3v lapsi itkee joka asiasta, onko normaalia?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tämmöinen lapsi ja on aikuisenakin vielä todella hankala luonne. Vauvasta asti oli itkevä ja huonosti tyyntyvä. Itki noin kolmevuotiaaksi asti. Raivokohtaukset oli monen tunnin kestäviä, lapsi hakkas päätänsä seiniin ja lattiaan. Kiinnipito aiheutti vielä kamalamman raivon. 

Kyllä, tuli tehtyä puolesta koska kengännauhojen solmiminenkin aiheutti raivokohtauksen ja mielummin tein puolesta kuin kuuntelin raivoa. Neuvoloista ei saanut mitään apua. Koulussa kävi toisten oppilaiden ja opettajien päälle.

Lyhyestä virsi kaunis: lapsi on nyt kouluista pudonnut, asuu sosiaaliturvan tuin. Käyttää huumeita. Välit on nyt katkaistu koska tuli kotiini ilmeisesti jonkin aineen vaikutuksen alaisena, löi ja vei arvotavaroita.

Mun ystävällä oli yksi lapsi neljästä tuollainen. Aivan poskettoman haastava ja äänekäs. Sai mm. itkukohtauksia ja lopetti hengittämisen raivopuuskassaan ja meni ihan veltoksi. Vanhemmat aivan pihalla. Muut 3 lasta poikia ja rauhallisia ja tämä tyttö ihan omaa luokkaansa. Tutkittiin eikä neuro- tms ongelmia. Temperamentti vaan niin vahva ja tahtoneiti. Jossain vaiheessa pyöritti veljiään miten tahtoi, vanhemmat sentään panivat kunnon rajaa.

Mutta niin vaan neiti kasvoi ja kehittyi ja osoittautui hiton älykkääksi pennuksi. Tänä päivänä on valmistunut lääkiksestä, vahvatahtoinen nainen joka luo uraa... ja hyvin miellyttävä ihminen. Että ei se aina ole peli menetetty vaikka ovat pienenä vaikeita.

Nepsy-lapsi?

Vierailija kirjoitti:

Yksi sana: pettymyksensietokyky

1. laita se kännykkäs helvettiin ja lopeta somettaminen lapsen seurassa, anna sille huomiota arjessa, leiki sen kanssa, juttele sen kanssa

2. aseta sille rajat, älä ala neuvottelemaan äläkä kysele, jos ulkona on kylmä laitetaan talvivaatteet, piste. ei vaihtoehtoja, ei neuvottelua. jos haluat antaa option niin se että otatko sinisen vai punaisen pipon, vai päätänkö sitten minä.

3. anna huutaa ja riehua hetki, sillä se näkee että ei vie asiaa mitenkään eteenpäin. jos ei meinaa mitenkään rauhoittua niin sitten syytä ja seurausta oppimaan, eli joku tärkeä lelu hetkeksi pois tai lapsi vähän sivummalle jäähylle hetkeksi, samalla kun selität että miksi näin tapahtuu

4. muistat huomioida hyvän käytöksen eli anna myös positiivista palautetta ja kiitosta jos päivä on mennyt hyvin tai joku hankala asia onnistunut

5. anna lapselle tekemistä ja oheistoimintaa aikuisen seurassa, vähän mukaan auttamaan kokkaamiseen, kattamiseen, siivoamiseen niin tuntee olonsa tärkeäksi eikä muista kiukutella

Täyttä helvettiä se lapsiarki itse kullakin on, mutta se vaan täytyy kestää.

Läheltä seurannut vastaavanlaista ja on sanottava että vie vanhempiaan mennen tullen. Ja kun sitten komentavat ja laittavat rajaa, joskus liiankin voimakkaasti, alkaa syyllisyys painaa ja lepyttelevät lasta eri tavoin mm riehunnalla ja pelleilemällä vaikka eivät jaksaisikaan, koska lapsi on silloin hetken hyväntuulinen. Kuitenkin lapsi on porukassa ja muiden lasten kanssa ihan hyväkäytöksinen. Siksi olen sitä mieltä että on nimenomaan vanhempien ja lapsen välinen vedätyskiukkuaminen. Väsyneenä pahempaa.

Sanoisin lapselle että mä en kuule mitä sä haluat, kun huudat niin lujaa. Kerro, mitä haluat.

Lapsi, jolle luetaan paljon ja jonka kanssa keskustellaan paljon, osaa kolmivuotiaana puhua todella hyvin ja sanoittaa tunteensa ja halunsa. Se, että lapsi ilmaisee itseään noin paljon huutamalla, kertoo juuri siitä, että häntä pitää opettaa puhumaan ja ilmaisemaan tuntojaan vaikka lukemalla hänelle enemmän ja keskustelemalla hänen kanssaan. Mikään muu kotiaskare tai oma harrastus ei ole yhtä tärkeää kuin lapsen kanssa oleminen ja keskustelu.

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka haarukka tippuu lattialle pöydässä, niin välittömästi alkaa karmea kirkuminen. Huutaa myös apua kokoajan joka asiaan, ei edes suostu yrittämään itse juttuja jotka osaisi kyllä. Ja hermot menee samantien jos vaikka suostuu yrittämään ja ei heti onnistukaan ja sitten taas huudetaan TÄYSIÄ. Ihan kun lapsi olisi täysin hermoheikko, ei kestä yhtään odottamista ja turhautuu välittömästi jos ei onnistu.

Jospa vaan annat huutaa ja koitat tehdä rennosti muuta siinä lapsen lähellä? Älä ainakaan palvele, voit kehottaa nappaamaan haarukan itse. Kannusta!

Meillä on stressipallot joita puristellasn kun tunnetila menee överiksi. Silloin lapsi tarvitsee turvaa tukea ja hyväksyntää. Ja läsnäoloa.

Onko ap tilanne "päällä"? Haitko apua? Huutaako vielä?

???

Uhmaikäisen kanssa pärjää hyvin kun on johdonmukainen. Kun on kiukku päällä lapsi ei pysty vielä säätelemään tunnetiloja aikuisen pitää olla tukena ja turvana. Kerro lapselle mitä milloinkin tehdään nyt mennään kauppaan. Kerro etukäteen esim leluja tai karkkeja ei osteta. Jos itkupotku raivari tulee sano rauhallisesti lapselle kun et ollut kaupassa nätisti lähdetään kotiin Mitään ei osteta. Tätä tein omalle uhmaikaiselle muutaman kerran lähdettiin kotiin mitään ei ostettu. Loppui kauppa taistelut siihen. Vaatteet laitoin aamulla eteisen lattialle tuntia ennen lähtöä tarhaan. Ihan minä itse sai pukea tosin oli pipo vinossa saappaat väärissä jaloissa. Niin mentiin tarhaan tarhan tädit sit vähä oikoivat. Säästyin tällä konstilla aamu huudot. Pitkää pinnaa tarpeeksi aikaa johdonmukaisuutta  tunteiden sanoittamista. Kysya kun raivari vähän hellittää et mikä suututti ja miksi oli paha mieli. Sanoittaa tunteita, sitä lapsi tarvitsee aikuisen tukea 

Hyvä kirjoitus lisätään vielä lapsella on oltava säännöt ja rajat Mitä saa tehdä mitä ei.