3v lapsi itkee joka asiasta, onko normaalia?
Aiempi keskustelu poistettiin, enkä ehtinyt lukea... Mutta siis itkee 100 kertaa päivän aikana milloin mistäkin. Eikä ole mitään pikkuitkua vaan suoraa huutoa, joka sattuu korviin ja hermoihin.
Kommentit (90)
Sulle sanottiin, että olet antanut liian helposti lapselle periksi, kun hän vain itkee. Sen voi vielä korjata, mutta se on vaikeampaa, koska lapsi on tottunut saamaan tahtonsa huutamalla läpi.
Jos vaikka haarukka tippuu lattialle pöydässä, niin välittömästi alkaa karmea kirkuminen. Huutaa myös apua kokoajan joka asiaan, ei edes suostu yrittämään itse juttuja jotka osaisi kyllä. Ja hermot menee samantien jos vaikka suostuu yrittämään ja ei heti onnistukaan ja sitten taas huudetaan TÄYSIÄ. Ihan kun lapsi olisi täysin hermoheikko, ei kestä yhtään odottamista ja turhautuu välittömästi jos ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Autistinen?
Millä perusteella?
Vierailija kirjoitti:
Autistinen?
Puhuu kyllä ihan normaalisti.
Mitään apua tai selitystä et täältä saa. Käänny neuvolan puoleen. Mieti valmiiksi miten lapsen elämä muuten menee: onko ainoa lapsi, onko päivähoidossa, miten vuorovaikutus muutoin toimii, leikkiikö yksin ja muiden kanssa, luetteko, askarteletteko, ulkoiletteko, onko päivärytmi säännöllinen, mitä syö, onko ruutuaikaa jne. Tuossa iässä lapsi kehittyy kovin monessa suhteessa ja hakee rajojaan. Aikuisen kärsivällisyys on koetuksella, mutta systemaattinen läsnäolo kannattaa ja ajan mittaan palkitsee.
"Juoksetko" ja reagoitko aina joka vikinään? Mulla on lähellä saman kaltainen ipana, joka asia on harmituksen aihe ja itkee ja raivoaa monta kertaa päivässä. Ei ole autistinen tai muutenkaan nepsy, tutkittu on.
Mutta huomasin että samaa mitä sanoivat neuvolassa sanoin itsekin. Älä joka kitinään käy väittelemään ja vastailemaan tai kommentoimaan, anna penskan selvitä itse jos jotain tippuu lattialle tms. Sano korkeintaan "no nosta se haarukka" ja jos parkuu kovempaa älä reagoi.,
Tuo läheiseni lähtee jokaikiseen lapsen narinaan mukaan. Koittaa siloittaa tietä ettei lapsi vaan pettyisi liikaa ja huutaisi liian kovaa. Toisaalta, kiristävät lasta koko ajan "jos nyt sitä tai tätä et sitten saa...." ja pienikin virhe lapsen puolelta tulee rangaistus, tämä tuntuu jotenkin rankalta seurata. Koko ajan on äärimmäisen tiukka linja ja lapsi löytää kaikesta narinan aihetta. Voi olla että on luonne hankala, mutta näen myös vanhempien toiminnassa paljon vikaa.
3- vuotias on ikänsä puolesta todella hankala tapaus. Ei kannattaisi liikaa antaa painoarvoa lapsen kitinään, se loppuu jossain vaiheessa kun lapsi tajuaa ettei sillä saavuta mitään hyvää tai pahaakaan. Joskus huomion kipeä lapsi haluaa huomiota vaikka negatiivista jos ei muuten sitä saa.
Älä vaan sano et selität kaikkea kokoajan ja sanoitat lapsen tunteita joka sekunti
Mä olin tuollainen hankala kiukutteleva lapsi. Sellainen herkkänahkainen. Syynä se, että olin todella ahdistunut. Molemmilta vanhemmilta henkistä väkivaltaa, eli sellaista tunnekylmää käytöstä. Ei suostuttu ottamaan syliin, halaamaan, lohduttamaan. Isältä myös fyysistä väkivaltaa. Esimerkiksi, jos sänkyyn laittamisen jälkeen tulin kitisemään, että ei väsytä, niin isäni sai raivarin ja kiskoi hiuksista maata pitkin sänkyyn. Äitini ei puuttunut asiaan.
Vielä aikuisenakin koen lähes jatkuvaa tyhjää oloa, enkä ole kyennyt koskaan muodostamaan/saamaan lämmintä tasa-arvoista parisuhdetta.
Eli joskus se lapsen hankala käytös voi johtua siitä miten vanhemmat kohtelevat.
ihan normaalia sinun kasvatuksellasi
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka haarukka tippuu lattialle pöydässä, niin välittömästi alkaa karmea kirkuminen. Huutaa myös apua kokoajan joka asiaan, ei edes suostu yrittämään itse juttuja jotka osaisi kyllä. Ja hermot menee samantien jos vaikka suostuu yrittämään ja ei heti onnistukaan ja sitten taas huudetaan TÄYSIÄ. Ihan kun lapsi olisi täysin hermoheikko, ei kestä yhtään odottamista ja turhautuu välittömästi jos ei onnistu.
3 vuotiaalla ei ole vielä etuotsalohko kehittynyt siinä määrin että pinnas riittäisi. Kai olet tietoinen miten aivot kehittyvät lapsella? Ja millä aikataululla. Tunteiden säätelyä on harjoiteltava pikkuhiljaa ja vuosikausia. Lapsen tunnereaktiot kuten kiukunpuuskat ja turhautunut kitiseminen lähtevä sieltä liskoaivojen tasolta. Järki ei toimi vielä nimeksikään. Tästä ei saisi syyllistää ja kuormittaa pientä uhmaikäistä lasta vaan auttaa. Lue aiheesta niin ymmärrät paremmin.
Lasta pitää siinä iässä katsoa ja huolehtia, koko ajan. Myös onko olo hyvä. Onko korvatulehdusta, vatsakipua, muuta, kylmä, kuuma, vaippa ahdistaa? Lapsi hätääntyy helposti. Pitää olla kiva puheääni lapselle ja välittää. Lohduttaako pehmolelut.
Narsistisiskoni lapsi Porvoossa tekee ihan samaa!
3-vuotiaat pitäisi pystyä laittamaan pois päältä. 4-vuotissyntymäpäivänä takaisin päälle.
Uhmaiklä. Ihan normaali käytös kun kitisee ja uhmaa vanhempiaan.
Hanki korvatulpat tai kuulosuojaimet.
Ota asia esille lastenneuvolan kanssa.