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi on sanonut, että hänellä on paniikkihäiriö ja ahdistus. Oletko äitinä ottanut yhteyttä terveydenhoitajaan? Keskustellut luokanvalvojan kanssa?
Jos et, miksi et?
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi on sanonut, että hänellä on paniikkihäiriö ja ahdistus. Oletko äitinä ottanut yhteyttä terveydenhoitajaan? Keskustellut luokanvalvojan kanssa?
Jos et, miksi et?
Keksittyjä tekosyitä, lapselta puhelimet pois ja arestiin niin äkkiä tuntuu katoavan kaikki keksityt "ongelmat".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on taas entiset koulukiusaajat, nykyiset somekiusaajat, linjoilla...
Ap, meillä hyvin samankaltainen tilanne, paitsi että tyttö on masennuksen ja ahdistuksen vuoksi ollut nyt vuoden verran mt-palveluiden asiakkaana. On saanut myös lääkkeet, ja ne tuntuvat toimivan. Kuitenkin on tilanteita, joihin hän ei edelleenkään "pysty", kuten vaikka koulutunneilla käynti... silti voi hengailla ties missä, mutta luokassa olo ahdistaa.
En tiedä mikä tässä ajassa on, että meidän nuoret oireilevat psyykkisesti näin paljon. Osalla oireet on varmaan hyvinkin todellisia, osa arvatenkin jäljittelee, koska sillä verukkeella vapautuu monesta epämukavuusalueen asiasta, kuten vaikka koulutunnille osallistumisesta..
Varmaan lapsi kannattaisi viedä juttelemaan tilanteesta koulu- tai terveyskeskuslääkärille, josta sitten saa lähetteen eteenpäin. Oma nuorikaan ei halunnut käyttää kuraattorin tai koulupsykologin palveluja, vaikka heihin oltiin moneen kertaan yhteydessä. Nyt omalla lapsellani on hoitotaho, jonne hän haluaa mennä ja joka toivottavasti jollain aikataululla auttaa.
Näiden ongelmien edessä sitä on aika voimaton. Ei voi ehkä aina varmuudella tietää, mikä on totta ja mikä kuviteltua, ja toisaalta myöskään tilanteen vakavuus ei välttämättä valkene ennen kuin on kovin myöhäistä.
Ota asia vakavasti ja kerro miten paniikkihäiriötä hoidetaan. Otat yhteyttä hoitavaan tahoon ja alat kuljettaa lastasi tutkimuksissa. Tietenkin lapsen pitää säästää kaikki voimansa koulunkäyntiin eli loppuu somet ja kauppakeskuksissa lorviminen. Hetken päästä voi lapsi yllättäen ollakin terve, kun kyllästyy saamaansa apuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halveksun lapsesi kaltaisia tyyppejä... Minulle on suuri kynnys edes poistua luokasta ahdistukseni vuoksi tai käydä julkisilla paikoilla. Yliajattelen ja hermoilen jokaista sanavalintaani ja elettäni, ja pelkkään koulutyöhön keskittyminen on vaikeaa.
Mutta yritän silti parhaani itseni ja muiden vuoksi.
Sitten on tällaisia tapauksia, jotka kehtaavat väittää, että eivät "kykene", koska ahdistaa niin paljon. Ymmärrän kyllä, että jokainen ihminen tuntee ahdistuksen eri tavalla ja eri voimakkuudella. Mutta jos TikTokissa voi kuvata itseään huoletta ja McDonaldsissa käyminen sujuu ilman stressiä, ei mielestäni pitäisi olla ongelmaa osallistua tunneille. Ei siellä edes tarvitse viitata!
Mutta voimia, ap!
T: Nuori, joka on masentunut + yksinäinen
Samanlaista se on nykyään kaikenmaailman masennusten kanssa. Masentuneet, jotka ovat muka toimintakyvyttömiä, voivat silmänräpäyksessä olla täysin masentumattomia ja toimintakykyisiä, jos jotain heille mieluisaa tapahtuu. Kunnes kohta ollaan taas muka masennussairaita. Se, että masennusta on alettu pitämään sairautena, on vain keino ulkoistaa oma haluttomuus toimia jonkun muka sairauden piikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Halveksun lapsesi kaltaisia tyyppejä... Minulle on suuri kynnys edes poistua luokasta ahdistukseni vuoksi tai käydä julkisilla paikoilla. Yliajattelen ja hermoilen jokaista sanavalintaani ja elettäni, ja pelkkään koulutyöhön keskittyminen on vaikeaa.
Mutta yritän silti parhaani itseni ja muiden vuoksi.
Sitten on tällaisia tapauksia, jotka kehtaavat väittää, että eivät "kykene", koska ahdistaa niin paljon. Ymmärrän kyllä, että jokainen ihminen tuntee ahdistuksen eri tavalla ja eri voimakkuudella. Mutta jos TikTokissa voi kuvata itseään huoletta ja McDonaldsissa käyminen sujuu ilman stressiä, ei mielestäni pitäisi olla ongelmaa osallistua tunneille. Ei siellä edes tarvitse viitata!
Mutta voimia, ap!
T: Nuori, joka on masentunut + yksinäinen
Ahdistuminen johtuu omassa päässä olevista ahdistavista ajatuksista. Todellisuudessa jokainen itse valitsee ajatuksensa. On mahdollista muutta ajattelutapaansa ja asennettaan asioihin. Kysymys on tämän asian oivaltamisesta. Taivas ei putoa niskaan, vaikka ottaa asiat vähän rennommin.
Varmasti syitä on moninaisia, mutta yksi on se, ettei lapsilta enää vaadita ns. mitään. Useimmille kaikki annetaan tarjottimella eteen, ja jokainen töyssy siloitellaan.
Jos lapsi kohtaa haasteita ja selviää niistä, se auttaa tulevaisuudessa myös. Ehkä teinin kohdalla on jo vähän myöhäistä, mutta lapset pitää opettaa siihen että on "tylsää" (eli ei koko ajan tarjota esim. ruutua eteen tmv. jos jossain pitää hetki olla "tekemättä mitään", ruokaa ravimtolassa odottaessa, bussimatkalla tmv.)
Toki osa nuorten ahdistuksesta on asiallista/oikeaakin (viittaan nyt vaikka siihen jos koitetaan pienellä palkalla huijata tekemään töitä ilman lakisääteisiä taukoja ym. mitä ollut esillä viime aikoina) ja hyväkin(!) asia.
Mutta esim. koulu hoidetaan ja piste. Jos ei siellä "viihdy" niin ratkaistaan asia jotenkin (lapsi kotiopetukseen/kielletään kaverien näkeminen ellei suoriudu koulusta tmv. mikä kehenkin tehoaa, mutta ajatuksella että teoilla on seuraukset --> jos ei hoida velvollisuuksia, ei ole oikeuksia kivaankaan)
Ja en vähättele (huom!) missään nimessä paniikkihäiriöitä, mutta ennen senkin kanssa (omat tutut kertoneet) piti ennen vain purra hammasta je mennä kouluun/töihin vaikka tuntui ettei pysty. Ei tuo oikein ole ollut, mutta nykyään asia tunnistetaan, on hoitoja, lääkkeitä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut paniikkihäiriö, ja voin sanoa vaikka se voi tuntua valikoivalta ei koskaan tiedä milloin iskee. Eli siinä mielessä ei voi sanoa että on valikoiva paniikkihäiriö. Saattoi mennä päiviä ettei mitään sitten vain yhtäkkiä iske, ilman mitään ennakko-oireita,onneksi pääsin niistä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Voit kertoa lapselle että mt-kuntoutujana hän on pienellä kuntoutustuella, eikä tällöin ole varaa mennä elokuviin taikka hampurilaiselle.
No ei!!
Vierailija kirjoitti:
Varmasti syitä on moninaisia, mutta yksi on se, ettei lapsilta enää vaadita ns. mitään. Useimmille kaikki annetaan tarjottimella eteen, ja jokainen töyssy siloitellaan.
Jos lapsi kohtaa haasteita ja selviää niistä, se auttaa tulevaisuudessa myös. Ehkä teinin kohdalla on jo vähän myöhäistä, mutta lapset pitää opettaa siihen että on "tylsää" (eli ei koko ajan tarjota esim. ruutua eteen tmv. jos jossain pitää hetki olla "tekemättä mitään", ruokaa ravimtolassa odottaessa, bussimatkalla tmv.)
Toki osa nuorten ahdistuksesta on asiallista/oikeaakin (viittaan nyt vaikka siihen jos koitetaan pienellä palkalla huijata tekemään töitä ilman lakisääteisiä taukoja ym. mitä ollut esillä viime aikoina) ja hyväkin(!) asia.
Mutta esim. koulu hoidetaan ja piste. Jos ei siellä "viihdy" niin ratkaistaan asia jotenkin (lapsi kotiopetukseen/kielletään kaverien näkeminen ellei suoriudu koulusta tmv. mikä kehenkin tehoaa, mutta ajatuksella että teoilla on seuraukset --> jos ei hoida velvollisuuksia, ei ole oikeuksia kivaankaan)
Ja en vähättele (huom!) missään nimessä paniikkihäiriöitä, mutta ennen senkin kanssa (omat tutut kertoneet) piti ennen vain purra hammasta je mennä kouluun/töihin vaikka tuntui ettei pysty. Ei tuo oikein ole ollut, mutta nykyään asia tunnistetaan, on hoitoja, lääkkeitä jne.
Sinähän vähättelet. Ja tosiasiassa uskot, että.paniikk7häiriö menee ohi pakottamalla. Näyttää, että.pidät kaikkea nuorten ahdistusta teeskentelynä. Tämä on se pohjimmainen syy nuorten ahdistukseen. Ikävät tädit.
Vierailija kirjoitti:
Halveksun lapsesi kaltaisia tyyppejä... Minulle on suuri kynnys edes poistua luokasta ahdistukseni vuoksi tai käydä julkisilla paikoilla. Yliajattelen ja hermoilen jokaista sanavalintaani ja elettäni, ja pelkkään koulutyöhön keskittyminen on vaikeaa.
Mutta yritän silti parhaani itseni ja muiden vuoksi.
Sitten on tällaisia tapauksia, jotka kehtaavat väittää, että eivät "kykene", koska ahdistaa niin paljon. Ymmärrän kyllä, että jokainen ihminen tuntee ahdistuksen eri tavalla ja eri voimakkuudella. Mutta jos TikTokissa voi kuvata itseään huoletta ja McDonaldsissa käyminen sujuu ilman stressiä, ei mielestäni pitäisi olla ongelmaa osallistua tunneille. Ei siellä edes tarvitse viitata!
Mutta voimia, ap!
T: Nuori, joka on masentunut + yksinäinen
Mistä dinä tiedät toisen teeskentelevän!
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuossa voisi ottaa yhteyttä opettajaan/terveydenhoitajan, tai uhkata sillä, jos on muka paniikkihäiriö.
Mitä uhkaamista siinä on, että hankkii nuorelle apua? Jokin sillä selvästi on pielessä, oli paniikkihäiriö tai ei.
Se muuten taipuu "uhata", ei "uhkata".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi on sanonut, että hänellä on paniikkihäiriö ja ahdistus. Oletko äitinä ottanut yhteyttä terveydenhoitajaan? Keskustellut luokanvalvojan kanssa?
Jos et, miksi et?
Keksittyjä tekosyitä, lapselta puhelimet pois ja arestiin niin äkkiä tuntuu katoavan kaikki keksityt "ongelmat".
Mä ottaisin puhelimen pois heti ekasta lintsauskerrasta. Se on toimiva konsti jos nuori konstailee.
Teini.