MTV: Onko luonne ulkonäköä tärkeämpi kriteeri kumppanille? Näin vastaa raati: "Ei pidä mennä tyytymään"
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/onko-luonne-ulkonakoa-tarkeampi-kri…
"Jos olet asettanut tiukat kriteerit ulkonäölle kumppanin valinnassa, voiko persoonallisuus ajaa koskaan ohi? Tyrmäisitkö siis muutoin sopivalta tuntuvan kumppanin siksi, että ulkonäöllisesti hän ei vastaa ihanteitasi?"
"Persoonallisuus voi ajaa ohi. Riippuu tietenkin siitä, kuinka paljon ulkonäkö poikkeaa ihanteestani. Huono kunto ja ylipaino on kuitenkin paha turn off."
Nainen, 30, sinkku
"Olin yli 20 vuotta ihmisen kanssa, jonka ulkonäkö ei täysin miellyttänyt. Huomasin ihailevani muita miehiä. Ero tuli ja nyt olen miehen kanssa, jota jumaloin sisäisesti sekä ulkoisesti. Eli vastaisin, että silmää miellyttävällä ulkonäöllä on merkitystä."
Nainen, 37, kihloissa
"Ulkonäön tuoma vetovoima on tärkeä osa intohimoa, eli tyrmäisin. Tosin tuskin edes saisin tietää hänen niin sanotusta täydellisestä persoonastaan potentiaalista kumppania ajatellen, koska ulkonäön vuoksi en etsisi kyseisiä piirteitä hänestä. Näkisin kaverina."
Nainen, 30, naimisissa
Kommentit (23)
"No niinhän siinä on lopulta käynyt. Ulkonäkö oli kriteerinä silloin, kun ei ollut vielä mitään tietoa tai käsitystä todellisista tunteista, eli siitä, mitä se rakkaus oikeasti on."
– Nainen, 47, parisuhteessa
Niin, nuorena seksuaalisen suosion huipulla haettiin komeita miehiä, mutta sitten kun oma ulkonäkö oli alkanut rapistua ja seksuaalinen suosio hiipua, niin tajuttiin, että miehessä sisin on tärkein. ;)
"Jos olen asettanut tiukat kriteerit ulkonäölle, persoonallisuus ei yksinään riitä. Koskaan ei pidä mennä tyytymään tai vaipumaan epätoivoon. "
– Nainen, 33, sinkku
Kovat ulkonäkökriteerit miehelle, mutta oma ulkonäkö ei ole kuin korkeintaan tavistasoa = sinkuksi jäädään?
Kyllä ulkonäkö on minulle tärkeää, ihan turha yrittää muuta väittää. Tottakai sen täytyy miellyttää omaa silmää.
Mutta mulle "hyvä ulkonäkö" saattaa tarkoittaa jotakin ihan muuta kuin yleisesti tai jollekin muulle. Mulle esim. tummat silmänaluset ovat kiehtovat.
Jos esim nallekarhut ei sytytä, niin mitä *** minä sille voin, olkoon sitten "mun tappio", ihan vapaasti. En minäkään sytytä kaikkia, se on käynyt selväksi. Enkä ole vaatimassa, että miesten pitäisi kiinnostua naisesta kuin naisesta.
Vierailija kirjoitti:
"No niinhän siinä on lopulta käynyt. Ulkonäkö oli kriteerinä silloin, kun ei ollut vielä mitään tietoa tai käsitystä todellisista tunteista, eli siitä, mitä se rakkaus oikeasti on."
– Nainen, 47, parisuhteessaNiin, nuorena seksuaalisen suosion huipulla haettiin komeita miehiä, mutta sitten kun oma ulkonäkö oli alkanut rapistua ja seksuaalinen suosio hiipua, niin tajuttiin, että miehessä sisin on tärkein. ;)
Itse samanikäisenä sanoisin että ei kyse ole siitä, vaan omasta henkisestä kypsymisestä. On tullut oltua onnettomissa suhteissa komeiden ja haluttujen kanssa, ja onnellisissa "rumien" kanssa. Tajuttua, että se ulkonäkö pitkässä vakavassa suhteessa ei oikeasti ole juurikaan merkityksellinen. Siihenkin sitä paitsi turtuu ja tottuu kun toista joka päivä näkee, sekä poikkeuksellisen hyvään ulkonäköön että vähemmän viehättävään. Ei sitä toisen ulkokuorta tavallaan enää edes näe, se on vaan hän, tuttu ihminen, persoona ja kommunikaatio on merkityksellistä eikä se ulkonäkö.
Jos ulkonäkö ei ole riittävä niin ei sitä loistavaa luonnettaan pääse näyttämään.
Ap on valinnut ainoastaan kommentit, joissa korostetaan ulkonäköä. Suurin osahan oli siellä muunlaisia.
Mulla se juttu on tämä, mitä 41-vuotias nainen tuolla sanoo: "Kyllä voi. Kun tutustut ihmiseen ja rakastut häneen, alat pitää myös ulkonäköä viehättävänä." Olen kokenut tämän, ihmetellyt oikein poikkeuksellisen rumaa miestä joka istui työkaveriksi avokonttorissa viereen, ja ajatellut että ikinä en voisi kiinnostua, mutta pari vuotta työkaveruutta, sen myötä ihastuminen, ja hän oli minusta myös todella syötävän suloisen näköinen omana lyhyenä, kaljuuntuvana, pullonpohjasilmälasisena, laihana itsenään.
En tiedä miten nuo deittihommat sitten toimii, en ole ikinä ollut deiteillä (enkä aiokaan olla). En minä voisi minkään lyhyen tutustumisen kautta vielä tietää tykkäänkö vai enkö. Se on aina mulla tapahtunut platonisen kaveruuden kautta, että lopulta on sitten tullut ihastuminen. Eikä siinä vaiheessa ole ulkonäöllä enää mitään väliä.
Vierailija kirjoitti:
Jos ulkonäkö ei ole riittävä niin ei sitä loistavaa luonnettaan pääse näyttämään.
Jossain deittimaailmassa voi olla noin. Normaalielämässä tapaamisissa useinkaan ei, kun tutustutaan ihan vaan harrastus-, työ- tai kaveripiirin kavereina, ilman aikomusta etsiä parisuhdetta.
Oliko tällä aloituksella jokin pointtikin? Tuleeko Herran vuonna 2023 joillekin miehille yllätyksenä, että myös naisille ulkonäkö on tärkeää?
Eiköhän tähän pidä nyt piakkoin säätää joku ulkonäkölaki?
Vierailija kirjoitti:
Ap on valinnut ainoastaan kommentit, joissa korostetaan ulkonäköä. Suurin osahan oli siellä muunlaisia.
Mulla se juttu on tämä, mitä 41-vuotias nainen tuolla sanoo: "Kyllä voi. Kun tutustut ihmiseen ja rakastut häneen, alat pitää myös ulkonäköä viehättävänä." Olen kokenut tämän, ihmetellyt oikein poikkeuksellisen rumaa miestä joka istui työkaveriksi avokonttorissa viereen, ja ajatellut että ikinä en voisi kiinnostua, mutta pari vuotta työkaveruutta, sen myötä ihastuminen, ja hän oli minusta myös todella syötävän suloisen näköinen omana lyhyenä, kaljuuntuvana, pullonpohjasilmälasisena, laihana itsenään.
En tiedä miten nuo deittihommat sitten toimii, en ole ikinä ollut deiteillä (enkä aiokaan olla). En minä voisi minkään lyhyen tutustumisen kautta vielä tietää tykkäänkö vai enkö. Se on aina mulla tapahtunut platonisen kaveruuden kautta, että lopulta on sitten tullut ihastuminen. Eikä siinä vaiheessa ole ulkonäöllä enää mitään väliä.
Ihana tarina, tuli elävästi yksi tyyppikin mieleen kuvauksestasi, harvinaisen hauskan oloinen tyyppi, ja voin kuvitella, että ulkonäkökin toimi siinä mukana.
Mutta itselläni on kokemusta siitä, että kun ei vaan sytytä, vaikka olisi miten sielujen sympatiaa ja hyvä tyyppi, niin ei vaan sytytä ne nallekarhumiehet.
(itse olen ollut jo melkein 10v suhteessa ja olen itsekin "luonteeseen rakastutaan" -nainen, joten ei tarvitse sivustahuutelijoiden huudella ohi)
Siis vau, naisetkin on tehneet tyhmiä päätöksiä tyyliin 15-vuotiaana (kuten todnäk toi 37v, joka oli 20 vuotta parisuhteessa) ja naisia ei yleisesti viehätä miehen huonokuntoisuus tai lihavuus. Kukapa olisi voinut ajatella?
Ulkonäköpassi voisi antaa vakuutuksen siitä että olen virallisesti hyvännäköinen.
Siten välttyisin kiusaamiselta ja ihmisten olisi tunnustettava että olen hyvännäköinen.
Muuten olen itsemurhavaarassa. Joten pakko.
Vierailija kirjoitti:
Oliko tällä aloituksella jokin pointtikin? Tuleeko Herran vuonna 2023 joillekin miehille yllätyksenä, että myös naisille ulkonäkö on tärkeää?
Tulee, senhän takia nämä miehet jatkuvasti kitisee täällä aiheesta.
Mitä ulkonäkölaki sanoo tästä? Onko laki ajantasainen?
Vierailija kirjoitti:
Mitä ulkonäkölaki sanoo tästä? Onko laki ajantasainen?
Ai sellainen "Pakko ottaa jos säkin oot kerta sinkku" -laki?
Mutta työelämässä varmaan saisi edelleen syrjiä mennen tullen, koska pitäähän Työnantajan saada valita.
Mutta romanttiseen parisuhteeseen: Pakko ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No niinhän siinä on lopulta käynyt. Ulkonäkö oli kriteerinä silloin, kun ei ollut vielä mitään tietoa tai käsitystä todellisista tunteista, eli siitä, mitä se rakkaus oikeasti on."
– Nainen, 47, parisuhteessaNiin, nuorena seksuaalisen suosion huipulla haettiin komeita miehiä, mutta sitten kun oma ulkonäkö oli alkanut rapistua ja seksuaalinen suosio hiipua, niin tajuttiin, että miehessä sisin on tärkein. ;)
Itse samanikäisenä sanoisin että ei kyse ole siitä, vaan omasta henkisestä kypsymisestä. On tullut oltua onnettomissa suhteissa komeiden ja haluttujen kanssa, ja onnellisissa "rumien" kanssa. Tajuttua, että se ulkonäkö pitkässä vakavassa suhteessa ei oikeasti ole juurikaan merkityksellinen. Siihenkin sitä paitsi turtuu ja tottuu kun toista joka päivä näkee, sekä poikkeuksellisen hyvään ulkonäköön että vähemmän viehättävään. Ei sitä toisen ulkokuorta tavallaan enää edes näe, se on vaan hän, tuttu ihminen, persoona ja kommunikaatio on merkityksellistä eikä se ulkonäkö.
Oletko myös niitä jotka sanoo ettei se säännöllinen seksikään pidemmän päälle ole just niin? Minulla on taustalla pari pidempää ja muutama vähän lyhyempi suhde, ja voin sanoa että ei tämän viimeisen kanssa reippaasti yli kymmenessä vuodessa ole alkanut turtumaan vaan edelleen tuumaan että siinäpä vasta upea mies. Ei varmaan kaikkien mieleen, eikä tietenkään täydellinen, objektiivisesti tavallinen, mutta on just mun makuun pääpiirteittäin. Ja pakko sanoa että on iso ero entiseen vaikka mukavia miehiä nuo aiemmatkin ovat olleet, suhteet vaan lopulta päättyivät aina koska parisuhteesta tuli kaverisuhde, joko yhdelle, toiselle tai molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Oliko tällä aloituksella jokin pointtikin? Tuleeko Herran vuonna 2023 joillekin miehille yllätyksenä, että myös naisille ulkonäkö on tärkeää?
Ei toki, mutta on hyvä sanoa asiat aina välillä ääneen rehellisesti. Nuorena kun hormonit jyllää sekä naisilla että miehillä, niin ulkonäkö on tosi isossa roolissa, sitten muiden asioiden merkitys alkaa korostua pikkuhiljaa enemmän. Mies voi kompensoida ulkonäön puutteita varsinkin menestyksellä, statuksella ja varallisuudella.
Tiukat kriteerit asettavat ulkonäölle vain ne kellä on siihen mahdollisuuksia.
Me muut menemme laajemmilla kriteereillä ja etsimme sopivaa persoonaa.
Vierailija kirjoitti:
Tiukat kriteerit asettavat ulkonäölle vain ne kellä on siihen mahdollisuuksia.
Me muut menemme laajemmilla kriteereillä ja etsimme sopivaa persoonaa.
Siksi pitää olla laki. Jos en ole kaunis, mutta koen itseni kauniiksi, pitää muidenkin tunnustaa se, ja virallisesti myös.
Myös transihmiset, tai vaikka ihan normaalitkin ihmiset saa määritellä itse sukupuolensa.
Ihmetyttää toi 37-vuotias, jolla oli yli 20 vuoden suhde ja on nyt jo ehtinyt kihloihin uuden kanssa.